Lelukaaos hallintaan

Muutama viikko sitten päätin, että jotain on tehtävä. Lasten lelut olivat jälleen pitkin olohuoneen lattiaa ja taas tuli tappelu, kun niitä piti kerätä. Meillä sai leikkiä päivän mittaan miten halusi. Sopimuksena oli, että illalla sitten kerätään aina lelut yhdessä. No ei toiminut. Leluja oli koko ajan jäähyllä, kun niitä ei ollut kerätty. Olohuoneessa oleva lelukori pursui silti yli.

Seuraavana päivänä tuli muutos. Kaikki rikkinäiset lelut menivät roskiin. Vauvalelut siirtyivät varastoon. Jäljelle jääneille katsottiin yhdessä omat laatikot lasten huoneesta. Olohuoneessa ollut kori meni varastoon, eikä olohuoneeseen jäänyt kuin neljä Minä Itse lelua. Lastenhuoneen lelulaatikoille piirsimme Empan kanssa kuvat, jotta on helpompi tietää, mitä missäkin laatikossa on.

Näitä on edelleen älyttömän paljon, mutta ovat sentään hallinnassa.

Sen lisäksi, että leluille haettiin omat paikat, sovimme, että leikkeihin saa vain kaksia leluja kerrallaan. Jos on vaikka leikkinyt junaradalla ja paloautoilla, pitää jommat kummat viedä paikalleen ennenkuin voi ottaa leikkeihin Legot. Illalla kerätään kaikki lelut pois.

Ihme kyllä systeemi toimii. Leluja ei ole enää niin paljon lojumassa lattialla päivisin eikä iltaisin tarvitse tapella keräämisestä. Eikä tästä tullut lipsumisia edes lasten sairastaessa. Pakko se on kai sitten uskoa, että meidänkin lapsilla on luontainen taipumus järjestelmällisyyteen, kunhan aikuinen vain ensin antaa ohjeet. Olohuone on inhimillisessä kunnossa, mutta kun katson ikkunasta ulos, tulee mieleen, että ulkoleluille pitää myös keksiä paikat ja säännöt.