Pikku kemisti

Tutkimukset ja kokeet kiinnostavat kovasti. Tutkittiin aineiden liukoisuutta.  (Kuvissa on taas vähän toivomisen varaa, samaan aikaan vaan tuppaa tapahtumaan aina useita asioita, enkä oikein hallitse kaikkea.)

Hiekka ei liukene veteen.

Kahvinsuodatuspussista leikattu ympyrä taiteltiin neljään ja laitettiin suppiloon. Hiekan sai suodatettua pois vedestä.

Tutkittiin hienon suolan ja karkean suolan liukenemista. Koeputkina oli kaardemummaputkilot. Molempi mitattiin yhtä paljon pienellä maustemitalla ja sitten pipetillä vettä tarkasti yhtä paljon kumpaankin. Hieno liukeni nopeammin. Suolaa ei ei jäänyt suodatinpaperiin, koska se oli liuennut veteen.

Vähän yllätyin kuinka kiinnostavia tällaiset itselle ihan selvät kokeet olivat. Lopuksi Pikku kemisti siivosi työpisteensä ihan kuin oikea iso kemisti.

Lelukaaos hallintaan

Muutama viikko sitten päätin, että jotain on tehtävä. Lasten lelut olivat jälleen pitkin olohuoneen lattiaa ja taas tuli tappelu, kun niitä piti kerätä. Meillä sai leikkiä päivän mittaan miten halusi. Sopimuksena oli, että illalla sitten kerätään aina lelut yhdessä. No ei toiminut. Leluja oli koko ajan jäähyllä, kun niitä ei ollut kerätty. Olohuoneessa oleva lelukori pursui silti yli.

Seuraavana päivänä tuli muutos. Kaikki rikkinäiset lelut menivät roskiin. Vauvalelut siirtyivät varastoon. Jäljelle jääneille katsottiin yhdessä omat laatikot lasten huoneesta. Olohuoneessa ollut kori meni varastoon, eikä olohuoneeseen jäänyt kuin neljä Minä Itse lelua. Lastenhuoneen lelulaatikoille piirsimme Empan kanssa kuvat, jotta on helpompi tietää, mitä missäkin laatikossa on.

Näitä on edelleen älyttömän paljon, mutta ovat sentään hallinnassa.

Sen lisäksi, että leluille haettiin omat paikat, sovimme, että leikkeihin saa vain kaksia leluja kerrallaan. Jos on vaikka leikkinyt junaradalla ja paloautoilla, pitää jommat kummat viedä paikalleen ennenkuin voi ottaa leikkeihin Legot. Illalla kerätään kaikki lelut pois.

Ihme kyllä systeemi toimii. Leluja ei ole enää niin paljon lojumassa lattialla päivisin eikä iltaisin tarvitse tapella keräämisestä. Eikä tästä tullut lipsumisia edes lasten sairastaessa. Pakko se on kai sitten uskoa, että meidänkin lapsilla on luontainen taipumus järjestelmällisyyteen, kunhan aikuinen vain ensin antaa ohjeet. Olohuone on inhimillisessä kunnossa, mutta kun katson ikkunasta ulos, tulee mieleen, että ulkoleluille pitää myös keksiä paikat ja säännöt.

Kansalaisvaikuttamista

Kotikaupungissamme on suunnitteilla kouluverkon uudistus. Pahimmassa tapauksessa muutaman sadan metrin päässä oleva pieni lähikoulu suljettaisiin ja meidänkin lapsemme menisivät muutaman kilometrin päähän rakennettavaan kouluun. Tässä mallissa uuteen kouluun tulisi jopa 900 oppilasta.

Kun saimme tiedon lähikoulumme ja muidenkin pienten lakkautusuhan alla olevien koulujen puolesta järjestettävästä mielenosoituksesta, ei tarvinnut paljon miettiä, lähdemmekö mukaan.

Kun kerroin Empalle, että menemme mielenosoitukseen, hän halusi ensimmäisenä tietää, kuka siellä on tuomarina. Kun selvisi, ettei mielenosoituksessa ole tuomaria, kysyi Emppa "kuka sitten päättää?". Selvitin, että me menemme mielenosoitukseen kertomaan, ettemme halua lähikoulua suljettavan. Mielenosoituksella kerrotaan mielipide niille, jotka asiasta päättävät. Tässä tapauksessa päättäjiä ovat kaupunginvaltuutetut ja lasten- ja nuorten lautakunnan jäsenet. Pääasian Emppa oli ainakin sisäistänyt, koska kertoi mielenosoitukseen myös tulleille naapureille: "me ollaan täällä siksi, ettei lähikoulu mene kiinni".

Yhdessä askartelimme pahvikyltin. Minä kirjoitin ja Emppa laski montako E, P ja T kirjainta kyltissä on. Muita kirjaimia hän ei kyltistä tunnistanut. Emppa vastasi kyltin koristelusta.

