Kosmo-päivä

Meillä odotetaan erityisesti tiistain Pikku Kakkosta. Tiistaisin tulee Kosmo. Kuussa asuva lapsi seikkailee aurikokunnan planeetoilla. Kosmo-sarja taitaa tulla jo toista kertaa peräkkäin, planeettoja ja sitä myöten jaksoja kun on melko rajallinen määrä. Kaikki avaruusjutut ovat meillä suosittuja. Itse tiedän, että voisimme askarrella hienon ja ison aurinkokuntamallin päällystämällä ilmapalloja paperimassalla, mutta tähän projektiin en ole jaksanut lähteä. Eero tutkii ja opettelee planeettoja puisesta aurinkokuntamallista.

Timo käyttää samaa mallia, mutta Timon kanssa puhutaan eri väreistä ja eri kokoisista plaaneitoista.

Ensi viikolla päästään vierailemaan ihan oikealle tähtitornille, sitä pojat jo odottavat kovasti.

Leikkejä lumessa Lumian läpi

Onnistuin tuhoamaan Lumia 900 puhelimeni. Harmitti kovasti, sillä puhelimessa oli paljon valokuvia, musiikkia, yhteystietoja ja kalenteri. Mitään varmuuskopioita en kuitenkaan ole tietokoneelle ottanut.

Mieheni osti kauppareissulla minulle uuden puhelimen, Lumia 625-mallin. Yllätys oli melkoinen, kun laitoin uuteen luuriin LIVE-tunnuksen ja valokuvat, kalenterimerkinnät sekä yhteystiedot ilmestyivät puhelimeen. Musiikit sain ladattua tietokoneelta.

Uudessa luurissani on hauska valokuvausohjelma, Nokia Smart Cam. Kamerapainiketta kun näpäyttää, ohjelma ottaa nopeasti monta kuvaa ja niistä saa sitten erilaisia versioita. Tässä näytteitä tältä päivältä.

"Paras kuva"

"Toimintakuva"

"Liiketehoste"

 

Ritarilinna

Kovat pakkaset ja nuhaiset pojat. Jotain jännittävää hommaa sisällä piti taas keksiä. Vanhasta jättisuuresta pahvilaatikosta syntyi ritarilinna. Linnaa on vähän maalailtu ja molemmat pojat saivat omat huoneet linnasta. Taistelu lohikäärmeitä vastaan alkoi!

Leikkasin vielä molempiin huoneisiin ikkunat.

Linnan huoneiden välisen tilan pojat järjestivät varastoksi ja jostain syystä iPadin kuuluu olla siellä?! No, kai pitää olla tyytyväinen niin kauan kuin salasuklaalaatikkoni ei joudu linnan varastoihin.

Kutomista

Pistetään nyt tämäkin tänne, vaikka kumpaakaan poikaa ei kiinnostanut yhtään.
Varastoa siivotessa löytyi serkkutytön vanha kudontalauta. Itse asiassa tämän vasaroiminen olisi varmaan ollut se ainoa, joka poikia olisi kiinnostanut.

Loimet lautaan. Olisi voinut laittaa jokaisen naulan ympäri, mutta laitoin harvempaan, kun ajattelin, että jaksavat paremmin tehdä.

Ja lopuksi äidin paikoilleen laittamat pahvisuikaleet. Joo, tämä ei ollut meidän poikien juttu.

Ilman laajeneminen

Tiedekokeita on äidiltä toivottu ja tästä se lähtee.
Ilmapallo pullon suulle,

pullo kuumaan veteen ja pullossa oleva ilma laajenee. Eero tietysti odotti tässä vaiheessa pallon kasvavan niin paljon, että nostaa koko pullon ilmaan.

Kylmään veteen, pallo meni taas tyhjäksi. Kylmän ja kuuman väliä tehtiin useampi kerta...

...kunnes keksittiin hakea ulkoa lunta. Tämä olikin jännittävä. Pullossa oleva ilma supistui (onkohan oikea termi?) niin, että imaisi pallon puoliksi sisään.

Tällä hetkellä koe jatkuu keittiössä lumen sulatustutkimuksena. Ja näin jälkeen päin on todettava, että ensi kerralla vesiastiat pidetään tiskialtaassa. Onneksi eivät kuitenkaan kaatuneet.

Ensimmäinen ihan oikea viikonloppu

Palasin töihin maanantaina ja lapset menivät päiväkotiin. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, minä ja mieheni teemme molemmat 80 % työaikaa (nelipäiväinen viikko) ja lapsilla on 15 pvä/kk hoitosopimus. Ja lapset siis menivät ruotsinkieliseen päiväkotiin, mikäli ette surkeasta ruotsinkielestäni postauksessa Språkbad sitä saaneet selville.

Elämä muuttui aikalailla. Suurin muutos on se, että nyt lasten kanssa viettämäni aika on vapaa-aikaa, kun aikaisemmin ajattelin sen olevan työtäni. Tämä ensimmäisen työviikon jälkeinen viikonloppu tuntuu ihan oikeasti viikonlopulta, eikä vain päiviltä päivien joukossa. Ja mikä parasta, osittaisen hoitovapaan ansiosta viikonloppu alkoi jo torstaina.

Viikonloput ja illat ovat nyt lapsillakin vapaa-aikaa. Päiväkodissa on niin paljon liikkumista ja kehittävää tekemistä, että iltaisin kotona voi hyvällä omallatunnolla vain olla. Emppa on katsonut niin paljon Seikkailija Doraa telkkarista, että oppi laskemaan englanniksi. Vähän ihmettelin, kun hän laski legotornin palikoita one, two, three, four, five. Emppa kertoi, että osaisi laskea pitemmällekin, mutta tornissa on vain five eli viisi.

Kun olen saanut olla töissä ja tehdä aikuisten juttuja, on viikonloppuna ihan uutta intoa puuhailla lasten kanssa. Olemme leikkineet erilaisia roolileikkejä, kuten lääkärin vastaanottoa ja eläinten pelastamista Diegon ja Doran malliin. Eilen leivoimme sämpylöitä. Artza taisi olla meistä innokkain leipuri. Hän muotoili moneen kertaan jo pellille laitettuja sämpylöitä.

Illalla saunan jälkeen tutustuimme Empan kanssa Oivalluksen Minun kehoni -palapeliin. Ensin vain kasasimme palapelin. Artzakin kävi osallistumassa (eli sotkemassa). Tätä hän kuulemma tekee päiväkodissakin mielellään. Aina kun joku isommista lapsista ottaa jonkin pelin esiin, Artza on kärppänä paikalla.

Minun kehoni -palapelissä on mukana myös ohjeet kolmeen erilaiseen pelitapaan. Me kokeilimme Empan kanssa niistä ensimmäistä. Isoista paloista muodustuva ihminen koottiin ja pikkupalat laitettiin laatikkoon kuvapuoli alaspäin. Sitten valittiin puolet. Emppa otti oikean ja minä sain vasemman. Sitten otettiin yksitellen pikkupaloja ja se kumman puoli tuli ensin valmiiksi, voitti (minä).

Myöhemmin Emppa vielä kasaili palapeliä itsekseen. Näyttää siltä, että päiväkodin myötä tarve rauhalliseen itsekseen puuhailuun kotona on lisääntynyt. Kiva, että sama tuote toimii sekä yksin että yhdessä. Bonuksena vielä se, että kehon osat tulevat tutuksi ja kaikki palapelit tekevät tietysti hyvää motoriikalle sekä hahmottamiskyvylle. Yhdessä pelatessa kielikin kehittyy. Ehkä tätä voisi kokeilla myös ruotsiksi tai englanniksi, kunhan olen ensin itse opetellut tarvittavat sanat.

2-vuotiaan hommia

Vähän oli heikossa äidillä ideat kun Timo halusi alkaa aamusta aikaisin askartelemaan. Onneksi jostain löytyi lumiukkokuva ja sitten liimailtiin siihen silkkipaperiamyttyjä lumisateeksi. Askartelu olisi nyt meillä kovin kysyttyä, viime aikoina vaan äiti ei ole oikein saanut aikaiseksi vastattua tähän kysyntään. Pienen kanssa askarrelessa tuntuu välillä siltä, että valmistelu ja jälkien siivoaminen vievät aikaa vähintään yhtä paljon kuin itse askartelu.

Mannatyynitarjottimelle piirtelu on aina yhtä suosittua :)

Språkbad

Jag ska börja arbeta på måndagen och mina barn ska gå till svenskspråkigt dagis. Vår familj är finskspråkig men det finns mycket bra liten svenskspråkigt dagis nära min arbetsplats. Det viktigaste sag för mig var at mina barn får vara i samma grupp.

Mina kunskaper i svenska språket är dåliga, jag har glömt allt. Men kanske det kommer tillbaka efter tiden. Det här är språkbad för hela familjen.

Nästa sjungen sjungar de i dagis morgon samlingen. Vi ska tala finska hem men den här sjungen ska vi sjunga då och då hemma. 

Var är tummen? Var är tummen?

