torstai 29. elokuuta 2013

Ahne krokotiili

Ahne krokotiili syö aina suuremmasta kasasta. Krokotiili on askarreltu yhdessä jäätelötikuista.


Meidän krokotiili riehaantui lopuksi, kaatoi pinot ja ryntäsi ahmimaan kaikki palikat.

Loppuun vielä vähän ammatillista pohdintaa. Pienempi kuin ja suurempi kuin  -merkit taitavat tulla jo ala-asteella. Kuitenkin ne ovat monille tosi vaikeat vielä lukiossakin. Perusasetelmassa sinänsä ei tuntuisi olevan mitään monimutkaista, onko jokin tietty vaihe missä merkkien käyttö muodostuu ongelmalliseksi? Täytyy varmaan aloittaa "Selvitettäviä asioita, kun palaan töihin kotiäitinä olon jälkeen" -lista.

maanantai 26. elokuuta 2013

Unimasa-projekti

Lähtötilanne: Artza nukkui vieressäni parisängyssä ja Emppa parisängyn sivuvaununa olevassa lastensängyssä. Lasteni isä, rakas aviomieheni, taas vietti yönsä lastenhuoneessa Empalle aikoinaan hankitussa 120 cm leveässä jenkkisängyssä. Poikien nukuttaminen oli haastavaa. Ensin Artza sai maitoa sängyssä ja joskus nukahti siihen ja päästiin Empan iltapuuhiin. Emppa katseli Artzan ensimmäisen nukutusyrityksen ajan telkkaria tai leikki. Jos Artza ei nukahtanut tissille, hänet laitettiin rattaisiin ja mieheni lähti iltakävelylle Artzaa nukuttamaan. Minä taas siirryin Empan kanssa iltapuuhiin. Kun mieheni ja nukahtanut Artza palasivat kävelyltä, kannoin Artzan sänkyyn. Sitten piti vielä odotella, että molemmat lapset ovat kunnolla unessa ennenkuin pääsin livahtamaan makuuhuoneesta. Aikaa tähän kului pahimmillaan yli kaksi tuntia. Yöllä Artza heräsi usein. Jonain yönä laskin seitsemän herätystä, mutta yleensä en laskenut.  Aina herätessään Artza halusi tissiä ja myös sai. Nukahdimme useimmiten molemmat uudestaan melkein samantien. Viimeaikoina tosin Artza ei aina nukahtanutkaan maidon jälkeen, vaan alkoi levoton hyörinä ja pyörinä, joka saattoi kestää jopa tunnin.

Tavoite: Projektin päätyttyä molemmat lapset nukkuvat lastenhuoneessa, kumpikin omassa sängyssään. Minä nukun parisängyssä aviomieheni vieressä. Molemmat lapset laitetaan kerralla nukkumaan eli kenenkään ei tarvitse odotella ja homma sujuu yhdeltä aikuiselta. Yöllä ei heräillä.

Projektin kesto: valmisteluvaihe 4 vko, käyttöönottovaihe 2 vko

Budjetti: 300 euroa (parvisänky ja patja)

Projektin toteutus: Aloitin projektin hankkimalla lastenhuoneeseen sängyn myös toiselle lapselle. Kun sänkyasiat olivat kunnossa, lapset siirtyivät nukkumaan lastenhuoneeseen. Minä nukuin tässä valmisteluvaiheessa suurimman osan öistä Artzan vieressä lastenhuoneessa. Illat olivat haastavia, sillä Emppa ramppasi vähän väliä juomassa tai muuten vaan milloin missäkin ja havahdutti joka kerran Artzan. Tilanne rauhoittui, kun Empalle annettiin juomapullo parvisängyn ylimmälle rappuselle.



