tiistai 26. marraskuuta 2013

Möbiuksen nauha

Möbiuksen nauha tuli aikanaan esiin yliopistossa matematiikan luennolla ja hetken pohdittuani keksin, että olin ollut nauhan kanssa tekemisissä aikaisemminkin. Itse asiassa jo alle kouluikäisenä, en vain silloin tiennyt, että nimi oli Möbiuksen nauha, vaan pidin äidin neuvomia leikkauhommia hienoina taikatemmppuina. No, nyt sitten oli poikien vuoro tutustua Möbiuksen nauhaan.

Ensin teipataan ihan tavallinen rengas paperista ja leikataan keskeltä. Tästähän tuli tietysti kaksi rengasta. (Kuvan oikeassa alalaidassa näkyy, kun toisella kädellä pidän Timolle paperia leikattavaksi samalla kun otan kuvaa. Selvisimme kaikki ilman haavoja.)




Sitten ennen teippausta kierretään toista päätä puoli kierrosta. (Tämä on se varsinainen Möbiuksen nauha.)


Ja sitten vielä täysi kierros kiertoa.



Nauhaa voi leikkaamisen sijaan tutkia myös siten, että lähtee piirtämään nauhan ympäri, toisella värillä toiselle ja toisella toiselle puolelle.

Netistä satuin löytämään myös  Möbiuksen nauha kaulaliinan!

torstai 21. marraskuuta 2013

Ihana ikävä

Kävimme viettämässä rakkaan mieheni kanssa laatuaikaa kahdestaan Helsingissä. Ohjelmassa oli hyvää ruokaa ja juomaa, Black Sabbathin keikka ja yö hotellissa. Lapset olivat hyvässä hoidossa äidilläni. Olipa ihanaa!



Olen ollut lasten kanssa todella tiiviisti yhdessä ja arjen pyörteissä pinna on ollut ajoittain kireänä. Nyt kun olimme melkein vuorokauden erossa toisistamme, tuli kova ikävä ja muistui taas paremmin mieleen, kuinka onnellinen olen ollessani niin hienojen ihmistaimien äiti.

Black Sabbathilla on monta hienoa biisiä, mutta tähän tilanteeseen sopii paremmin Ozzyn omasta tuotannosta, levyltä  Ozzmosis tämä:

"My Little Man
 
Don't you know I love you more than life itself?
Don't you know that you're my pride?
And I would not have you walking through this world
Without me by your side
 
Go to sleep my little man
Don't you weep my little man
 
I'd like to keep you with me all your life
But I know I can't do that
So I must try teachin' you the wrong from right
To keep the vultures from your back
 
Go to sleep my little man
Don't you weep my little man
 
And when you're dreaming you can talk to angels
So wipe the tears from your eyes
And if there's demons that try to steal your breath away
You can't believe that know my spirit will be standing by your side
 
You saved me, you gave me, the greatest gift of all
Believe me, believe me, there ain't no mountain that's too tall
 
I would gladly carry your cross for you
To take your pain away
But what I can't carry is my love for you
Beyond my dying days
 
So be strong my little man
When I'm gone my little man
You got to be my little man
So don't you weep my little man
 
Go to sleep my little man
Don't you weep my little man
You got to be my little man
So don't you weep my little man
Go to sleep my little man"


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kun hälytyksen Sami saa...

Meillä katsotaan melko usein Palomies Samia. Siinä hälytykset tulevat paloasemalle faksin näköisellä laitteella. Meillä hälytyslaitteena on Minä Itse -tuote nimeltä pankki ja hälytykset luetaan pelikorteista, jotka ovat juuri sopivia vedettäväksi ulos pankin aukosta.

"Hälytys! Takka on tulessa. Äkkiä sammutustöihin Palomies Sami ja Elvis"

perjantai 15. marraskuuta 2013

ISKU! ja vähän sisustusta

Isäinpäivänä oli erikoiskerta karatessa. Harjoiteltiin hurjia murskaustekniikoita :D Tästä tuli meidän poikien välitön suosikki. Ensin isä komentaa poikia olemaan hiljaa lehdenluvun ajan ja sitten hurja isku!





