Uuden vuoden pinata

Teimme uuden vuoden vastaanottamista juhlistamaan pinatat. Tai siis [pinjatat], mutta en osaa laittaa sitä hörhellystä n-kirjaimen päälle.

Eilen puhalsin pari ilmapalloa ja päällystin ne kelmulla. Empan ja Artsan kanssa teimme pinatat ilmapallojen päälle sanomalehtisuikaleista veden ja liiman sekoituksen avulla. Empan tyylissä eivät kädet likaantuneet, mutta Artzan metodi oli kyllä tehokkaampi. Ilmapalloa ei päällystetty kokonaan, vaan siihen jätettiin pieni aukko

Pinatat kuivuivat yön yli ja tänään Emppa puhkaisi ilmapallot ja veti ne sekä kelmut pois pinatan sisältä. Toisesta ilmapallosta kuului puhkaistaessa vain tussahdus, mutta toinen sentään poksahti, joten lasten vaatimille kuulosuojaimille oli jotain käyttöä.

Seuraavaksi Emppa ja Artza täyttivät pinatat karkilla (söivät kyllä kuormasta) ja minä peitin aukot liimaamalla sanomalehteä niiden päälle. Myös kahvat tein sanomalehdestä. Vielä koristeet paikalleen ja valmista tuli.

Illalla sitten ripustetaan pinatat jonnekin, rikotaan ne mätkimällä jollakin ja syödään itsemme kipeiksi. Kiitokset lukijoille tästä vuodesta ja upeaa vuotta 2015 meille kaikille!

Joulutouhuja

Jouluiset dinosauruspiparit on leivottu, ikkuna  on koristeltu (teräkynsi ja kaksi tonttua) ja jouluaskartelut on tehty.

Huomenna tuodaan kuusi sisään ja koristellaan se. Viime vuonna koristeet olivat painottuneet alaoksiin johtuen koristelijoiden pituudesta. Tänä vuonna koristeita tulee jo vähän korkeammalle :)

Oikein hyvää joulua!

Pukeutumisen harjoittelu

Jokin aika sitten tajusin, että Artza osaa jo jonkun verran pukeutua itse ja päätin auttaa häntä yhä omatoimisemmaksi. Oman firman tuotteista löytyi tähän apu, nimittäin pukeutumiskehykset.

Pukeutumiskehykset eli dressing frames ovat perinteisiä Montessori-välineitä. Ne on suunniteltu nimenomaan tähän tarkoitukseen eli auttamaan lasta oppimaan omatoimiseksi. Minun ei tarvinnut muuta kuin näyttää pari kertaa, mitä on tarkoitus tehdä eli avasin ja suljin tarrat. Sen jälkeen Artza opetteli homman ihan itse. Vaikka Artza sai onnistumisen elämyksiä, harjoiteltavaa vielä jäi seuraavaankin kertaan. Suuri syy siihen, että ihastuin Montessori-välineisiin niin paljon, että päädyin perustamaan niitä maahantuovan yrityksen on se, että  niiden parissa lapsi toimii itsenäisesti. Aikuisen ei tarvitse kuin auttaa alkuun.

Tarrakehyksen halusin valikoimaamme harjoittamaan tarralenkkareiden pukemista. Voisihan lenkkareillakin harjoitella hommaa, mutta meillä kengät ovat yleensä aina niin kuraisia, ettei niitä voi olohuoneeseen tuoda. En myöskään halua laittaa kaksivuotiasta yksin eteiseen harjoittelemaan ja vielä vähemmän huvittaa kykkiä itse eteisessä vauva kainalossa. Toinen etu pukeutumiskehyksissä on se, että harjoiteltava kohde on niissä hyvin esillä. Kun kenkä on jalassa, on tarrojen edessä omat polvet, toppatakki yms. Pukeutumiskehyksen kanssa taitoa pääsee harjoittelemaan ihanneolosuhteissa ja kun homma on halussa, voidaan siirtyä tosielämän haastavampiin olosuhteisiin. Ei uimaankaan opetella merellä myrskyssä :)

Ei näitä olohuoneeseen.

PS. Vielä maanantaihin asti on aikaa tilata Minä Itse -paketteja pukin konttiin. Joululahjan voi hyvin myös vuokrata. Jos lelu kiinnostaa vielä parin kuukauden kuluttua, vuokraamista voi jatkaa tai tuotteen lunastaa omaksi. Jos kiinnostus on jo hiipunut, palautus kuuluu vuokrahintaan, eikä nurkkiin jää ylimääräistä tavaraa.

Ihan tavallista arkea ja pikakakkua

Iippu on jo 2,5 kk ja elämä rullaa ihan mallillaan. Toisaalta tuntuu, että juurihan tuo syntyi, mutta toisaalta taas siltä kuin pikkutyyppi olisi aina ollut meillä. Ilmeisesti isommatkin lapset kokevat Iipun osaksi perhettä. Alkuihastuksen jälkeen pikkuinen ei enää kiinnosta Artzaa ja Emppaa jatkuvasti, mutta edelleen välillä haluavat Iipun syliin ja antavat tutin tarvittaessa.

Mitään varsinaisia montessoriharjoituksia ei ole tullut tehtyä aikoihin. Yritän kyllä ottaa lapsia mahdollisimman paljon arkipuuhiin mukaan. Esimerkiksi pyykit saadaan kuivumaan yhteistyössä niin, että Artza ojentaa minulle ripustettavaa, Emppa ripustaa pikkupyykin (sukat ja alushousut) ja Iippu tarkkailee suoritusta sitteristään.

Vaatteista puheenollen: molemmilla isommilla lapsilla on omat tavoitteensa. Empan pitäisi oppia viemään likaiset vaatteensa pyykkikoriin. Emppa vaihtaa vaatteita aina, kun niihin tulee pienikin tahra tai pisara vettä. Likaiset vaatteet hän ottaa pois siinä missä likaantuminen tapahtui ja siihen ne tahtovat jäädä. Artzalla taas jatkuvat pukeutumisharjoitukset. Yritän malttaa antaa hänen tehdä itse ja auttaa vain, kun Artza pyytää ja silloinkin mahdollisimman vähän. Vaikeinta minulle on olla puuttumatta, kun molemmat jalat ovat menossa samaan punttiin.

Ihan tavalliseen arkeenkin tarvitsee joskus vähän herkuttelua. Leivoimme lasten kanssa tänään pikakakun. Aloittamisesta herkutteluun menee alle 20 min, joten toimii hyvin akuuttiin herkkunälkään.

Ensin sulatetaan mikrossa 125 g voita, johon sekoitetaan 1 dl sokeria (mieluiten fariinisokeria). Sitten vatkataan sekaan 3 munaa. Lopuksi lisätään 3 dl jauhoja, 4 tl kaakaojauhetta, 1 tl soodaa ja 1 tl leivinjauhetta sekä 1/2 dl maitoa. Mikrossa 600 watin teholla 6-7 min. Ainakin 5 min kannattaa odotella ja antaa kakun jäähtyä, niin se on helpompi kumota. Kakun leivon ja kypsennän samassa astiassa. Se on Tupperwaren MicroCook ja alkupeäinen ohje tuli kipon mukana. Olen vähän muokannut ohjetta, sillä siihen olisi tarvittu suklaata, eikä taloudestamme löydy syömätöntä suklaata kuin lasten joulukalentereista. Olen joskus tehnyt kakkuun kinuskikuorrutuksen, mutta tällä kertaa päälle tuli tomusokeria. Kakkua syötiin mansikkasoseen ja kermavaahdon kera.