lauantai 2. marraskuuta 2013

Poikien ja tyttöjen leikit, miesten ja naisten työt

Molemmat lapseni ovat poikia. En ole pyrkinyt sukupuolineutraaliin kasvatukseen, mutten koe olevan tarpeen kuuluttaa tai korostaa heidän sukupuoltaan. Erityisesti olen pyrkinyt siihen, ettei heidän sukupuolensa rajoita heitä. Pojatkin saavat leikkiä nukeilla. Emppa ihastui juuri televisiomainokseen, jossa esitellään nukkea, joka on kipeä ja "tarvitsee aina apuasi". Lupasin, että haetaan hänelle joku äidin nukke hoidettavaksi. Tähän mennessä hoidettavana ovat olleet pehmolelut. Yhtä pehmolelua Emppa on monesti "imettänytkin".

Lelukuvastoissa, joita taas alkaa postilaatikkoon ilmestyä, sukupuoliroolit ovat olleet aika selkeästi esillä. Jos kuvastossa on kuvattuna lapsia leikkimässä, aika usein pojat ovat leikkineet autoilla yms. ja tytöt taas nukeilla. Pientä edistystä tässä on tosin havaittavissa. Kokkailuja ja kotitöitä voi jo leikkiä kuvastossakin poika. Koskakohan tytöt kuvataan leikkityökalujen kanssa?

Emppaa korkkiruuvikiharoineen on luultu muutaman kerran tytöksi, mutta ei se haittaa. Vähän kyllä hymyilyttää, että eipä ole kovin tarkkanäköinen ihminen. Suhtautuisin samoin, jos joku luulisi minua mieheksi tai miestäni naiseksi. Jälkimmäistä sattui muutaman kerran, kun miehelläni vielä oli pitkä tukka. Poikieni vaatteet ovat aika poikamaisia. Mekkoja tai hameita lapsillani ei ole. Sukkahousuja ja punaista kyllä löytyy. Punainen on itseasiassa Empan lempiväri ja melkein aina, kun näen punaisen Empalle sopivan vaatteen (sopivan kokoinen eikä liian tyttömäinen), sellaisen ostan. Pidän eniten vaatteista, jotka sopivat niin tytöille kuin pojillekin. Esimerkiksi Noshilta löytyy paljon kivoja. Viimeksi ostin raidallisia paitoja ja punaiset housut molemmille lapsilleni.

Ihan kuten vaatteissa, myös leluissa, suosikkejani ovat sellaiset, jotka on tarkoitettu kummallekin sukupuolelle. Minä Itse-tuotteissa ei ole erikseen tyttöjen ja poikien osastoja. Vaaleanpunainen tornikin on vaaleanpunaisesta väristä huolimatta aika "poikamainen". Rakentamisen kun usein ajatellaan olevan poikien juttu. Tai entäs sitten siniset kolmiot? Poikien väri, mutta asettelu on kai aika tyttömäistä? Mutta on löytyy muitakin sukupuolineutraaleja leluja: legot (osittain), keittiölelut, kassakone, lääkäritarvikkeet nyt ainakin.

Tytöille?
 


Pojille?
Ennen lapsia minä ja mieheni teimme kotitöitä suurinpiirtein yhtä paljon ja kumpikin pystyi tekemään kaikkia töitä. Paitsi pyykkikoneen täyttäminen ja käynnistäminen oli ainoastaan minulla. Siitä eteenpäin pyykkihuoltoakin pystyi hoitamaan kumpi tahansa. Osaan vaihtaa autoon renkaat ja olen sen tehnytkin. Yleensä tosin hoidimme homman yhdessä. Ajattelin, että jos joskus saamme lapsia, olen vain ihan lyhyesti äitiyslomalla ja sitten mieheni saa jäädä kotiin. Mieheni matkusteli työnsä vuoksi paljon, joten arki rullaisi helpommin, jos hän jäisi kotiin.


Jo ensimmäisen raskauteni aikana roolimme kotitöiden suhteen alkoivat kääntyä siihen perinteiseen malliin. Supistelujen vuoksi en voinut tehdä mitään raskaampia hommia, kuten lumitöitä ja hormonit vetivät pesänrakennukseen ja vauvan vaatteiden puoleen. Kun esikoiseni sitten syntyi, hurahdin äitiyteen täysin. En todellakaan halunnut olla erossa lapsestani ja ajatuskin töihinpaluusta vauvavuoden aikana tuntui mahdottomalta. Emppa oli vähän yli yksi, kun palasin töihin. Minä tein lyhennettynä työviikkoa ja mieheni jatkoi matkatöitä ja alkoi siinä sivussa myös viljelemään maata, joten kotityöt säilyivät pääosin minun vastuullani.

Kun tulin uudelleen raskaaksi ja jäin äitiyslomalle, oli selvää, että kodin ja lastenhoito siirtyi vielä enemmän vastuulleni. Olemme siirtyneet entistä enemmän perinteiseen työnjakoon. Artzan syntymän jälkeen en ole kertaakaan pessyt autoja ja ajanut nurmikkoa. Lastenhoito on taas vastuullani siinä määrin, että flamencotunneille päästäkseni olen pyytänyt kummityttömme vakituiseksi lapsenvahdiksi. Eipä tulis mieleen hankkia lapsenvahtia miehen harrastusten ajaksi. Mielestäni meillä kyllä ollaan tasa-arvoisia, kun katsotaan työn kokonaismäärää. Tai voi olla, että minä pääsen helpommalla, sillä lasten kanssa touhuamista en oikein voi laskea työksi (hyvänä päivänä ainakaan). Mutta pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että kummatkin tekevät kumpiakin töitä. Ettei jää lapsille sellainen käsitys, että naiset eivät aja nurmikkoa ja miehet eivät tee ruokaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti