Poika ja puukko

Emppa sai kummeiltaan joululahjaksi puukon. Olen jemmannut sitä korkealla piilossa, mutta viime viikonloppuna Emppa halusi vuolla keppejä ja kyseli puukkonsa, sen ihan oikean perään. Olen itse ihan rähmäkäpälä. Pudottelen tavaroita ja leikkaan veitsellä sormeeni varmaan kerran viikossa. Kynnys antaa terävä puukko neljävuotiaan lapsen käsiin on siis aika korkealla. Mutta kynnyksen yli mentiin, vaikka hirvittikin.

Emppa ei ilmeisesti ole samanlainen sohlaaja kuin äitinsä, vaan vuoli keppejään rauhallisesti ja varmoin ottein. Artza sen sijaan vaikuttaa sen verran minuun tulleelta, että puukko otetaan esiin vain kun Artza ei ole paikalla tai on muuten hallinnassa. Tällä kertaa ajankohdaksi valikoitui Artzan päiväunihetki, joten Emppa sai tehdä puutöitään sisällä.

Empan puukko on H. Rosellin valmistama ja lapsille tarkoitettu. Se on sopiva pieneen käteen, ja helppo pitää terävänä. Kärki ei kuitenkaan ole terävä, mikä ainakin minulle antoi vähän turvallisemman tunteen. Itse en olisi tajunnut tällaista hankkia, mutta olen kyllä tyytyväinen, että kummit tajusivat. Ja Emppa vasta tyytyväinen onkin. Oma puukko tuntuu olevan kova juttu ja vuoleminen kivaa. Empalla onkin suunnitteilla puu-ukkojen vuoleminen Vaahteramäen kaimansa esimerkin innoittamana.

Ja lopuksi vielä siivottiin jäljet.