Mielenosoituksessa oli ihan mukavasti osallistujia. Huusimme yhdessä "pienten koulujen puolesta" ja iltakoulussa olleet valtuutetut tulivat tervehtimään ja kuulemaan viestiämme. Mielipiteet kuulemma otetaan huomioon ja päätöksiä tulee syksyllä. Pitäkää peukkuja pienten koulujen puolesta!

Torni

Kaivoin Timolle esiin vaalenapunaisen tornin. Kaksi pienintä palikkaa olikin laitettu niin hyvään talteen, että niitä ei nyt näkynyt, mutta hyvin sujui vähemmälläkin. Tosin se pienin palikka olisi kiva olla mukana. Paitsi siksi, että on niin jännittävän pieni (1 cm kanttiinsa), niin se on myös hyvä hienomotoriikan harjoittelussa.

Montessorimateriaaleissa on tavoitteena, että lapsi itse huomaa, jos on tehnyt virheen ja voi itse korjata sen. Tässä on nyt selvästi mennyt väärä pala johonkin väliin :)

Korjauksen jälkeen valmis torni! (Tai siis oikeasti kaksi palaa liian pieni.)

Tornin kokoaminen innosti enemmän kuin tavalliset palikkaleikit. Syytähän en varmasti tiedä, mutta arvelin sen johtuvan siitä, että tässä saatiin jotain valmiiksi asti. Minut haettiin aina katsomaan valmista tornia. Ensimmäisellä kerralla palikat saivat kovan kohtelun, kun torni kaadettiin (kuten tornit yleensä leikeissä kaadetaan), kun en ehtinyt sanoa, että näitä palikoita kohdellaan hyvin. Jatkossa Timo purki tornin todella huolellisesti ja asetteli palikat varovasti lattialle.

Olen tosi tyytyväinen, kun torni kiinnosti enemmän kuin etukäteen arvelin. Tämän avulla ehdin vielä kuoria perunat ainakin pariin keittoon!

Jääkaappimagneetteja taikataikinasta

HUOM! Sisältää äitienpäivälahjapaljastuksen. Mummeilta lukeminen kielletty!

Teimme huomista äitienpäivää varten mummeille lahjaksi lasten kanssa jääkaappimagneetteja taikataikinasta. Taika- eli suolataikina on siitä kiva materiaali, että siinä ei ole mitään myrkyllistä. Maku on sen verran suolainen, ettei sitä kukaan paljon söisikään.

Teemme taikataikinan niin, että mittaamme kulhoon ensin suurinpiirtein yhtä paljon jauhoja ja suolaa. Sitten lapset sekoittavat ja puuhaarukalla ja minä lisään vettä, kunnes taikina on sopivaa leivottavaksi.

Jääkaappimagneettien leipomiseen käytimme sydämen mallisia silikonimuotteja ja pientä piparkakkumuottia. Leivonnaiset kuivasin ensin uunissa pienellä lämmöllä ja yön yli saivat kuivua vielä itsekseen.

Seuraavana päivänä lapset maalasivat taideteokset vesiväreillä ja kun värit olivat kuivuneet, minä liimasin magneetit paikoilleen. Magneetteja olin ostanut paikallisesta askartelutarvikeliikkeestä. Sen verran kivan näköisiä näistä tuli, että taitaa jäädä omankin kaapin oveen ainakin yksi.
 

Härkapapupihvit

Härkapapurouheesta on kiva tehdä pihvejä lastenkin kanssa. Raa'an taikinan maistelun kanssa kun ei tarvitse ollenkaan olla tarkkana, kuten jauhelihan kanssa.

Pellilliseen pihvejä menee
3 dl härkäpapurouhetta
kuumaa vettä, mitä nyt rouhe imee 10 min turvotuksen aikana
reilu 1/2 dl jauhoja (tai kananmuna)
suolaa
mausteita, meillä taisi olla ainakin paprikaa, tomaattipyrettä, pippuria

200 C ja noin 10-15 min.

Kun pääkokilla on enemmän aikaa raastetaan mukaan porkkanaa ja paistetaan pihvit oikein pannulla. Uunikypsennys on helpompi apukokokin kanssa.

Vielä kuva valmiista annoksesta kunnon ruokablogien tapaan.

Sämpylöitä ja maitoa

Leipä loppui, eivätkä kaupat ole tänään auki. Leivoimme Empan kanssa sämpylöitä.

Sämpylöitä olemme leiponeet monta kertaa ennenkin. Leipominen on kivaa puuhaa ja sämpylöihin on helppo "hukata" päivämäärän ohittanutta maitoa, puuron tai vaikka porkkanaraasteen jämät. Käytän sämpylöihin n. puoli litraa nestettä ja pussillisen kuivahiivaa. Muut ainekset ja jauhot tulevat sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Nyt ei ollut jämiä ja sämpylöihin löytyi vain vehnäjauhoja ja kaurahiutaleita. Artzakin on innokas leipuri, mutta tällä kertaa hän ei päässyt mukaan, sillä oli päiväunilla.

Kun sämpylät olivat valmiita, Emppa kaatoi maitoa lasiin (juuri opittu taito). Sämpylän päälle vielä voita ja juustoa ja välipala oli valmis. Kyllä maistui.