Pintajännitystaidetta pipetillä

Tarvitaan: iso vuoka (uunipelti käy hyvin), rasvaista maitoa, elitarvikevärejä, nestemäistä tiskiainetta ja pipettejä.

Maito vuokaan. Riittää, että pohja peittyy.

Väripisaroita pipetillä.

Meillä lähtötilanne näytti tältä.

Ensimmäinen pisara tiskiainetta on juuri pudotettu.

Näin hieno tästä tuli!

Sormiruokailua, osa 2

Meillä on keittiö lattia täynnä viinirypäleet palasia, sillä Artsa on siirtynyt sormiruokailussa kakkosvaiheeseen eli pieniin paloihin. Aikaisemmin tarjolla oli isompia paloja, joihin oli helpompi tarttua.

Olin jo luopua koko sormiruokailusta, kun Artza kakisteli joka palasta. Pidettiin vähän taukoa ja syötin pikkuiselle soseita. Lapsi kakisteli kyllä soseita syödessäänkin. Pikkuhiljaa olen taas antanut enemmän omin käsin syötävää ja soseita menee vastaavasti vähemmän. Omin käsin on selvästi kivempi syödä. Mutta sekakäyttäjiä ollaan siis ainakin tällä hetkellä. :)

Tässä tyylinäyte, kuinka hienosti Artza, kohta 7 kk, syö viinirypäleen paloja.

Tulivuori

Meillä on ollut tulivuori-projekti. Tämä oli sikäli kiva, että useisiin vaiheisiin ovat molemmat pojat voineet osallistua.

Ensin rakennettin tulivuori. Kraateriksi liimattiin iso vauvanruokapurkki. Ympärille kasteltua sanomalehteä myttyinä. Pikkuveli osallistui tähän vaiheeseen heittelemällä sanomalehtimyttyjä ympärinsä.

Vuori päällystettin sanomalehtisuikaleilla ja sitten annettiin kuivua pari päivää.

Päälle tehdään kuorrutus suolataikinasta (= jauhoja, suolaa ja vettä).

Värjättiin kuorrutus kastikevärillä, jota pikkuveli luuli siirapiksi (oli leivottu leipää edellisenä päivänä). Pettymys oli suuri kun maistoi taikinaa.

Tulivuori päällystettin suolataikinalla. Taas pari päivää kuivumista. Koko vuorenkin voi tietysti tehdä kerralla suolataikinasta.

Tulivuoren sisään vettä, tiskiainetta ja pari ruokalusikallista ruokasoodaa. Etikkaa sekaan ja siitä se lähtee.

Tulivuorenpurkaus!

Etikkaa kuluu sitten ihan niin paljon kuin annetaan, niin jännittävää laavavirran seuraaminen oli.

Lukumääriä ja värejä

Tänään kerrattiin lukumääriä 1-5 sekä värejä numeropylväiden, traktorin ja peräkärryn kera. Empan mielestä sellaista hommaa ei taida ollakaan, mihin ei traktoria tarvittaisi. Aloitimme nostamalla numeropylväiden renkaat yksitellen lattialle. Samalla tuli tarkistettua, montako rengasta mitäkin väriä oli. Emppa osaa luetella numerot yhdestä kymmeneen, mutta kuvista laskeminen ei suju edes viiteen saakka, sillä sama kuvio tulee lasketuksi monta kertaa. Konkreettisilla esineillä on helpompi laskea. Kun renkaat tolpasta loppuvat, numeroiden luetteleminenkin loppuu.

Siirryin vähän kauemmaksi ja pyysin Emppaa tuomaan minulle kaksi punaista. Hän lastasi kaikki viisi punaista rengasta peräkärryyn ja toi ne minulle. Sanoin pyytäneeni vain kaksi, mihin pikkuisäntä totesi, että toi ne kaikki viisi kun kerran kärryyn mahtui. Eipä siinä ollut äidillä paljon sanottavaa. Emppa latoi renkaat tolppaan ja tarkastettiin samalla, että olihan niitä viisi. Loput renkaat pikkuisäntä sai kärrätä, kuten halusi. Renkaat saapuivat väri kerrallaan, ja hyvin kuski tiesi, montako rengasta ja minkä värisiä kyydissä oli. Joka kerran kuorma purettiin tolppiin ja suoritettiin tarkastuslaskennat.

