Keinupallo

Lapsena leikimme polttopalloa keinusssa. Muistaakseni peli meni niin, että polttaja heitti pallon keinujia kohti ja jos pallo osui muualle kuin keinujan jalkaan, keinuja paloi ja joutui polttajaksi. Hauskinta tietenkin oli, kun sai kunnon vauhdista potkaistua pallon pitkälle. Tai jos sai poltettua rengaskeinussa istujan osumalla häntä takapuoleen.

Nyt meillä kotona keinupalloiksi päätyivät Fröbelin pallot, joista olen kirjoittanut aikaisemminkin. Keinu on minun vanha, tosin narut ja pohjalevy on uusittu. Keinun tarkoituksena on pitää Artza paikoillaan sillä välin, kun ripustan pyykkiä tms. Keinu oli käytössä myös Empalla, mutta Artza sai lisäviihdykkeeksi vielä pallot.

Veturimiehet heiluttaa vuohille ja seikkailu hamppulabyrintissä

Matkailimme entisellä kotipaikkakunnallani Jokioisilla oikein kaksi päivää. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli museorautatie ja toisena päivänä Elonkierto.

Matkaan tuli jälleen lähdettyä ihan yllättäen. Aamukahvilla tuli mieleen, että on sunnuntai ja Jokioisilla höyryjunat kulkevat kesäsunnuntaisin. Emppaa ei todellakaan tarvinnut houkutella lähtemään ja Artza hengailee mukana missä vaan. Veljeni perheineen innostui myös lähtemään matkaan.

Matkustimme junalla Minkiöltä Humppilaan ja takaisin. Hintaa reissulle tuli kympin verran ja matkaa taitettiin noin tunnin. Menomatkan menimme vaunussa, jossa on aikoinaan matkannut marsalkka Mannerheim ja paluumatka kolisteltiin avovaunussa. Tunnelma koko reissulla oli hieno. Veturissa ja vaunuissa riitti ihasteltavaa ja itse arvostin myös sitä, että lipunmyyjä asemalla ja konduktööri junassa käyttivät ajanmukaisia uniformuja.

Tälläkin reissulla Manduca-kantoreppu tuli tarpeeseen. Artza alkoi loppumatkasta väsyä ja kiemurrella. Museojuna heiluu niin paljon, ettei lasta voi päästää itsekseen vaunun lattialle konttaamaan ja kävelemään. Repussa Artza kuitenkin rauhoittui maisemia katselemaan.

Maanantaina oli vuorossa MTT:n ylläpitämä Elonkierto-puisto, joka on ihan ilmainen. Lapset olivat innoissaan eläimistä, erityisesti seuralliset vuohet olivat kivoja. Vuohet saivatkin poikien toimesta kasapäin voikukkia ja muuta paikalla kasvanutta vihreää natusteltavaksi. Emppaa kiinnostivat myös vanhat maatalouskoneet ja meidän kaikkien mielestä hamppupellolle tehty labyrintti oli jännä.

Tämä oli Empan kolmas kerta Elonkierrossa ja Artzan ensimmäinen. Elonkierto tulee pysymään jokavuotisena vierailukohteenamme vielä kauan. Saimme reissuun mukaan isäpuoleni, poikien papan ja hyvä niin, sillä ruokapuoli tuli näin hoidettua. Papalla oli mukana muutama klapi ja makkaraa. Emppa ja pappa sytyttivät nuotion ja kärvensivät makkarat ihan mustiksi alta aikayksikön. Makkaroiden polttaminen olisi onnistunut minultakin, mutta nuotion sytyttämisestä en ole ihan varma. Takkatuli tai saunan pesä on kuitenkin eri asia. Hyvää oli!

Elonkierrossa Artza matkasi osan aikaa Phil&Teds -rattaissa ja välillä Manducassa. Kun Artza oli Manducassa, hyppäsi Emppa rattaisiin. Käveltävää oli aika paljon, joten oli ihan ymmärrettävää, että välillä 3-vuotiaskin huilaa rattaissa. Rattaat toimivat tällä kertaa myös Artzan syöttötuolina.

