Eilen aamulla harmitti. Olin joutunut monta kertaa yöllä huutamaan äitiä ja maitoa, koska hän ei ollutkaan vieressäni vaan lohduttamassa isoveljeäni, jota sattui korvaan. Onneksi toinen isoveljeni heräsi ja tuli kutittelemaan ja harmi unohtui. Äitikin tuli sängylle ja he lauloivat "paljon onnea vaan Iippu" ja minä sain lahjan. Minua nauratti.
Aamupalalla minulla ei ollut nälkä, koska juon niin paljon maitoa yöllä, mutta murustelin äidin mieliksi leipää ja roiskin vettä nokkamukista. Äiti ei kai osaa syödä yksin, koska komentaa aina isoveljiäni pöytään samaan aikaan kun yrittää syödä. Minulla alkoi olla vähän tylsää, joten yritin kaataa äidin kahvikupin. Ei onnistunut ja harmitti.
Seuraavaksi äiti halusi, että lähdemme jonnekin ja hän komensi isoveljiäni pukemaan. Toinen veljistäni olikin kakannut vaippaan ja äiti vei veljen pesulle. Vihdoinkin sain olla hetken rauhassa, joten kakkasin minäkin vaippaani. Äitiä näytti harmittavan. Lopulta kuitenkin kaikki olimme autossa ja menimme lääkäriin. Sen saman kivan tädin luo, jolla kävin edellisenä päivänä äidin kanssa. Nyt minua ei tutkittu, vaan isoveljeäni, joten konttasin pitkin lattioita ja yritin löytää roskiksesta jotain syötävää.
"Ja sitten mennään apteekkiin ja kauppaan" sanoi äiti. Tylsiä paikkoja, mietin minä. Isoveljet olivat onneksi tosi hauskoja, ottivat tavaroita hyllystä ja juoksivat eri suuntiin. Isona minäkin teen niin.
Toinen veli halusi ruuaksi kalaa, joten äiti osti ahvenfileitä. Toinen taas tahtoi makaronia, joten sitäkin otettiin. Minä en osaa puhua, mutta onneksi äiti tietää muutenkin, mistä tykkään ja pilkkoi ja paistoi kotona kaikenlaisia kasviksia. Isoveljet ei niitä syö. Kyllä minä siitä ahvenestakin tykkäsin. Makaronit eivät oikein maistuneet minulle. Minä muuten sormiruokailen. Äiti aina välillä yrittää jotakin syöttää, mutta lopettaa onneksi, kun tarpeeksi huudan.
Ruuan jälkeen äiti antoi maitoa sängyssä ja minä nukahdin. Päiväunien jälkeen käytiin vähän kävelyllä ja leikin isoveljien kanssa. Kivaa, kun he olivat kotona, eivätkä siellä päiväkodissa. Äidin kanssa kaksin kotona on joskus tylsää. Isoveljet hakivat postin ja siellä oli minulle kortti. Hienolta se näytti, muttei maistunut oikein miltään. Söin mieluummin välipalaksi leipää.
Isikin tuli kotiin ja toi pizzaa. Vähän maistoin, mutta en tykännyt. Äiti lämmitti taas niitä kasviksia ja otti pakkasesta lihapullia. Ne oli ihan hyviä, mutta ei minua huvittanut syödä, joten heitin kaiken lattialle. Kun äiti oli raivannut keittiön, hörppäsin vähän maitoa äidin sylissä. Nukahdin hetkeksi, mutta isoveljet herättivät synttärikakkua syömään. Naapuristakin meidän kaveri tuli juhlimaan. Taas he lauloivat. Se kakku oli vähän kummallista ja kylmää. Minua meinasi alkaa itkettää, mutta kun muut kerran tykkäsivät, niin maistoin sitten ja oli se ihan hyvää.
Isommat lapset leikkivät ja minä katselin heitä ja hihkuin. Välillä tutkiskelin meidän kotia ja yritin harjoitella rappusten kiipeämistä, mutta äiti laittoi eteen sellaisen tyhmän portin. Siinä se ilta sitten meni ja tuli iltapalan aika. Äiti antoi herkkua: avokadoa ja banaania. Oli niin hyvää, etten viitsinyt edes sotkea paljoa vaan söin kaiken. Iltapesun jälkeen äiti yritti nukuttaa minut antamalla maitoa sängyssä, mutta minäpäs en heti nukahtanutkaan. Sitten isi yritti nukuttaa minua heijaamalla vaunukopassa, mutta kiipesin pois sieltä. Alkoi vähän väsyttää ja itkettää. Äiti vei minut uudestaan sänkyyn, otti lähelle ja antoi maitoa. Siihen minä sitten nukahdin. Sellainen oli minun ensimmäinen päiväni yksivuotiaana.