Kun renkaat olivat pylväissä, kuopus alkoi hermostua ja halusi mukaan leikkimään. Artza otti renkaita pylväistä, maisteli niitä ja huitoi. Emppa yritti opettaa Artzalle, miten renkaita laitetaan pylväisiin, mutta ei pikkuinen ihan vielä oppinut. Sama Montessori-väline käy siis vauvalle ja taaperolle. Ja vähän isommallekin lapselle, koska tämän avulla voi harjoitella myös yhteen ja vähennyslaskua.

Illemmalla lukumääriä kerrattiin vielä syntymäpäiväkakun merkeissä. Meillä kenelläkään ei ole tänään syntymäpäivä, mutta juhlittiin silti. Vauvauinti oli peruttu ja saimme tietää siitä vasta paikanpäällä. Taapero murtui täysin. Yritin ehdottaa vaikka mitä korvaavaa toimintaa, jotta saisin itkun loppumaan. Lopulta Emppa itse ehdotti, että synttärikakun leipominen auttaisi. Siinä hommassa olikin laskettavaa: 6 kananmunaa, 2 dl sokeria, 3 dl jauhoja ja 1 tl leivinjauhetta. Mittaaminen, laskeminen ja vispaaminen on Empan mielestä kivaa. Aikuiselta vaatii aika hurjaa sotkun sietokykyä. Täytteeksi laitettiin vadelmia ja ananasta ja päälle kermavaahtoa ja nonparelleja. Kun kakku oli valmis, kaivettiin kaapista kynttilät kakun päälle. Kynttilöitä oli viisi, yksi kullekin perheenjäsenelle (kissa mukaanlukien). Sitten laulettiin paljon onnea meille, puhallettiin kynttilät ja syötiin kakkua iltapalaksi.

Riisiä

Lauantai-ilta, isä kipeänä, pojat riehuvat. Pitäisi keksiä jotakin, jonka parissa molemmat pojat viihtyvät.
Riisillä leikkiminen on kivaa ja siivousta helpottamaan pumpattiin uima-allas.

Pojat ja riisit uima-altaaseen.

Mukaan kippoja, kauhoja ja pulloja. Pojat viihtyivät loistavasti ja kivaa oli.

Lopuksi: (valitse oikea vaihtoehto)
a) Pojat leikkivät kiltisti, äiti ehti paistaa rieskoja iltapalaksi, voitettiin lotossa.
b) Tilanne riistäytyi käsistä, riisiä heiteltiin ympäri keittiötä, ..., äiti siivosi.

Siniset kolmiot

Rakenneltiin sinisillä kolmioilla. Sinisiin kolmioihin kuuluu 12 kpl suorakulmaisia kolmioita, joiden muut kulmat ovat 30 ja 60 astetta. Ne ovat siis niitä matematiikan muistikolmioita.

Me ihan vain rakentelimme kolmioilla kivoja kuvioita.

Itse innostuin vähän enemmänkin:

Pipetointia

Pipeteillä on kiva puuhata. Meillä on käytössä muovisia kertakäyttöpipettejä, jotka ovat kohta kestäneet jo vuoden. Pipettien lisäksi tarvitaan pari kippoa ja vettä, joka saa mielellään olla värillistä, niin näkyy paremmin. Veden värjääminen käy helposti vesivärillä. Ekalla kerralla vain siirreltiin nestettä kiposta toiseen.

Seuraavilla kerroilla tein keltaista ja sinistä vettä. Tässä tutkija työssään.

Ja lopuksi onkin vain vihreää.

Tämä homma oli niin jännittävää, että tehtiin useampia kertoja. (Kaksi viimeistä kuvaa ovat eri kerroilta.) Koitettiin myös punainen + sininen = violetti ja keltainen + punainen = oranssi yhdistelmiä, mutta vihreä oli ehdoton suosikki.