Kierrätystä

Silloin tällöin käydään poikien kanssa viemässä metalleja ja lasia kierrätykseen. On mietitty mitä kaikkea niistä meidän vanhoista tomaattimurskatölkeistä voi tehdä. Nyt löytyi kuitenkin huimasti motivoivampi kierrätyksen kohde. Vanhat pullot kun voi automaatista saadulla lapulla vaihtaa kaupan kassalla tikkareihin, jee!

Tämä oli paras otos innokkaista pojista lähdössä viemään pulloja.

Kaikki automaatit ovat ihan huippujuttuja. Yleisin meidän perheessä käytetty on kirjaston lainaus- ja palautusautomaatti.

Ihanaa nähdä tällaisen, omasta mielestä tylsän homman, olevan lapsille suuri ihmetyksen aihe ja lähes juhlatapahtuma!

2 x matto

Vietimme toukokuussa ja viime viikolla pari päivää minun mummuni luona. Mummulla on kangaspuut ja olen lapsesta saakka suunnitellut kutovani maton. Nyt vihdoin sain homman toteutettua. Toisin kuin muut sukumme naiset, en ole kummoinenkaan käsitöissä, mutta kun mummu neuvoi, näytti ja auttoi, sain kuin sainkin mattoni tehtyä. Oli kyllä hienoa saada oppia kutomisen konkarilta ja viettää aikaa mummun kanssa. Sekin oli hienoa, kun sain itsekseni omassa rauhassa kutoa ja kuuntelin lasten leikkien ääniä pihalla. Lapset viihtyivät hyvin, sillä mummun luota löytyi kasoittain minun ja serkkujemme vanhoja leluja. Osansa oli silläkin, että lapsilla oli kivoja hoitajia ja ilmat suosivat.

Artza ei pitänyt yhtään kangaspuiden paukkeessa, mutta Emppa oli muutaman hetken seuranani ja kutoo hänkin vähän mattoa. Emppa innostui myös keräämään lattialta kuteiden pätkiä. Niistä Emppa teki liimaili sitten kotona oman maton. Hieno tuli siitäkin.

Bodypaintingia

Olihan se tehtävä kun kerran tuli luvattua.

Keitettiin litra maissikiisseliä veteen, värjättiin kurkumalla ja elintarvikeväreillä. Sekoitettiin vihreää keltaisesta ja sinisestä.

Tässä värit valmiina.

Pojat, äiti, värit, pensselit ja paperit terassille. Olin tajunnut varata ämpärillisen vettä pahimpien sotkujen siivoamiseen.

Jatkosta ei ole kuvia, vein kameran turvaan, osallistuin myös itse maalaamiseen. Oli kivaa. Oltiin jo lopetettu maalaminen ja pojat oli pesty, alkoi sataa, joten loppusiivous vähän venyi. Myöhemmin mentiin porukalla siivoamaan, pojat noin puoli minuuttia ennen minua. Puolessa minuutissa pikkuveli ehti maalata itsensä uudestaan, tuli pikku itku ja äidin sylistä löytyi lohdutusta. Illalla sitten huomasin olevani kaupassa sillä samalla paidalla.

Ikärajoista

Verkkokauppamme tuotteista löytyy harvemmin suositusikää. Tämä johtuu siitä, että tuotteita voivat käyttää hyvin eri ikäset, kukin omalla tavallaan. Esimerkiksi meillä myynnissä oleva Tuli on irti! eli Fire Escape on saanut valmistajalta Smart Gamesiltä ikärajasuosituksen yli 8-vuotiaille, mutta se on ollut yksi Empan suosikeista jo monta kuukautta. Logiikkapelissä palomiehen pitää löytää reitti pelastettavan luokse palavassa talossa ja käytettävissä on rajallinen määrä vaahtosammuttimia. Emppa leikkii sillä sekä yksikseen ihan omilla säännöillään että yhdessä aikuisen kanssa. Aikuinen on yhteispelissä palomestari, joka antaa palomiehelle toimintaohjeita. Aikuiselle tämä on hyvää aivojumppaa, joskus tosin ainakin minulle liiankin haastavaa. Empan taas tulee harjoiteltua ohjeiden kuuntelemista ja niiden mukaan toimimista. Tämäkin lysti olisi jäänyt kokematta, jos olisin noudattanut ikäsuosituksia.