Käyttöönottovaiheessa projektissa oli yövierotus ja unikoulu. Artzan piti oppia nukahtamaan itsekseen, ilman tissiä tai rattaita. Ensimmäinen ilta oli pahin. Lapsi oli selvästi väsynyt, mutta ei pystynyt rauhoittumaan nukahtaakseen. Ensin Artza pyöri levottomana sängyssä ja sitten alkoi itku ja huuto. Kamalaa, sydäntäsärkevän raastavaa huutoa kesti yli kaksi tuntia. Pari kertaa vaihdoimme mieheni kanssa vuoroa, kanniskelimme ja taputtelimme Artzaa. Lopulta lapsi sammui isänsä syliin kesken huudon. Emppa nukahti jossain vaiheessa toisen huudosta huolimatta. Ensimmäisenä yönä Artza heräsi kerran ja huuto jatkui siitä, mihin ennen nukahtamista jäi. Vartissa mieheni sai Artzan takaisin uneen. "Super-isi", kuiskasin hänelle, kun hän tuli takaisin nukkumaan. Ensimmäisen illan ja yön jälkeen Artza ei enää itkenyt nukkumaan mennessä tai yöllä. Yöheräämisiä oli kerran yössä muutaman yön ajan. Jos mieheni meni lastenhuoneeseen, Artza sai unenpäästä nopeasti taas kiinni. Minun kanssani meni pahimmillaan tuntikin. Artza teki kaikenlaista pitääkseen minut ja itsensä hereillä: kiipesi päälleni, repi tukasta, nipisteli. Mutta ei itkenyt.

Lopputulos: Illalla lelujen keräämisen, iltapalan ja mahdollisen suihkun/kylvyn jälkeen lapset menevät potalle ja samalla pestään hampaat. Sen jälkeen luetaan (lyhyt) unisatu Artzan sängyssä. Sadun jälkeen Emppa menee omaan sänkyynsä ja Artza saa äidin sylissä maitoa. Maitotankkauksen jälkeen teen Artzasta "unipaketin" eli kapaloin hänet. Pidän Artzaa kainalossa, kunnes hän nukahtaa ja avaan sitten kapalon. Empalle vielä lentosuukko huoneen ovelta. Artza ei ole enää herännyt öisin, tai jos herääminen, niin nukahtaa itse uudestaan herättämättä muita. Tänä aamuna Artza heräsi varttia yli kuusi tilaamaan aamumaitoa. Imetyksen jälkeen jatkoimme vielä uniamme. Eilen lapset nukkuivat yhtäsoittoa puolikahdeksaan. Projektin tavoite saavutettiin jo aikataulutettua aiemmin. Valmisteluvaihetta oli takana kolme viikkoa, kun siirryimme käyttöönottovaiheeseen. Käyttöönottovaiheessa ei mennyt viikkoakaan. Budjettikin alittui muutamalla kympillä. Hyvä me!


torstai 22. elokuuta 2013

Kävelee itse

Artza otti ensiaskeleensa noin 11 kk:n ikäisenä 5 viikkoa sitten. Se oli sitten menoa. Että voi käveleminen olla kivaa. Kotona sisällä Artza kävelee edestakaisin ja ympyrää oikeastaan koko hereilläoloaikainsa. Pihassakin on tullut tepasteltua kokolailla paljon. Kesällä on pärjätty hyvin paljasjaloin, mutta nyt Artza alkaa olemaan tottunut synttärilahjaksi saamiinsa kenkiin ja lujaa pääsee niilläkin.

Minä en vain ole sisäistänyt, että tuo lapsi tosiaan osaa kävellä, vaan olen kantanut ja työntänyt rattaissa aina kun on pitänyt mennä jonnekin. Tajusin eilen hölmöyteni, kun lähdimme Artzan kanssa viemään pakettia postiin autolla. Paketti oli sen verran suuri, etten heti löytänyt sille sopivaa kassia. Mietin, etten saa kannettua Artzaa ja pakettia molempia autosta postiin vaan täytyy ottaa kantoreppu Artzalle. Mutta sitäkään ei näkynyt missään ja postin lähtöön oli enää vartti. Oli pakko lähteä ilman kantovälineitä. Postin parkkipaikalla vasta tajusin, että voihan Artza kävellä. Paketti kainaloon, Artzaa kädestä kiinni ja menoksi. Hienosti meni, paketti ehti postiin ja Artza käveli vielä postista takaisin autollekin.