Pahvisilppua

Aika usein lapsemme touhuavat jotain ihan omiaan. Artza-vauva kierii pitkin lattioita ja maistelee kaikkea mahdollista, mitä käsiinsä saa. Välillä voi vaikka vähän nuolaista lattiaa. Emppa-taapero on myös hyvä keksimään omia touhujaan. Tässä on yksi esimerkki niistä.

Hän silppuaa jäätelön pahvipakkausta (joo, myönnetään, meillä saa aika usein jätskiä jälkkäriksi), kerää silput traktorin kauhaan, kuljettaa kasaan ja lastaa kuorma-auton lavalle. Jännityksellä odotan, minne kuorma-auto silput kuljettaa. Yhteensä varmaan pari tuntia tämän leikin parissa on mennyt eilen ja tänään, mutta vielä on pahvia jäljellä.

Jälkiä lumessa

Lumessa on kiva tutkia muiden kulkijoiden jättämiä jälkiä. Me on onnistuttu bongaamaan jäniksen ja koiran jälkiä ja jätöksiä.
Sisällä tehtiin jälkiä muovailuvahaan.

Tässä tyrannosaurus rexin vuoro.

Ja tässä lohikäärmeen jalan jälki.

Sata!

Nopeusrajoitusten innoittamina kymmenet on käyty läpi ja enää oli jäljellä se kaikkein jännittävin, moottoritiellä ollut nopeusrajoitus sata.

Materiaaleina on sadan helmen ketju, jossa on kymmenen kymmenen helmen pätkää liitetty yhteen, sekä netistä tulostetut ja laminoidut nuolet kymmeniä ja sataa varten.

Ketju matolle ja kymmenet paikoilleen. 10, 20, 30, ...

ja siellä se on: sata!

Kesänopeusrajoituksia odotellessa :)

Montessoria sisustuksessa

Montessorivälineet alkavat vaikuttaa kotimme sisustukseen. Lastenhuone oli tietenkin ensimmäinen, johon vaikutus kohdistui. Ikean Expedit-hyllyyn olen lasten kirjojen lisäksi laittanut montessorihenkisiä leluja sekä varsinaisia montessorivälineitä. Pienissä vetolaatikoissa on palapelejä ja isoissa laatikoissa on tavaroita, joiden käyttämiseen tarvitaan aikuinen mukaan.

Meillä tämän hyllyn tavaroista puhutaan erikoisleluina, ja niillä on sellainen sääntö, että edellinen pitää laittaa takaisin hyllyyn ennen kuin saa ottaa seuraavan. Muut lelut ovat lelukoreissa yms. ja ne heitellään paikoilleen aina iltaisin. Mikäli Emppa ei osallistu lelujen keräämiseen illalla, hujanhajan lojuvat lelut nostetaan keittiön kaapin päälle jäähylle seuraavan päivän ajaksi. Siellä niitä on nytkin kasapäin.

Roomalainen kaari sai kunniapaikan kodissamme olohuoneen pöydällä. Se on minun oma stressileluni. Kasaamiseen ei mene montaa minuuttia, mutta kummasti se vaan helpottaa. Emppakin antaa minun kasata rakennelman yleensä rauhassa siksi, että saa siten romuttaa sen. En oikein itsekään tiedä, mikä siinä kaaren kasaamisessa niin viehättää ja rauhoittaa. Ehkä se on käsittelemättömän puun hypistely tai sitten se, että ainakin jonkin kohdan tästä kaaoksesta saa järjestykseen. No pääasia, että toimii. Tänään kaari oli tosiaan tarpeen, kun koko perhe tuntui olevan huonolla tuulella. Säästyin sanomasta monta kirosanaa, kun kasasin vain zeninä kaarta. Kaari päätyi juuri olohuoneen pöydälle, koska se on siinä helposti saatavilla. Kyllä se minusta on ihan kaunis sekä koottuna että purettuna ja sopii meidän sisustukseemme.

Suosikkilelu tänään: pankki

Tänään 2,5-vuotias Emppa leikki oman yrityksemme pankki-lelulla. Tai siis montessorivälinehän se on, eikä mikään lelu :). Pankki on siis vetolaatikko, jonka päällä on reikä sekä viisi "kolikkoa". En esitellyt tuotetta sen kummemmin, ainoastaan purin pakkauksesta ja ojensin lapselle kertoen " tämä on pankki ja nämä ovat rahaa".

