Fröbelin pallot

Timo on oppinut muutaman värin. Taas kaivettiin ihanat Fröbelin pallot esiin. Käytiin ensin läpi mitä värejä laatikosta löytyi. Palloissa on pää- ja välivärit, kaksi palloa/väri.

Sitten etsittiin väripareja.

Lopuksi palloja tietysti heiteltiin joka paikkaan, mutta nämä ovat onneksi niin pehmeitä, etteivät aiheuta vahinkoa.

Pallot ovat olleet avuksi myös ruoanlaitossa. Parien toiset osapuolet viedään olohuoneen sohvalle odottamaan ja toiset ovat keittiössä. Valitaan keittiössä yksi pallo ja sitten Timo saa hakea sille parin olohuoneesta. Tulevaisuudessa parit voisi ehkä vielä piilottaa, jotta ehtisin paremmin laittaa ruokaa. Toistaiseksi mallipallo on ollut mukana hakureissulla. Vaikeammassa versiossa paria haetaan vain muistin perusteella.

Lisää kivaa puuhaa pallojen kanssa löytyy Living Montessori Now -blogista.

Ilmapalloalus ja kitka

Kirjastoautosta (meillä tosiaan käy sellainen ihanuus) tarttui mukaan loistava kirja: Limupulloraketti ja muita hauskoja kokeita. Tänään teimme Empan kanssa kirjan ohjeiden mukaan ilmapalloaluksen. Teippasimme Cd-levyyn sporttipullon korkin. Sitten puhalsin ilmapallo ja venytin se korkin ympärille. Emppa avasi korkin ja ilmapalloalus lähti liikkeelle!

Kirjassa kerrottiin, että ilmapallosta purkautuva ilma muodostaa aluksen alle ilmatyynyn. Ilmatyyny nostaa alusta irti lattiasta ja pienentää siten aluksen ja lattian välistä kitkaa. Siksi alus liikkuu. Juttelin Empan kanssa muutenkin kitkasta:  silloin kun on vähän kitkaa, on liukasta ja voi liukua. Emppa keksi, että luistelussa ja hiihdossa on vähän kitkaa. Sitä Emppa ei keksinyt, miten kitkaa voisi lisätä. Kerroin, että, mitä karheampi pinta, sitä enemmän kitkaa. Täytyy varmaan mennä jäistä pihaa hiekoittamaan, niin eiköhän asia konkretisoidu.

Artzakin pääsi ihmettelemään ilmapalloaluksen herättyään päiväunilta. Onhan se hauska.

Tieteen takuutemput :)

Jostain kirjasta tämä löytyi. Näyttävä ja helppo temppu.

Vessapaperirulla keppiin, meillä vesiväripeensseliin, että saa pyöriä vapaasti. Hiustenkuivain puhaltamaan kylmää ilmaa ja ei muuta kuin päälle.

Seuraavaksi kirjassa oli hieno kuva, kuinka koko rullallinen vessapaperia kieppuu ilmassa korkealla yhtenä myttynä. Ei kyllä kieppunut meillä alkuunsakaan, vaikka molemmat yritettiin. Kirjassa jopa ehdotettiin ottamaan aikaa kuinka nopeasti rullan saa tyhjäksi.

Tämmöinen tällä kertaa.

Rakennuskilpailu värillisillä lieriöillä

Pidimme Empan kanssa rakennuskilpailun värillisillä lieriöillä. Tehtäviä oli neljä: korkein yksivärinen torni, pisin yksivärinen muuri, korkein kaksivärinen torni, pisin kaksivärinen muuri. Ilmoitin tehtävän ja annoin Empan valita, minkävärisillä kumpikin sai rakentaa. Emppa voitti kilpailun. Ajattelin, että voisimme kilpailla aina silloin tällöin uudestaan. Minua nimittäin kiinnostaa tietää, koska Emppa hoksaa, että värin valinnalla on ratkaiseva merkitys kilpailun lopputulokseen.

Pisin kaksivärinen torni -tehtävä päätyi tasapeliin. Molempien tornit kaatuivat.

Pisin kaksivärinen muuri, voittaja Emppa

Lopuksi rakensimme linnan. Tai siis Emppa rakensi, minä olin lähinnä assistenttina. Värillisillä lieriöillä linnan rakentaminen on ihan omanlaistaan, lieriöt kun ovat erikorkuisia. Emppakin joutui ihan tosissaan miettimään ja kokeilemaan, miten homma toimii. Sorminäppäryyttäkin tarvitaan enemmän kuin esimerkiksi Duplojen kanssa.

Lopuksi piti vielä kokeilla, saako linnan puhallettua nurin.

Aikaisemmat touhut värillisillä lieriöillä löytyvät täältä.

Traktorikakku: Case Magnum lumessa

Empalla ja Artzalla on niin paljon kivaa tekemistä päiväkodissa, että siitä on kotona vaikea pistää paremmaksi. Mutta kotona on yksi etu: kun lapsia on vain kaksi, voidaan tehdä juuri sitä, mitä kyseiset lapset juuri silloin haluavat tehdä.

Artza ei paljon toiveita osaa esittää, joten kysyin Empalta, mitä hän haluaisi kaikkein mieluiten tehdä. "Traktorikakku" kuului vastaus. Joten eipä muuta kuin tuumasta toimeen.

Pohjana oli ihan perus kakkutaikina, jonka paistoin neliskulmaisella uunipellillä. Väliin tuli kermavaahtoa, rahkaa, mustikoita ja vadelmia. Päällekin kermavaahtoa (renkaiden päällysteessä myös kaakaojauhetta) ja kaikenlaisia koristeita. Emppa olisi halunnut punaisen traktorikakun, mutta sellaiseen ei nyt ollut tarvikkeita. Mutta oikeasti tämä traktori on punainen Case Magnum. Sen päälle on vain satanut lunta.

Ensin mitataan jauhot

Sitten kananmunia ja sokeria

vispataan

Äiti kasasi kakun paloista. Emppa kostutti huolellisesti joka palan.

Koristellaan. Nostolaitteet on oltava.

Tarkkaa puuhaa on koristelu.

Isikin ehti kotiin juuri sopivasti kakulle.

112-päivä

Paloasemalle oli järjestetty 112-päivän kunniaksi jos jonkinlaista ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Paloautojen lisäksi paikalla oli ambulanssi, poliisiauto ja armeijan auto. Samalla kertaa asemalla oli pehmonallekeräys, jotta lapsille olisi tarvittaessa antaa nalle. Hieno homma kaikenkaikkiaan!

Liekkien sammutusta vesisuihkulla. Tämä oli huippukiva ja poikien ehdoton suosikki. Timo onnistui paitsi sammuttamaan liekit, niin myös kastelemaan itsensä, yhden palomiehen ja kaksi vuoroaan odottanutta poikaa. Kiitos heille kärsivällisyydestä!

Pojat paloautossa.

Lopuksi vielä poseeraus paloaseman maskotin kanssa.

Ensivuonna ihan varmasti mennään uudestaan.

Pikahiihtoa

Havahduin aamulla postia hakiessa siihen, että ulkona on lämmintä ja ne vähätkin lumet uhkaavat sulaa. Empalle viime keväänä ostetut sukset olivat vielä täysin käyttämättä.

Hiihtokokemuksen puutteesta huolimatta Emppa oli täysin vakuuttunut siitä, että osaa hiihtää. Ei muuta kuin sukset jalkaan ja isi entisenä kilpahiihtäjänä opastamaan. Aika äkkiä kuului kommentti "Kyllä mä osaan, ei tartte neuvoa".

Kyllä Emppa pääsisikin eteenpäin ja pientä mäkeämme ylös ja alas. Aika monta kaatumista ensimmäiseen hiihtokokemukseen mahtui ja sitten kelpasi apukin. Ei tainnut mennä puoltakaan tuntia ennenkuin Emppa totesi hiihtäneensä tarpeeksi.

Olisi varmaan mielekkäämpää, jos aikuisellakin olisi sukset ja hiihdettäisiin ladulla jotakin reittiä, eikä vain omalla pihalla edestakaisin. Tällä hetkellä Emppa vain on perheessämme ainoa suksellinen. Täytyy varmaan ensi talveksi hommata sukset koko köörille.

Kirjaimia kerhossa

Timon kanssa askarreltiin perhekerhossa kirjaimia. Ensin teipattiin kirjain paperiin maalarinteipillä ja sitten maalattiin päälle isolla sudilla. Lopuksi revittiin teipit pois. Reunoja piti vähän korjailla liimalla, kun teipin repiminen kävi vauhdilla. Oli niin kivaa hommaa, että tehtiin toinenkin isoveljelle tuliaisiksi. Onneksi minun teipattaviksi osui helpot kirjaimet, S olisi ollut hiukan haasteellisempi.

(Ja koirahan halusi taas mukaan kun jotain tapahtui, kuten kuvasta näkyy :)