Lain vaatima "ei suositella alle 3-vuotiaille" löytyy toki verkkokauppamme tuotteista, joissa on pieniä osia. Tämän varoituksen on saanut myös Tuli on irti! -logiikkapeli. Eli peräti kahden suosituksen vastaisesti toimin, kun annoin pelin silloin vielä kaksivuotiaalle Empalle. Onhan se tietysti hyvä, että riskeistä varoitetaan, mutta mikäköhän taika siinä kolme vuotta täyttämisessä on? Eihän se ihan niinkään mene, että kaksivuotiaana vielä tunkee kaiken suuhun ja sitten 3-vuotissyntymäpäivänä lopettaa sen.

Televisio-ohjelmien ikärajoja meillä kyllä noudatetaan, eli Emppa ei katso mitään yli 7-vuotiaille tarkoitettua ohjelmaa. Mutta yllättävän suuri osa S-merkityistä eli kaikille sallituista ohjelmista on myös sellaisia, jotka eivät mielestäni sovi Empan katsottavaksi. Pikkukakkosessakin on tullut ohjelma, joka oli niin pelottava, että tuli yöuniin useamman kerran. Katsottiin silloin televisiota yhdessä, mutten itse tajunnut kyseistä pätkää liian jännittäväksi ja ahdistavaksi. Kaikelta ei pysty lapsiaan suojelemaan. Sinänsä en pidä telkkarin katsomista pahana asiana. Luulen, että Empan sanavarasto ja mielikuvitus ovat niin laajoja osittain juuri sen vuoksi, että telkkaria on tullut katsottua.

Verkko jämälangoista

Kaappeja siivoillessa olin laitellut laatikkoon jämälankoja, joita en enää käytä ja jotka odottelivat siinä uutta kotia. Eero löysi mielenkiintoisia pikkulankakeriä ja teki suuren hämähäkin verkon ympäri asuntoa.

Eihän sitä sitten saanut pois muuten kuin saksilla.

Hämähäkin verkko-leikki olikin niin kiva, että tätä on leikitty viime päivinä monta kertaa. Ei taida olla kuin yksi kerä jäljellä. Lankasilppu päätyy nyt sitten lumppupussiin. Kerääköhän mikään taho enää lumppua vai täytyykö laittaa roskiin? Meillä olisi nyt pussi täynnä (suurin osa tosin muuta kuin tätä lankasilppua).

Seikkailupuistossa

Kävimme kesälomaretkellä Valkeakoskella Seikkailupuistossa. Puisto on ilmainen ja vessat siistit. Puolen päivän retkeksi kiva kohde. Ihan puiston vieressä on uimaranta, pienille matala "laguuni" sekä skeittirampit. Puiston alueella on kesäteatteri ja esitysten aikaan puisto on suljettu.

Tässä sisäänkäynti, laguuni oikealla.

Tässä näkyy melkein kaikki mitä laitteet, mitä puistossa oli. Piiloon jää sellainen isoille tarkoitettu kahden keinujan "keinu" ja vieterikeinueläimet.

Toimiva vesihana. Tällaista ei ole tullut muissa leikkipuistoissa tullut vastaan. Onneksi oli vaihtovaatteita mukana.

Lasten juhlat

Toissapäivänä juhlittiin Eeron synttäreitä ja täytyy mainostaa, kuinka hienot juhlat olivat. Ihan lasten ehdoilla mentiin ja kyllä oli kivaa.