Här är jag! Här är jag!
Hur mår du i dag då?
Tack så mycket, bra då
Spring din väg, spring din väg

Var är pekfingret? Var är pekfingret?
Här är jag! Här är jag!
Hur mår du i dag då?
Tack så mycket, bra då
Spring din väg, spring din väg

Var är långfingret? Var är långfingret?
Här är jag! Här är jag!
Hur mår du i dag då?
Tack så mycket, bra då
Spring din väg, spring din väg

Var är ringfingret? Var är ringfingret?
Här är jag! Här är jag!
Hur mår du i dag då?
Tack så mycket, bra då
Spring din väg, spring din väg

Var är lillfingret? Var är lillfingret?
Här är jag! Här är jag!
Hur mår du i dag då?
Tack så mycket, bra då
Spring din väg, spring din väg

Var är hela handen? Var är hela handen?
Här är jag! Här är jag!
Hur mår du i dag då?
Tack så mycket, bra då
Spring din väg, spring din väg

Näppärä äiti

Menee ihan sivuun varsinaisesta blogin tarkoitetusta aiheesta, mutta nyt olen niin ylpeä itsestäni, että pakko on kehua.
Timon (peritty) haalari oli polvesta rikki. Uudet haalari maksavat, kirppareilta ei jaksaisi etsiä... Korjaamista varten olisi pitänyt ensin ratkoa ties mitä vuoren saumoja, korjata ja koota haalari takaisin, KÄÄK! Onneksi kangaskaupasta löytyi korjaustarraa, jota ei tarvitse silittää. Näppäränä äitinä korjasin haalarin alle viiden minuutin, jippii!

Kokeilin korjata myös Timon suosimat collegehousut. Ihan tällaiseen tarra ei ollut kai tarkoitettu, mutta katsotaan kuinka kestää.

Tuo tarra-arkki maksoi 4 €, on kyllä hintansa arvoista. Heijastintarra oli 6 €/arkki. Ja jos alan vieläkin näppärämmäksi, niin sitten voin leikata paikan vaikka johonkin jännittävään muotoon.

Luisteluharjoittelua ja olkkarikiekkoa

Kävimme tänään Empan kanssa ensimmäisen kerran harjoittelemassa luistelua. Sunnuntaiaamuisin Hämeenlinnan Hakio-hallissa on yleisöluistelu. Hinta on varsin kohtuullinen, 2 euroa. Kaikilla jäälle menijöillä tulee olla luistimet ja kypärä. Minä otin käyttööni pikkuveljeni vanhat luistimet, omani (joita olen käyttänyt viimeksi yläasteella) kun eivät mahtuneet jalkaan. Emppa sai joululahjaksi luistimet ja eilen ostimme molemmille kypärät. Pyöräilykypärälläkin jäälle olisi saanut mennä, mutta se selvisi minulle vasta tänään. Empalle olisin jokatapauksessa halunnut kypärän, jossa on kasvosuojus, mutta itse olisin voinutkin luistella pyöräilykypärässä.

Talon puolesta oli tarjolla tueksi eräänlaisia kelkkoja sekä juomakoreja. Tarpeeseen tulivat. Tällä ensimmäisellä kerralla Emppa keskittyi pysymään pystyssä tuesta kiinni pitäen samalla kun minä työnsin vauhtia. Vähän Emppa kokeili myös itse vauhdin potkimista. Yleisöluisteluja on joka viikko ja tarkoitus on jatkaa harjoittelua mahdollisimman säännöllisesti. Toivottavasti tämä talvena päästään vielä ulkojäällekin.

Emppa innostui luistelusta niin, että päätti treenata jääkiekkoilua kotonakin. Olohuoneen matto sai toimia kaukalona, teippirulla kiekkona ja lakaisin mailana.

Värejä

Vanhoja suosikkeja, pipetöintiä ja värien sekoittamista. Ennen sekoittaminen on jäänyt vihreään, mutta nyt Eero halusi kokeilla myös muita.

Kokeiden tulokset: vihreä, oranssi ja violetti.

Laboratoriotutkimukset olivat niin kiinnostavaa hommaa, että nyt minun pitäisi etsiä jostain pikkupojille sopivia tutkimuksia. Jos jollain on vinkata linkkiä, niin kiitollisena otan vastaan.

Päivä portaissa

Uuden vuoden kunniaksi päätin luopua portaiden lapsiportista.

Kotimme on kolmessa tasossa eli rappusia riittää. Molempien portaiden yläpäässä on kiinteästi asennetut lapsiportit, jotka ovat niin helppokäyttöisiä, että Artzakin osaa ne avata. Porteista on siis nykyisin lähinnä se hyöty, ettei portaisiin putoa vahingossa ja hidastaahan se vähän muutenkin portaisiin menoa.

Olohuoneeseen, ylempien portaiden alapäähän lapsiportti tuli hommattua aikoinaan Empan ollessa konttausiässä. Portin ideana on ollut se, että aikuinen päättää, koska yläkertaan mennään eli pieni lapsi ei pääse ominpäin rappusiin. Siinä hommassa portti on toiminut hyvin. Emppa on tosin välillä päästänyt Artzan rappusiin.

Mutta eihän tuo portti mikään silmäilo ole ja kyllähän se kulkemista vaikeuttaa, varsinkin jos on jotain kannettavaa mukana. Tänä aamuna portti sai luvan mennä varastoon ja Artza sai luvan kulkea portaissa ominpäin. Artza onkin viettänyt vuoden ensimmäisen päivän portaissa: ylös, alas ja välillä puolessa välissä istuen. Ihmeesti koti tuntuu isommalta ja avarammalta, kun portti on poissa.