Kotona Artza käveli ihan itse autotallista ulko-ovelle ja ulko-oven ohi naapurin ovelle saakka. Suostuttelun ja ohjailun jälkeen kävelyretki saatiin onnistuneesti päättymään omalle ulko-ovellemme. Kantaen Artza on kyllä paremmin hallinnassa ja hommat hoituu nopeammin, mutta niin paljon hän näytti nauttivan, että täytyy hänen antaa jatkossakin kävellä itse.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Vesipuuhia

Timo haluaa itse kaataa maidon mukiin ja itse laittaa kaakaota, tietysti! Onneksi nyt kesällä voi ulkona tehdä näitä mieluisia kaatopuuhia. Eikä haittaa, vaikka menee vähän reilumminkin yli :)


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Lajittelua


Tänään järjestin Empalle lajitteluharjoituksen. Tai eipä siinä paljon järjestämistä ollut. Lapsi pöydän ääreen, laatikko eteen ja annoin ohjeet: jokainen muoto omaan kasaansa. Yhdessä haettiin vielä jokaista muotoa yksi kasan aluksi. Tuli samalla kerrattua niiden nimet: kuutio, lieriö, pallo, kolmio ja puolilieriö. Viimeksimainittu ei tosin ole oikeaoppinen termi, mutta en parempaakaan muistanut.


Kun kasat olivat valmiina, pyysin Emppaa valitsemaan yhden värin. Valituksi tuli Empan lempiväri punainen, joten kaikki punaiset helmet pujotettiin nauhaan. Lopuksi vielä laitettiin kaikki takaisin laatikkoon.

Harjoituksessa käytettiin Fröbelin lahjojen pujotteluhelmiä, joiden käytöstä olen kirjoittanut aiemminkin. Osa pujotteluhelmistä on Artzan leluna, jotta vältyttäisiin pahimmalta sisaruskateudelta. Silti tämäntapaiset hommat on tehtävä Artzan ulottumattomissa.


tiistai 13. elokuuta 2013

Yrittäjäkotiäidin välitilinpäätös

Viime viikonloppu meni Elomessujen merkeissä. Oli aikamoinen hulabaloo, mutta olipa hauskaa. Messuviikonloppuun tiivistyi hyvin se, miten yritystämme pyöritetään. Yrityksemme on ollut pystyssä reilun puoli vuotta, joten tässä voisi olla henkisen välitilinpäätöksen aika.


Verkkokaupassamme on kerrottu, kuinka yrityksemme MI Minä Itse Oy sai alkunsa, joten ei siitä sen enempää. Koska lapsemme olivat yritystä perustettaessa pieniä ja ovat edelleen, itselleni on tärkeintä, että lasten ehdoilla edetään. Yritys ei saa mennä lasten edelle.


Messuvuorojakin jaimme sovitellen yhteen päiväuniaikoja, lasten harrastuksia ja vaikka mitä. Kun Sani päivysti sunnuntaiaamupäivällä myyntipöydän ääressä, minä hurvittelin lasteni kanssa Elomessujen kyljessä olleessa tivolissa. Artzan päiväunien koittaessa vein lapset hoitoon sukulaistädille ja päästin Sanin kannustamaan omia lapsiaan juoksukilpailuun.

Toinen periaatteeni yrittäjyydessä on se, että pitää olla kivaa. Jos en pitäisi ihmisten tapaamisesta ja juttelemisesta, ei varmaankaan olisi järkeä lähteä messuille. Jos en pitäisi kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta, ei olisi kannattanut perustaa blogia. Ja jos en pitäisi kirjanpidosta, en olisi ilmoittautunut vapaaehtoiseksi hoitamaan hommaa. (Siis ihan oikeasti pidän kirjanpidosta. Kaikilla meillä on omat omituisuutemme.)

Joskus täytyy vähän nähdä vaivaa, että asioista tulee kivoja. Tilatun tuotteen voisi käydä viemässä autolla postiin. Se olisi nopeaa ja helppoa. Tai sitten voi laittaa tavarat ja lapset rattaisiin ja lähteä postireissulle juosten. Ei ehkä tehokasta, mutta kivaa kyllä. Tai onhan se sillä tavalla tehokasta, että tulee tehtyä monta asiaa samalla kertaa. Kaikki ei tietenkään voi aina olla kivaa. Jokaista toimitusta ei voi lähteä viemään juosten postiin. Yrittäjänä voi kuitenkin vaikuttaa paljon siihen, mitä ja miten tekee.




MI Minä Itse Oy on vienyt paljon aikaani. Halusin toki jotain aikuisten tekemistä kotiäitiajalle, mutta on yllätys miten paljon tähän onkaan uponnut aikaa. Vähän joka välissä tulee tehtyä jotakin ja ajoittain unohtuu pitemmäksi aikaa puuhailemaan. Aina voisi tehdä enemmänkin. Stressiä ei ole pahemmin tullut, sillä tekeminen on mielekästä ja sitä saa tehdä silloin kun haluaa tai ainakin silloin kun muu elämä antaa myöten. Tietokonehommia olen tehnyt enimmäkseen lasten ollessa nukkumassa, mutta tilausten pakkaamiseen ja postiin viemiseen ovat päässeet mukaan. Ovat lapset olleet joillakin esittelyreissuilla ja kutsuillakin mukana. Mielestäni on hyvä, että lapset ovat mukana kaikissa arjen askareissa, niin töissä kuin kotitöissäkin. Eivät sitten kuvittele, että rahaa vain ilmestyy tai koti vain siivoutuu itsestään.

