Vauvalle sosetta ja äidille raakakakkua

Nuorimmaisemme Iippu sai 6 kk mittariin, joten virallisten ohjeiden mukaan hänelle pitäisi alkaa tarjota jotakin muutakin ravintoa kuin äidinmaitoa. Tai keskosille kuulemma yleensä suositellaan kiinteiden ruokien aloittamista jo 4 kk iässä, mutta Iipun kohdalla en nähnyt siihen mitään tarvetta ja neuvolan terveydenhoitajakin oli samaa mieltä kanssani. Sormiruokaa (kurkkua, porkkanaa, bataattia, perunaa, omenaa tai banaania) on ollut tarjolla aina kun Iippu on istunut pöydän ääressä, mutta hän ei vielä saa vietyä ruokia itse suuhun. Kun syötin haarukalla muussattua ja äidinmaidolla jatkettua perunaa tai bataattia, mitään ei oikein mennyt suusta eteenpäin. Jos ruoka eteni suussa kurkkuun saakka, pikkuinen kakisteli ja köhi vedet silmissä niin surkean näköisenä, etten hennonut jatkaa. Empan tai Artzan kanssa tällaisia haasteita ei muistaakseni ole ollut. Empalle maistui niin sormiruoka kuin haarukalla vähän muussatutkin ruoat ja Artza taas aina sormiruokaili. Minäpä sitten menin hankkimaan sauvasekoittimen, että saan vauvalle tasaista sosetta. Eipä tarvitse vauvan kakistella.

Muutoin noudatan samaa ruokafilosofiaa kuin muidenkin lasten vauva-aikana eli teen koko perheelle ruuan kerralla. Ensin keitän kasviksia joko pelkästään tai lihan, kalan tai kanan kanssa. Sitten otan vauvan osuuden erikseen ja maustan muun perheen osuuden ja lisään kermaa, ranskankermaa tai tomaattisosetta. Aika usein tarjolla on keitto- tai pataruokia, mutta samalla metodilla teen myös pastalle kastikkeen tai risottoa. Meillä muuten isommat lapset syövät sitä enemmän kypsennettyjä kasviksia, mitä pienemmäksi ne pilkottu.

Olen nyt tarjonnut Iipulle uudella sauvasekoittimellani hienoksi tehtyjä soseita, mutta hänelle ei oikein maistu tai hän ei osaa. Ruokailuhetket ovat päättyneet lyhyeen, sillä jo muutaman lusikallisen jälkeen Iippu hermostuu. Lisäksi näyttää siltä, että suusta tulee ulos enemmän kuin sinne laitetaan. Vaipan sisältökin näyttää siltä, ettei muuta kuin maitoa ole mennyt kurkusta alas. No, mikäs kiire tässä on, kun lapsi vaikuttaa voivan ihan hyvin tälläkin ravinnolla.

broccolia, perunaa ja porkkanaa soseena

Kun sellaisen uuden hienon sauvasekoittimen kerran ostin, niin pitihän sille keksiä paljon käyttöä. Innostuin tekemään raakakakkuja. Ensin tein appelsiini-suklaaraakakun ja sen jälkeen sitruunajuustokakun. Kokemuksista rohkaistuneena kehittelin ihan itse seuraavanlaisen mustaherukkaraakakakun (onko tuo tosiaan yksi sana?). Mitat ovat vähän sinnepäin. Raakakakkuja on sikäli hauska tehdä, että taikinaa voi maistella ja maustaa ja reseptiä muuttaa siinä leipoessaan. Huono puoli raakakakuissa on se, että ne vaativat kärsivällisyyttä. Pähkinöitä on syytä liottaa muutama tunti ja kakku on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä.

mustaherukkaraakakakku

Mustaherukkaraakakakun ohje:

Pohja

2 dl pekaanipähkinöitä liotettuna

2 dl kuivattuja taateleita pilkottuna ja liotettuna

0,5 dl kookosöljyä sulatettuna

1 rkl raaakakaakaojauhetta

1 rkl psylliumkuitujauhetta

2 rkl vettä

Päällinen

2 dl cashewpähkinöitä liotettuna

1 purkki kookoskermaa

2 rkl hunajaa

1 rkl psylliumkuitujauhetta

0,5 dl kookosöljyä sulatettuna

2,5 dl mustaherukoita pakasteesta

Ensin surautetaan pohjan ainekset tasaiseksi massaksi, joka taputellaan leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle. Sitten soseutetaan päällisen aineet ja kaadetaan pohjan päälle. Lopuksi vielä koristellaan kokonaisilla marjoilla. Kakku kylmään (pakastimeen tai jääkaappiin) mieluiten yön yli, mutta ainakin muutamaksi tunniksi. Ja sitten herkutellaan.