Juhlat alkoivat heti aamusta, jottei synttärisankarin ja juhlijoiden kärsivällisyyttä jouduttu venyttämään yhtään ylimääräistä. Olimme juhlapaikalla jo ennen yhdeksää ja silti Emppa ehti ainakin kymmenen kertaa kysyä, joko kohta mennään. Eerokin oli kuulemma herännyt tavallista aikaisemmin odottelemaan vieraiden saapumista.

Ohjelmassa oli aarteenetsintää. Joku oli vienyt Angry Birds -karkit ja olihan ne löydettävä ennenkuin päästäisiin herkuttelemaan. Rosmo oli onneksi jättänyt vihjeeksi kuvan. Valokuvassa oli tuttu kaluste ja kun menimme sen luokse, löytyi sieltä uusi kuva uudesta paikasta. Osa vihjeistä oli ihan selvästi näkyvillä ja osaa lapset saivat haeskellaksi. Yksi vihje oli trampoliinilla ja sinne piti jäädä hetkeksi pomppimaan porukalla. Toinen vihje löytyi puusta ja Eero kiipesi sieltä hakemaan seuraavan vihjeen. Viimeinen kuva esitti hiekkalaatikkoa ja sieltä löytyikin rasti osoittamassa aarteen kätköpaikkaa. Karkit löytyivät kaivamalla ja voitiin siirtyä ruokapöytään.

Sani oli tainnut nähdä aika paljon vaivaa aarrejahdin järjestämisessä. Valokuvavihjeitä oli hirmuinen määrä ja kuljimme sekä sisällä että ulkona. Kaikki kuvat oli laminoitu, joten sadekaan ei olisi estänyt lapsia löytämästä aarretta. Isommat lapset tunnistivat helposti kuvista, mistä on kyse ja Eero näytti tietä, mistä mitäkin löytyy. Pienimmätkin menivät isompien perässä useimmille vihjeille ja välillä taas puuhasivat omiaan, mutta kaikki kyllä kiljuivat aina kun uusi vihje löytyi. Artzakin kiljui mukana, vaikka 11 kk ikäisenä ei varmasti tajunnut, mistä oli kyse. Innostus vaan tarttui. Sotkua aarrejahdista tosin seurasi, kun innokkaat aarteenetsijät säntäsivät takaisin sisälle suoraan hiekkalaatikolta. Toivottavasti Sani oli noudattanut kehotustani siivota vasta juhlien jälkeen. Lastenjuhlista tulee aina niin paljon sotkua, että lattioiden peseminen ennen juhlia on ajanhukkaa.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa kakun koristelu. Ensin lapset saivat pursottaa kermavaahtoa kakun päälle ja sen jälkeen laitettiin suklaakoristeita, mansikoita ja kynttilöitä kakun päälle. Koristeita riitti hyvin kakkuunkin, vaikka aika paljon taisi mennä suoraan pieniin suihin. Sanilta oli loistava idea antaa lasten itse koristella kakku. Aikuiselle vähemmän stressiä järjestelyistä ja lasten mielestä älyttömän hauskaa. Itseasiassa aikuistenkin mielestä kivaa. Minäkin sain vähän pursottaa kermavaahtoa ja olihan se erilaista, kun ei tarvinnut miettiä, tuleeko nyt symmetristä. Seuraavissa Empan juhlissa meilläkin lapset saavat kyllä hoitaa kakun koristelun.

Synntärisankari sai onnittelulaulun ja puhalsi kakusta kaikki kynttilät sammuksiin. Kakku ja Angry Birds-karkit maistuivat ja sitten taas leikittiin sisällä ja ulkona. Siellä kaikilla oli niin mukavaa. Onneksi saatiin olla mukana.

Tangram arvottu

Arvonta on suoritettu ja onnetar suosi Riittaa. Onneksi olkoon!