Rikastumaan yrittäjyydellä en ole päässyt. Jos ei nyt puhuta henkisistä rikkauksista. Olen oppinut paljon uutta, tavannut uusia ihmisiä ja käynyt mielenkiintoisia keskusteluja. Ehkä ne taloudellisetkin rikkaudet vielä tulevat. Jokatapauksessa meidän lapsilla on kehittäviä leluja riittämiin.

PS. Minä Itse -joukkueeseen saa tulla mukaan. Haemme tuote-edustajia. Ota yhteyttä asiakaspalvelu@minaitse.fi

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Viruksia, bakteereja ja valkosoluja

"Olipa kerran elämä"-ohjelmien inspiroimana meillä leikitään hurjia taisteluja. Punaiset muovailuvahapalaset ovat haitallisia bakteereja ja viruksia, jotka jakaantuvat niin nopeasti kuin ehdin niitä palastelemaan. (Minä siis joudun olemaan pahis.) Valkosolut taistelevat (Eeron komennuksessa) minun joukkojani vastaan ja syövät bakteerit ja virukset. Etualalla myös yksi isompi makrofagi.


perjantai 9. elokuuta 2013

Yksivuotiaan ruokailut

Artza on jo yksivuotias eikä enää vauva. Minusta on siis tullut taaperoimettäjä. Imetystä on edelleen tarkoitus jatkaa. On se vaan niin kätevää. Ei tarvitse murehtia, vaikkei lapselle jollain kerralla ruoka maistunut ja lohtutissi toimii kolhuun kuin kolhuun. Parasta imetyksessä on mielestäni kuitenkin se, kuinka paljon iloa pikkuinen siitä saa.

Artza on sormiruokaillut puolivuotiaasta lähtien. Sotkua on tullut järkyttävät määrät. Artza kyllä osaisi syödä siististi sormin useimpia ruokia, mutta usein homma menee silti lopulta sotkemiseksi tai kiipeilyksi. Pitäisi kai yrittää opettaa Artzalle jokin sivistyneempi tapa osoittaa kylläisyytensä kuin ruokien heittäminen lattialle tai pöydällä seisominen. Ehkä taputtamisen voisi yhdistää tähän?

Ruokailu on muutoin tavallaan muuttunut sivistyneemmäksi, sillä mukaan ovat tulleet ruokailuvälineet. Ruoka tarjoillaan nykyisin pöydän sijaan lautaselta ja haarukkakin on käytettävissä. Ajoittain sitä myös käytetään. Nykyisin Artza syö myös puurot ja jogurtit ihan itse. Joskus saan syöttää samalla toisella lusikalla, mutta yleensä hän haluaa syödä itse. Sotkua, sotkua!



Välipalan suhteen omatoimisuus on huipussaan. Artza nimittäin käy syömässä välipalat suoraan pensaasta. Artza harjoittaa juuri sitä ei-yhtään-suositeltavaa napostelua ja poikkeaa nappaamassa marjan silloin ja toisen tällöin. Harvoin hän seisoskelee puskassa syömässä. Siksi ei ole tarjota parempaa kuvaakaan. Liian nopea taapero.


Muukin kuin tissistä juominen sujuu nykyisin. Pillimehulla neuvolan ohjeiden mukaan aloitettiin. Siitä siirryttiin pillipulloon ja veteen ja nykyisin ruokajuomana on maitoa nokkamukissa. Tosin nokkamukin heiluttelu ja maidon roiskuttelu on usein kivempaa kuin siitä juominen. Äidiltä kun saa sitten tankattua halutessaan " maammaa". On muuten edelleen ainoa sana, jonka Artza sanoo.


perjantai 2. elokuuta 2013

Ulpukka

Perinteisen ulpukkakaulakorun tekemistä.


Ulpukkapossuja. Vasemmanpuoleinen on jo useamman päivän ikäinen seniori.