Ensin Emppa tiputteli rahoja laatikkoon ja otti niitä pois hokien " tämä on pankkiryösti". Aikansa tätä tehtyään hän halusi tietää, että mikä se sellainen pankkiryösti oikein on. Kerroin, että ryöstö on sellainen, kun otetaan jotakin ilman lupaa. Todettuaan "aijaa" Emppa kehitteli uuden version leikistä. Nyt hän kuljeskeli ympäri kämppää pankki kainalossa ja kyseli, mitä tämä maksaa ja osoitti milloin mitäkin tavaraa. Äidin tai isän piti sitten määritellä hinta ja Emppa laittoi sen määrän kolikoita pankkiin. Tämän jälkeen hän otti tavaran ja kiitti. En puuttunut touhuun muuten kuin hintoja määrittelemällä ja korjaamalla, jos pankkiin meni väärä summa. Välillä Emppa sanoi "nyt minä olen kaupan täti", mutta se ei tosin muuttanut leikkiä mitenkään.

Ihan mielenkiintoista nähdä, onko leikki samanlaista ensikerralla.

Lukumäärän oppimista

Aamupäivällä meillä harjoiteltiin lukumääriä yksi, kaksi ja kolme legopalikoiden avulla. Käytin erittäin yksinkertaista tekniikkaa, joka on kätevä oikeastaan melkein minkä tahansa asian opettamiseen taaperolle.

1. Näytä ja nimeä
2. Pyydä lasta tunnistamaan nimeämäsi
3. Pyydä lasta nimeämään

Käytännössä homma alkoi sillä, että Emppa (2,5 v) etsi legokorista keltaisia pieniä palikoita. Halusin samanlaisia palikoita siksi, että huomio kiinnittyisi nimenomaan niiden määrään, eikä esimerkiksi väriin. Minä sitten tein palikoista tornit. Yhdessä tornissa oli yksi palikka, toisessa kaksi ja kolmannessa kolme palikkaa. Annoin tornit yksi kerrallaan Empan käteen sanoen "Tässä tornissa on yksi palikka, tässä tornissa on kaksi palikkaa jne." Laitoimme torneja jonoon ja kerroin palikoista lukumäärän aina uudestaan. Toistin tätä niin kauan kuin taaperolla hermo kesti eli aika lyhyen aikaa.

Sitten aloin kysellä "Missä tornissa on kaksi palikkaa?" jne. Seuraavaksi tornit sekoitettiin. Jostain syystä Empan mielestä sekoittaminen tarkoittaa sitä, että huudetaan "seko, seko, seko" ja heitellään tavarat ympäriinsä. No, toimii se niinkin. Emppa toi kyllä nätisti tornit sekoittaminen jälkeen takaisin riviinsä. Ja taas kyselin: "Missä tornissa on kolme palikkaa?" jne. Kahden seko-sekon jälkeen Emppaa alkoi kiinnostaa muut legot, joten hommaa jatkettiin kauhatraktorin kanssa. Emppa kuljetti kauhatraktorilla kasasta toiseen aina määrittelemäni tornin.

Homma alkoi muuttua levottomaksi, olihan lapsi jo istunut varmaan 10 minuuttia paikoillaan. Viimeinen osuus tehtiin pomppien. Hyppäsin yhden tornin yli ja kysyin, montako palikkaa oli tornissa, jonka yli hyppäsin. Pyysin Emppaa hyppäämään jonkin tornin yli ja kertomaan, montako palikkaa siinä oli. Tätä hommaa jatkettiinkin jo vähän pitempään ja Emppa pomppi vielä itsekseenkin, kun imetin nuorimmaista. "Katso äiti, pomppaan sen yli, missä on kolme!"

Näin minä käsitän Montessori-pedagogiikan. Ensin esitellään asia ja näytetään miten ja sen jälkeen lapsi saa tehdä itse. Eikä meidän Emppa muuten osunut läheskään aina oikeaan lukumäärien kanssa ja välillä vastaukseksi tuli "en tiedä". Mutta uskon, että tämä oli hyvä alku lukumäärien harjoitteluun ja ainakin oli hauskaa.