Loppuun vielä jostain toisesta blogista kopioimani sisustusvinkki meidän keittiöön sovellettuna. "Jos et voi peittää, korosta."

torstai 14. marraskuuta 2013

Ei aina tarvita ohjetta (mutta joskus se olisi hyvä olla)

Yleensä ennen uuden Montessori-välineen esittelemistä selvitän itselleni, kuinka väline tulisi esitellä lapselle. Netistä löytyy hyvin englanninkielisiä ohjeita ja videoita. Joitakin ruotskinkielisiäkin olen löytänyt, en vain tiedä useimpien materiaalien nimiä ruotsiksi, suorat käännökset kun eivät onnistu. Esimerkiksi nämä värilliset lieriöt ovat englanniksi knobless cylinders ja ruotsiksi färgcylindrarna. Kokeilkaapa hakea näillä kolmella erikielisellä hakusanalla Googlesta. Eipä löydy suomeksi aiheesta kuin meidän tuotesivu.
 
Mutta värilliset lieriöt tulivat meillä käyttöön ilman ohjetta. Oli vähän tilanne päällä ja pikkukiukuttelu uhkasi muuttua raivariksi. Interventiona sai toimia värilliset lieriöt. Nämä olisi tarkoitus esitellä tietyssä järjestyksessä, mutta Emppa sai nyt valita, missä järjestyksessä laatikot avataan.
 
 
 
Lieriöistä tehtiin muureja ja torneja lisäämällä rakennelmaan aina jäljelläolevista paksuin tai korkein. Muureista totesimme, että punaisista tuli tasainen moottoritie, kun taas vihreä, keltainen ja sininen muuri olivat portaita.Torneja emme huomanneet vertailla, mutta ihmetellään niiden mahdollisia korkeuseroja sitten seuraavalla kerralla.a. Porras-muureista oli helppo tarkistaa, ovatko lieriöt oikeassa järjestyksessä. Sormi hyppii rappusia pitkin aina ylös-ylös-ylös tai alas-alas-alas, eikä koskaan alas-ylös.
 
 
Seuraavaksi teimme monivärisiä muureja. Kun laittoi keltaiset ja vihreät portaat päällekkäin, saikin aikaiseksi tasaisin moottoritien. Tai ensimmäisessä versiossa oli vähän kuoppia ja mäkiä, mutta Emppa korjasi asian.
 
Seuraavalle kerralle olin hankkinut Montessori Print Shopista lisätehtäviä. Tilasin tämän setin, jossa on 28 mallia värillisille lieriöille. Hinta (alle 5 taalaa) on mielestäni ihan kohtuullinen. Ilmaisia kun ei netistä juurikaan löydy ja itse tekemiseen menisi aika paljon aikaa. Maksettuani ostokset sähköpostiin tuli samantien latauslinkki. PDF-tiedosto auki ja printteri käyttöön, siinä se. Ainakin meidän värilliset lieriöt sopivat pohjille suoraan ilman mitään sovitteluja. Siihenkin oli ohjeet, mutta en siis tarvinnut niitä. Sivuilta olisi löytynyt ohjeet myös siihen, miten nämä kannattaisi esitellä, mutta en viitsinyt perehtyä aiheeseen, koska ilman ohjeita meni viimeksikin niin hienosti.
 
Nytkin homma alkoi lupaavasti. Emppa otti lieriöitä innokkaasti pois laatikosta, teki oma-aloitteisesti torneja ja muureja ja tarkisti, menikö oikein. Virheiden tekeminen näytti olevan osa huvia. "Katsos nyt äiti, onko oikein. Ylös-ylös-ylös-hups alas-ylös. Pitää varmaan korjata" oli aika usein toistuva kommentti.
 
 
Mutta asettelu hienoihin tulosteisiin ei kiinnostanut. Ei sitten yhtään. Tein sitten itse asetelmia papereille kahdella värillä samalla kun Emppa teki kahdella muulla omiaan. Tykkäsin kyllä kovasti. Emppa ei ilmeisesti halunnut tehdä valmiin mallin ja ohjeen mukaan, hyvinhän se sujui ilmankin.  Lopulta lahjoin Empan kokeilemaan yhtä mallia lupaamalla, että tehdään sitten yhdessä kaksivärinen torni. Ei tarttunut innostus mallin tekemiseen, joten luovutin ja teimme sen tornin. Emppa teki alun ja minä Kansasin huipun, kun Empan pituus ei enää riittänyt. Kivaa oli sekin, mutta seuraavaa kertaa varten etsin kyllä ohjeen, että miten Empan saisi tekemään ohjeiden ja mallin mukaan. Ne kun on niin hienoja.
 
