lauantai 18. tammikuuta 2014

Ensimmäinen ihan oikea viikonloppu

Palasin töihin maanantaina ja lapset menivät päiväkotiin. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, minä ja mieheni teemme molemmat 80 % työaikaa (nelipäiväinen viikko) ja lapsilla on 15 pvä/kk hoitosopimus. Ja lapset siis menivät ruotsinkieliseen päiväkotiin, mikäli ette surkeasta ruotsinkielestäni postauksessa Språkbad sitä saaneet selville.

Elämä muuttui aikalailla. Suurin muutos on se, että nyt lasten kanssa viettämäni aika on vapaa-aikaa, kun aikaisemmin ajattelin sen olevan työtäni. Tämä ensimmäisen työviikon jälkeinen viikonloppu tuntuu ihan oikeasti viikonlopulta, eikä vain päiviltä päivien joukossa. Ja mikä parasta, osittaisen hoitovapaan ansiosta viikonloppu alkoi jo torstaina.

Viikonloput ja illat ovat nyt lapsillakin vapaa-aikaa. Päiväkodissa on niin paljon liikkumista ja kehittävää tekemistä, että iltaisin kotona voi hyvällä omallatunnolla vain olla. Emppa on katsonut niin paljon Seikkailija Doraa telkkarista, että oppi laskemaan englanniksi. Vähän ihmettelin, kun hän laski legotornin palikoita one, two, three, four, five. Emppa kertoi, että osaisi laskea pitemmällekin, mutta tornissa on vain five eli viisi.

Kun olen saanut olla töissä ja tehdä aikuisten juttuja, on viikonloppuna ihan uutta intoa puuhailla lasten kanssa. Olemme leikkineet erilaisia roolileikkejä, kuten lääkärin vastaanottoa ja eläinten pelastamista Diegon ja Doran malliin. Eilen leivoimme sämpylöitä. Artza taisi olla meistä innokkain leipuri. Hän muotoili moneen kertaan jo pellille laitettuja sämpylöitä.

Illalla saunan jälkeen tutustuimme Empan kanssa Oivalluksen Minun kehoni -palapeliin. Ensin vain kasasimme palapelin. Artzakin kävi osallistumassa (eli sotkemassa). Tätä hän kuulemma tekee päiväkodissakin mielellään. Aina kun joku isommista lapsista ottaa jonkin pelin esiin, Artza on kärppänä paikalla.


Minun kehoni -palapelissä on mukana myös ohjeet kolmeen erilaiseen pelitapaan. Me kokeilimme Empan kanssa niistä ensimmäistä. Isoista paloista muodustuva ihminen koottiin ja pikkupalat laitettiin laatikkoon kuvapuoli alaspäin. Sitten valittiin puolet. Emppa otti oikean ja minä sain vasemman. Sitten otettiin yksitellen pikkupaloja ja se kumman puoli tuli ensin valmiiksi, voitti (minä).


Myöhemmin Emppa vielä kasaili palapeliä itsekseen. Näyttää siltä, että päiväkodin myötä tarve rauhalliseen itsekseen puuhailuun kotona on lisääntynyt. Kiva, että sama tuote toimii sekä yksin että yhdessä. Bonuksena vielä se, että kehon osat tulevat tutuksi ja kaikki palapelit tekevät tietysti hyvää motoriikalle sekä hahmottamiskyvylle. Yhdessä pelatessa kielikin kehittyy. Ehkä tätä voisi kokeilla myös ruotsiksi tai englanniksi, kunhan olen ensin itse opetellut tarvittavat sanat.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti