Paperihattu ja -laiva

Paperihatusta on hintaan ja vaivaan nähden paljon hupia. Meillä hattuja on käytetty roolileikeissä mm. kapteenin hattuna ja palomiehen kypäränä. Jatkamalla taittelua vähän hatusta tuleekin laiva. Hatun voi hyvin maalata tai muutenkin koristella, mutta meillä on menty ihan perusmallilla. Ei kun taittelemaan ja vappuhattu päähän.

Hattuun tarvitaan yksi sanomalehden aukeama. Itse suosin tällaista perinteisen kokoista lehteä, mutta kyllä tabloid-koostakin hatun saa, ainakin pieneen päähän.

1. Aukeama taitetaan kiinni ja taitereunan (tässä ylhäällä) kulmat käännetään keskiviivalle.

2. Kun kulmat on taitettu, nostetaan aukeaman helmat taitosten päälle. 

Artza maistaa, tuleeko hyvä.

3. Seuraavaksi pitäisi saada aikaiseksi tällainen neliö.   Se onnistuu, kun laittaa kädet hatunalun sisään. Aikaisemmat keskiviivat tulevat reunoille ja reunat muuttuvat keskustaksi.

4. Neliön alakulmat nostetaan ylös.

5. Hattu on valmis.

Hatun käyttäjä on niin kiireinen kokkailujensa kanssa, ettei ehdi kuvaan.

6. Hatusta tulee kyljistä vetämällä laiva.

Asenne ratkaisee

Tässä yritetään kovasti olla Montessori-tiedostavia ja auttaa lasta tekemään itse, mutta viime aikoina olen jo pariin otteeseen saanut itseni kiinni siitä, etten ole antanut Empan tehdä itse.

Jokin aika sitten olimme isommalla porukalla samassa pöydässä. Ruokana oli lasten herkkua, nakkeja ja perunamuusia. Emppa istui eri puolella pöytää kuin minä. Katselin, kun Emppa taisteli nakkiensa kanssa ja olin jo nousemassa häntä auttamaan, kun sukulaistäti sanoi, että Emppa pilkkoo ihan hienosti itse. Ja oikeassa oli. Ei siis enää valmiiksi pienittyä ruokaa meidän Empalle. Hän pyytää apua, jos tarvitsee.

Ostin Empalle viime kesänä synttärilahjaksi potkupyörän. Muutaman kerran hän sitä kokeili, mutta ei innostunut hommasta. Tällä viikolla hän halusi pyöränsä pois talviteloilta ja mikäs siinä. Kypärä päähän, Emppa pyörän päälle ja äiti käveli vieressä aina tukien, kun vähän horjahti. Ei kauaa kiinnostanut.

Toissapäivänä Emppa oli isänsä kanssa ulkona ja tuli välillä sisälle pyytämään pyöräilykypärää. Kun jonkin ajan kuluttua katsoin ulos ikkunasta, Empan isä puuhaili omiaan pihalla ja Emppa potkutteli pitkin pihaa innoissaan pyörällään. Okei, ei siis enää roikuta hihassa, vaan annetaan lapsen pyöräillä itse.

Joskus ilmeisesti lasta auttaa parhaiten tekemään itse, kun ei auta eikä puutu. Tärkeintä on asenne, luottamus siihen, että lapsi oppii ja osaa.

Kiwano

Törmattiin hedelmäosastolla omituisen näköiseen hedelmään. 

Tältä näyttää kiwano.

Se olikin sisältä vihreä!

Tutkittiin yhdessä googlesta minkä näköinen kiwanopuu on ja missä se kasvaa. Lisäksi selvisi, että oikeaoppisesti olisi pitänyt leikata toistepäin puoliksi.

Maistui, kuten netissä kerrottiin, miedolta kurkulta ja banaanilta. Siemenet olivat turhan isoja, hankala syödä. Oli kiva kokeilla, mutta varmaan ei toista kertaa osteta.

Isoja lukuja

Aikaisemmassa blogauksessa oli juttua kun kävimme läpi luvut 11-15. Eerolle oli kuitenkin jostain selvinnyt, ettei sata olekaan suurin ja vahvin, ja hän halusi hakea suosikkinsa sataketjun mukaan.


Ensimmäinen kysymys oli mitä tulee, jos nämä kaikki laitetaan vielä sataketjun perään.

Sataketjun perään Eero laitteli yhdeksän kymmen helmen sauvaa. Minulla ei ollut edes lukua 100 valmiina pahvilla, joten kiireesti jostain hain pahvin palasen ja siihen kirjoitin 100, tuli erivärinen pahvi kuin meidän muut lukukortit.

Laskettiin kymmen helmen sauvat ja niitä oli yhdeksän, yhteensä siis 90 helmeä ja siihen se sadan helmen ketju päälle, saatiin 190!

Sitten käytiin läpi muutamia välissä olevia lukuja, tässä 63. Kuusi kymmen helmen sauvaa ja kolme helmeä päälle.

Ja vielä yksi päälle sadan oleva luku.

Kuten kuvista näkyy Eero oli melkoisen innoissaan (huiski ja liikkui koko ajan). Nykyään on varattava hyvin aikaa kun ollaan vaikka uimahallissa (Eero haluaa etsiä oikean kaapin) tai kenkäostoksilla (Eero haluaa etsiä oikean kokoiset kengät ja vielä tarkistaa hinnan). Suosittu homma on myös oikean sivun etsiminen kirjasta. Hakemistosta katsotaan ensin miltä sivulta haluttu satu alkaa ja sitten Eero etsii oikean sivun.

Omenapuupeli

Omenapuupeliin ei taida olla virallisia sääntöjä. Ideana on, että lapset voivat itse sopia säännöistä ja kehittää erilaisia versioita pelistä.

Meillä omenapuupeliä pelataan seuraavilla säännöillä. Aluksi mahdollisesti pudonneet omenat laitetaan paikoilleen puuhun. Vaatii jonkinverran sorminäppäryyttä, mutta onnistuu Empaltakin hienosti. Itse oikeakätisenä teen homman vasemmalla kädellä. Tekee kuulemma hyvää aivotoiminnalle harjoittaa sitä heikompaakin kättä.

Kun omenat ovat paikoillaan, heitetään noppaa ja nopan silmäluvun verran saa kerätä omenoita puusta. Emppa osaa kerätä itsenäisesti neljää pienemmät määrät. Suuremmat erät täytyy vielä laskea yhdessä. Yllättävän vaikeaa tuntuu olevan oman vuoron odottaminen, vaikka pelaisimme kaksistaan. Peli päättyy, kun kaikki omenat on kerätty puusta. Jos peli-intoa riittää, peliä jatketaan niin, että nopan silmäluvun verran laitetaan omasta kasasta omenoita puuhun. Jatkoerä päättyy, kun omenat on laitettu puuhun.

Jäätelötikkuja

Kasa jäätelötikkuja ja tyhjä pullo. Malliksi laitoin yhden tikun pulloon. Taapero viihtyi, niin sain keittiöhommia tehtyä.

Etukäteen oli tietysti kova homma syödä noi kaikki jäätelöt :)

Aarteen etsintää

Aarteiden (eli äidin piilottamien esineiden) etsiminen on tosi kivaa. Varsinkin, kun saa etsiä yhdessä isin kanssa hämärässä taskulampun valossa. Samalla tulee harjoiteltua ohjeiden mukaan toimimista ja vihjeiden ymmärtämistä.

Tässä löytyy kultainen pallo (myös tennispallona tunnettu). Oikeasti oli paljon hämärämpää, mutta kuvaa ottaessa salama valaisi.

Pääsiäishommia

Jostain löysin ohjeen pääsiäismunien koristeluun kuumaliimapyssyllä. Kuumaliimapyssy on Eeron mielestä erityisen kiehtova kapistus, joten tämä sopi meille.

Ensin liimalla kuvioita munaan.

Tässä liimatut munat. Yksi omani ja kaksi Eeron.

Munat värjaysliuokseen. (Löysin Tiimarin alekorista veteen sekoitettavia munavärejä.)

Tässä on värjätyt munat. Sitten piti repiä liimat pois. Olisi pitänyt lukea ohje kerralla paremmin, kun en sitä enää löytänyt. Meillä liima jämähti kiinni niin, että kaikki munat hajosivat. Yritin myös pientä lämmitystä mikrossa pehmittääkseni liimaa sillä seurauksella, että poltin sormeni. Eero oli kuitenkin hyvin tyytyväinen, kun oli saanut liimailla kuumaliimapyssyllä, joten sinänsä onnistunut projekti, vaikkei mitään konkreettista saatukaan aikaiseksi (lukuunottamatta sotkua:).

Kotiäidin kotitreeni

Menee ihan Montessori-aiheen ohi, mutta menköön...

Lapset ovat olleet kipeänä. Artzan kanssa jouduin viettämään yhden yön sairaalahoidossakin. Molemmat roikkuvat siis minussa tavallista enemmän. Kaksi lasta itkee, ruokaa pitäisi tehdä ja pyykkiä pestä. Ei auttanut muu kuin ottaa lapset kantoon ja hoitaa kotityöt 30 kg lisäpainon kanssa.

Koville otti, mutta nyt on lapset ruokittu ja pyykit kuivumassa. Eikä haittaa, vaikken flamencotunnille tänään pääsekään. Näillä jaloilla ei paljon koputella.



 Kuvankin sain ihanasta kuormastani napattua. Emppa  unipupunsa kanssa on selässä Haikarankehto-liinassa. Sidonta on HSBC eli High and Secured Back Carry. Artza matkustaa mahapuolella Manducassa.

Tarroja

Viimeisä muuttolaatikoita tyhjentäessä (muutto oli n 5 vuotta sitten). Löytyi turhia tarra-arkkeja. Timo (1 v 3 kk) on ollut kovin innokas liimaamaan hampaidenpesutarroja joten annoin hänelle tarrat sekä pahvilaatikon liimausalustaksi.

Alussa irroittelin tarrat Timolle, mutta aika pian hän oppi itse irroittamaan ne arkista.

Suurin osa tarroista juuttui ja littaantui sormiin, liimautui vaatteisiin tai mattoon, mutta osa päätyi laatikkoon.

Leikkaa-liimaa numeroita ja lukumääriä

Emppa askartelee mielellään. Hän leikkelee paperia ja liimailee silppua. Ohjatut askartelutyöt eivät kuitenkaan oikein kiinnosta ja saksien käyttö on välillä holtitonta.

Ajatuksenani oli yrittää saada saksimista hallitummaksi ja johdatella Emppaa askartelemaan enemmän ohjeita noudattaen. Luovuudessa ei ole mitään vikaa, mutta ajoittain on hyvä tehdä jotain ohjeiden mukaan. Lisäksi tässä puuhassa tulevat numerot ja lukumäärät tutummaksi. Tässä oli taaperolle puuhaa siksi aikaa kun äiti kävi flamencotunnilla.

Tein tekstinkäsittelyohjelmalla taulukon, jossa on numeroita ja neliöitä, tulostin ja leikkasin suikaleiksi. Värillisen paperin jaoin neljään osaan. Laitoin vielä sakset ja liiman papereiden viereen odottelemaan askartelijaa.

Kun Emppa näki tavarat, hän tietysti kysyi, mitä ne ovat ja yhdessä leikkasimme ja liimasimme yhdet numerot ja lukumäärät papereihin malliksi. Sitten olikin minun aika poistua takavasemmalle.

Tällainen näky minua odotti flamencotunnilta palatessa. En huomannut lapsenvahdilta kysyä, mutta ilmeisesti puuha ei ollut kovin pitkään kiinnostanut. Täytyy yrittää uudestaan, kun Empalla on tylsempää seuraa. :)

Ja jos joku haluaa, niin minulta saa sähköpostilla tuon taulukon.

Aistit, kuulo

Meillä käydään läpi aisteja. Aloitettiin kuuloaistista.

Kova ääni. Ääni saatiin palohälyttimestä. Kuulosuojaimet ovat pojista aina tosi hieno juttu.

Hiljainen ääni. Pudoteltiin riisiä. Lattialle putoaminen kuului, pehmeälle matolle ei. Timolle oli ohjelmaa riisin keräämisessä. Koira yritti etsiä ja syödä riisiä samalla. Eero keksi myös, että ääni kuuluu, jos riisin heittää pianoon...

Ääniparit. Äänipareissa on kuusi paria ääniä. Meillä oli käytössä vain kolme aika erilaista paria.

Kaikille löytyi parit. Lopuksi tarkastettiin pohjasta menikö oikein, eli oliko parien pohjissa samat numerot.

Taikataikina

Emppa näki piparkakkumuottien laatikon ja halusi leipoa. Minä olin kuumeessa enkä todellakaan jaksanut osallistua. Pipareiden sijaan leivottiinkiin suolataikinaa. Kulhoon vettä, jauhoja ja suolaa kaikkia suurinpiirtein yhtäpaljon ja lapselle leivontavälineet esiin. Hyvin kului Empalla aika.

Seuraavana päivänä laitoin leivonnaiset kuivumaan uuniin matalalla lämmöllä. Olisivat ne kai lopulta kuivuneet itsekseenkin, mutta uuni nopeutti hommaa. Kuivumisen jälkeen Emppa koristeli leipomuksensa vesiväreillä.

Aikaisemmin olemme tehneet mm. makkaroita keittiöleikkejä varten. Silloin värjäsin koko taikinan vaaleanpunaiseksi elintarvikevärillä.

Pultti pois (ja takaisin)

Pultit ja mutterit ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan hienoa ajanvietettä. Tiesin heti tämän Montessori-välineen nähdessäni, että siitä tulee yksi Empan suosikeista ja oikeassa olin. Muttereita ruuvataan ja pultteja irrotetaan monta kertaa päivässä ja tietysti laitetaan takaisin paikalleen.

Jotta mutterit ja pultit saa irti, pitää osata käyttää molempia käsiä yhtäaikaa. Emppa ei osaa vielä vääntää toisella kädellä toiseen suuntaan ja toisella toiseen, vaan pitää kiinni toiselta puolelta ja vääntää toiselta. Kokoaminen on vielä haastavampaa. Pultit pitää saada oikean kokoisiin reikiin ja mutterit kierrettyä oikeisiin pultteihin. Ensimmäinen onnistuu Empalta hienosti, mutta minäkään en aina osaa valita heti oikeaa mutteria. Hommaan tuo vaikeusastetta se, että Emppa ei tee tätä järjestyksessä. Olisi helpompaa valita aina jäljellä olevista suurin tai pienin, mutta ehkä Empan tyylillä meidän molempien kyky arvioida kokoja kehittyy paremmin.