 
 



maanantai 11. marraskuuta 2013

Tallinassa

Käytiin syysreissulla Tallinassa. Kadriorgin-palatsin puistoalueella on lasten museo Miia-Milla-Manda. Perhelippu maksoi noin viisi euroa ja mikä tärkeintä, museon tavaroihin SAA koskea!

Leikkihuoneessa. Ei muuten ollut ruuhkaa, kuten kuvasta näkyy :)

Vanhanajan kauppa.

Siilit kuvattiin askartelumalleiksi tulevaisuutta varten. Etummaisen piikit olivat auringonkukansiemeniä.

Jee, voittajat!

Puhuva roskis, joka kiitti kun laittoi roskia. (Kaikki kaivettiin taskuista.)

Lopuksi vielä herkuteltiin kahviossa.
Ulkona oli kiva leikkipaikka, mutta oli niin kurja ilma, että jätettiin ulkoleikkipaikka väliin.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Hyvää isänpäivää! (sisältää lahjapaljastuksia)


Meidän Isi-mies herätettiin laululla ja lahjoilla. Aamupala on syöty ja nyt on isin ja Empan laatuajan vuoro. Emppa halusi pelata isin kanssa omenapuupeliä.

Emppa antoi lahjaksi isille itse kerhossa tekemänsä rannekorun, joka on kuvassa isin ranteessa. Minä annoin lasteni isälle kaksi lippua ensi kesän heavyfestareille. Toivottavasti hän ottaa minut mukaan. Artza ei vielä lahjoja osaa antaa, mutta hengaili hengessä mukana. Lasten papat saavat elektroniset valokuvakehykset ja muistitikulle lastenlasten kuvia. Mutta papat eivät ole vielä saaneet lahjojaan, joten hys, hys. :)

lauantai 9. marraskuuta 2013

Teippitaiteilua


Sain veljeltäni sinisiä ja valkoisia teippejä muutaman rullan. Lapset viihtyivät hetken teippejä liimaillessa ja Emppa teki jopa isänpäiväkortinkin. Kortti on tuo kuvassa näkyvä sinivalkoinen "paita". Sikäli kivaa puuhaa, että viihdytti niin 1-vuotiasta kuin 3-vuotiastakin.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Tuhannen helmen ketju

Sadan helmen ketju oli pitkään Eeron suosikki. Nyt meille tuli tuhannen helmen ketju. Ensin tulostin netistä nuolet ketjua varten täältä kohdasta 100 Bead Chain Arrows löytyy nuolet tuhanteen asti.

Laminointi on aina suosikki hommia. Ja onneksi meillä on niin huono laminointikone, että laminoitavat jutut pitää laittaa kahteen kertaan koneen läpi :)


Ketju selviteltiin ja suoristeltiin. Tuli muuten äidillekin todella konkreettisesti näkyviin ero sadan ja tuhannen välillä. Sataketju on kuitenkin suht lyhyt, mutta tuhannen helmen ketju ei edes mahtunut olohuoneeseen vaan jatkoi vielä eteiseen.

Sitten äiti aloitti leikkaamisurakan ja samalla Eero laitteli numeroita. Tämä on viimeinen kuva, mikä otettiin, koska pian tämän jälkeen pikkuveli heräsi päiväunilta ja ketju täytyi siivota pois odottamaan seuraavaa kertaa.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Poikien ja tyttöjen leikit, miesten ja naisten työt

Molemmat lapseni ovat poikia. En ole pyrkinyt sukupuolineutraaliin kasvatukseen, mutten koe olevan tarpeen kuuluttaa tai korostaa heidän sukupuoltaan. Erityisesti olen pyrkinyt siihen, ettei heidän sukupuolensa rajoita heitä. Pojatkin saavat leikkiä nukeilla. Emppa ihastui juuri televisiomainokseen, jossa esitellään nukkea, joka on kipeä ja "tarvitsee aina apuasi". Lupasin, että haetaan hänelle joku äidin nukke hoidettavaksi. Tähän mennessä hoidettavana ovat olleet pehmolelut. Yhtä pehmolelua Emppa on monesti "imettänytkin".

Lelukuvastoissa, joita taas alkaa postilaatikkoon ilmestyä, sukupuoliroolit ovat olleet aika selkeästi esillä. Jos kuvastossa on kuvattuna lapsia leikkimässä, aika usein pojat ovat leikkineet autoilla yms. ja tytöt taas nukeilla. Pientä edistystä tässä on tosin havaittavissa. Kokkailuja ja kotitöitä voi jo leikkiä kuvastossakin poika. Koskakohan tytöt kuvataan leikkityökalujen kanssa?