Taitteluliinat

Leikkasin vanhasta lakanasta kolme neliötä ja kahteen piirsin tussilla katkoviivat taittamismerkeiksi. Tarkoitus oli opetella nämä taitokset ensin merkityillä liinoilla ja sitten puhtaalla. Lisätä taitoksia ja tehdä taas. Eeroa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Toista koitti kerran ja lähti sitten muihin hommiin. Tässä kuitenkin kuva liinoista.

Pyykkipoikakori

Tämä oli viime talven suuria suosikkeja. Kori, jossa on pyykkipoikia, jotka sitten laitetaan korin reunaan kiinni ja takaisin koriin ja uudestaan ja uudestaan. Korin sijaan voi tietysti käyttää mitä vain purkkia, laatikkoa, pöytäliinan reunaa...

Taidankin koittaa kiinnostaisiko Eeroa laittaa sukkia pyykkitelineelle kuivumaan pyykkipojilla.

Yö ja päivä

Miksi on yö ja miksi on päivä? Miksi tuolla tädillä on musta takki? Miksi kivi on kova? Osa kysymyksistä edellyttäisi laajempia opintoja erinäisiltä aloilta, mutta ensimmäiseen osasin vastata.

Ensin pojat pallon pinnalle. Ylempi on Eero Suomesta ja alempi lomakaveri Axel Ranskasta. Toiselta puolelta palloa löytyy USA:n poika Mike. Valtiojako ei ole ihan tätä päivää, sen verran vanha pallo on kyseessä.

Pallo pimeään huoneeseen ja taskulamppuaurinko palamaan. Hetken miettyään äiti osasi pyörittää palloa oikeaan suuntaan, että aurinko nousee idästä.  Sitten tutkittiin mikä kuka pojista oli menossa nukkumaan ja kuka vasta heräili.

Leikki jatkui niin, että molemmat pojat huiskivat omilla taskulampuilla pimeässä lähes puoli tuntia. (Lampuilla osoiteltiin myös sohvan alle, jonka seurauksena meillä imuroidaan tänään :)

Peilikivaa

Lapsen korkeudella oleva peili on huippu juttu! Peili on lapsiturvallista materiaalia (akryylia?). Kerrankin löytyi jotain kameraa kiinnostavampaa, niin ehdin napsia pari kuvaa. Yleensä kameran kimppuun hyökkäys käy salamana.

Ykköset ja kymmenet

Liikennemerkit kiinnostavat Eeroa ja autoreissulla katselimme nopeusrajoituksia. Kotona sitten tutustuttiin kymmeniin. Materiaaleina oli kartongista tehdyt numerot 1-9 ja kymmenet 10-90 (muropaketeista saa hyvää kartonkia), helmiketjut 1-9 ja kasa kymmenen helmen ketjuja.

Ensin laitettiin luvut järjestykseen. Eero halusi aloittaa kymmenistä. Uusina tuttavuuksina ne taisivat olla paljon jännittävämmät kuin vanhat tutut 1-9. Kymmenen kohdalle yksi kymmenen helmen ketju, 20 kohdalle kaksi, 30 kohdalle kolme ja niin edelleen.

Tässä kymmenet ovat jo valmiina ja siirryttiin ykkösiin. Virallisesti ykköset kuuluisi tehdä laskemalla irrallisia kultaisia helmiä, mutta kotona mennään helmiketjuilla.

Tässä vielä helmiketjut tarjottimella. Edellisestä kuvasta huomaa, että nelosen kohdalle on meni viiden helmen ketju ja kaikki siitä eteenpäin menivät myös väärin. Yhdeksän kohdalla jäljellä olikin yllättäen vain neljän helmen ketju joten Eerolle oli selvää, että jossain meni nyt väärin. Montessori-materiaalissa on tarkoituksena, että lapsi pystyy itse tarkistamaan suorituksensa.

Valmis!

Tätä voisi jatkaa harjoittelemalla sadat sadan helmen levyillä ja tuhannet tuhannen helmen kuutioilla.