Emppaa korkkiruuvikiharoineen on luultu muutaman kerran tytöksi, mutta ei se haittaa. Vähän kyllä hymyilyttää, että eipä ole kovin tarkkanäköinen ihminen. Suhtautuisin samoin, jos joku luulisi minua mieheksi tai miestäni naiseksi. Jälkimmäistä sattui muutaman kerran, kun miehelläni vielä oli pitkä tukka. Poikieni vaatteet ovat aika poikamaisia. Mekkoja tai hameita lapsillani ei ole. Sukkahousuja ja punaista kyllä löytyy. Punainen on itseasiassa Empan lempiväri ja melkein aina, kun näen punaisen Empalle sopivan vaatteen (sopivan kokoinen eikä liian tyttömäinen), sellaisen ostan. Pidän eniten vaatteista, jotka sopivat niin tytöille kuin pojillekin. Esimerkiksi Noshilta löytyy paljon kivoja. Viimeksi ostin raidallisia paitoja ja punaiset housut molemmille lapsilleni.

Ihan kuten vaatteissa, myös leluissa, suosikkejani ovat sellaiset, jotka on tarkoitettu kummallekin sukupuolelle. Minä Itse-tuotteissa ei ole erikseen tyttöjen ja poikien osastoja. Vaaleanpunainen tornikin on vaaleanpunaisesta väristä huolimatta aika "poikamainen". Rakentamisen kun usein ajatellaan olevan poikien juttu. Tai entäs sitten siniset kolmiot? Poikien väri, mutta asettelu on kai aika tyttömäistä? Mutta on löytyy muitakin sukupuolineutraaleja leluja: legot (osittain), keittiölelut, kassakone, lääkäritarvikkeet nyt ainakin.

Tytöille?
 


Pojille?
Ennen lapsia minä ja mieheni teimme kotitöitä suurinpiirtein yhtä paljon ja kumpikin pystyi tekemään kaikkia töitä. Paitsi pyykkikoneen täyttäminen ja käynnistäminen oli ainoastaan minulla. Siitä eteenpäin pyykkihuoltoakin pystyi hoitamaan kumpi tahansa. Osaan vaihtaa autoon renkaat ja olen sen tehnytkin. Yleensä tosin hoidimme homman yhdessä. Ajattelin, että jos joskus saamme lapsia, olen vain ihan lyhyesti äitiyslomalla ja sitten mieheni saa jäädä kotiin. Mieheni matkusteli työnsä vuoksi paljon, joten arki rullaisi helpommin, jos hän jäisi kotiin.


Jo ensimmäisen raskauteni aikana roolimme kotitöiden suhteen alkoivat kääntyä siihen perinteiseen malliin. Supistelujen vuoksi en voinut tehdä mitään raskaampia hommia, kuten lumitöitä ja hormonit vetivät pesänrakennukseen ja vauvan vaatteiden puoleen. Kun esikoiseni sitten syntyi, hurahdin äitiyteen täysin. En todellakaan halunnut olla erossa lapsestani ja ajatuskin töihinpaluusta vauvavuoden aikana tuntui mahdottomalta. Emppa oli vähän yli yksi, kun palasin töihin. Minä tein lyhennettynä työviikkoa ja mieheni jatkoi matkatöitä ja alkoi siinä sivussa myös viljelemään maata, joten kotityöt säilyivät pääosin minun vastuullani.

Kun tulin uudelleen raskaaksi ja jäin äitiyslomalle, oli selvää, että kodin ja lastenhoito siirtyi vielä enemmän vastuulleni. Olemme siirtyneet entistä enemmän perinteiseen työnjakoon. Artzan syntymän jälkeen en ole kertaakaan pessyt autoja ja ajanut nurmikkoa. Lastenhoito on taas vastuullani siinä määrin, että flamencotunneille päästäkseni olen pyytänyt kummityttömme vakituiseksi lapsenvahdiksi. Eipä tulis mieleen hankkia lapsenvahtia miehen harrastusten ajaksi. Mielestäni meillä kyllä ollaan tasa-arvoisia, kun katsotaan työn kokonaismäärää. Tai voi olla, että minä pääsen helpommalla, sillä lasten kanssa touhuamista en oikein voi laskea työksi (hyvänä päivänä ainakaan). Mutta pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että kummatkin tekevät kumpiakin töitä. Ettei jää lapsille sellainen käsitys, että naiset eivät aja nurmikkoa ja miehet eivät tee ruokaa.