Ihana ilma?

Kävimme aatonaattona toivottelemassa hyvät joulut kummeilleni ja Empan toiveesta lähdimme läheiseen leikkipuistoon tätini kanssa. Ilma oli harmaa ja kostea, sellainen kuin viimeaikoina se nyt on Hämeessä ollut. Juuri sillä hetkellä ei tosin satanut. "Ihana ilma!", huudahti kummitätini ulos astuttuaan. Luulin kuulleeni väärin, mutta sama lausahdus toistui myöhemmin uudestaan. "On vähän syksyistä", mutisin hämmentyneenä. "Niin onkin, syksyisen ihanaa", hehkutti tätini.

Leikkipuistossa ollessamme alkoi sataa jotain harmaata veden ja loskan seosta. Kummitätini nosti hupun päähänsä ja totesi, että onpas mukavaa olla ulkona. Eipä siihen oikein ollut mitään sanottavaa.

Jouluaatto ja joulupäivä tuli oltua kokolailla sisätiloissa, mutta tapaninpäivän aamuna seinät alkoivat kaatua päälle. Oli päästävä ulos, oli keli mikä tahansa. Kyllähän kurahousut, goretex ja muut tekniset materiaalit ovat mahdollistaneet sen, että ulkoilukeli on vain asennekysymys. Mutta pakko myöntää, että kun on harmaata ja kuraista, minulla ei vain aina asenne riitä uloslähtöön, vaikka kuinka yrittäisin itseäni motivoida: ulkoilusta tulee reippaampi olo, lapset kiukuttelvat vähemmän ulkoilun jälkeen jne.

Ulkona oli vielä aika hämärää, kun suuntasimme lasten kanssa metsään. Leikkipuistoon pääsisi nopeammin tietä pitkin, mutta onhan metsäseikkailu paljon jännempää. Hienoja keppejäkin löytyi heti alkumetreillä.

Takaisin tullessa taisi aurinkokin vähän pilkahtaa. Itseasiassa oli aika ihana ilma. :)

Jouluaskarteluja

Askartelu ei ole ollut meillä oikein suosiossa viime aikoina. Paikallisessa Lasten ja nuorten kulttuurikeskuksessa oli joulutapahtuma, jossa molemmat kuitenkin innostuivat askartelemaan.

Neilikkamandariineja. Timon sormivoimille oli vielä vähän liian rankkaa, äiti auttoi.

Huopatossumagneetit. Näistä piti tehdä luistimet, mutta me jätettiin klemmariterän ompeleminen väliin.

Kotona on tehty suolataikinasta kuusenkoristeita. Reunoilla vanhemmat kultaspreyllä maalatut versiot, jotka olivat varastossa muuttuneet vihreiksi! Keskellä vesivärillä + liimattu raesokeria -versio. Raesokeria ei näy kuvassa, koska pojat kävivät nakertelemassa ne kaikki.

Äiti askarteli piparilinnan vartiosotilaineen.

Vartiosotilaat hävisivät linnan puolustamistaistelun melko pian.

Hauskaa joulua blogin lukijoille!

Voittaja

Arvonnassa voitti kolmas kommentti. Onnea Saara!

Vastajauhettua kahvia

Kyläilimme minun mummullani eli lasten isomummullani. Mummulta löytyi kahvimylly, jota Emppa sai käyttää.

 

Kahvipavut myllyyn ja sitten veivataan

Porot löytyvät laatikosta.

Kahvi suodattimeen.

Tämän kyläilyn jälkeen Emppa on bongannut kahvipapujen kuvia useammassakin mainoksessa televisiossa ja kadulla. Eli hyvin hän tunnistaa kahvipavun. Tästä sen taas huomaa, miten itse tekeminen on parasta oppia. Nyt ei tosin ollut tarkoituksenakaan opettaa mitään, vaan saada Emppa viihtymään jonkin muun kuin riehumisen parissa. Hyvin toimi. Pitäisiköhän siirtyä kotonakin vastajauhettuun kahviin?

Minä Itse -joululahjavinkit

Minä Itse - tuotteista puhutaan meillä kotona erikoisleluina. Montessori-välineet eivät virallisesti ole leluja, mutta meillä niitä käytetään leluina ja niillä saa leikkiä kuten haluaa. Ne ovat kuitenkin erityisiä, eikä niitä laiteta lelukoreihin muiden sekaan. Osa erikoisleluista on esillä jatkuvasti, osa taas on kaapissa ja ne saa leikkeihin pyytämällä tai minun ehdotuksestani. Tämä siksi, että osaan tuotteista tarvitaan työrauha. Esimerkiksi omenapuupeliä ei voi pelata, jos Artza paikalla. Pelistä ei vaan tule mitään, kun yksivuotias yrittää jatkuvasti napata pelinappuloita suuhunsa.

Kysyin tänä aamuna Empalta, mikä on hänen mielestään paras erikoislelu. "Värilliset lieriöt." - kuului epäröimätön vastaus. Postaukseni tuotteesta löytyy täältä. Värilliset lieriöt on siitä hauska, että sitä voi tutkia yhdessä lapsen kanssa tai antaa lapsen tutkia itsekseen. Samalla tuotteella saa siis sekä yhteistä puuhaa että äidille aikaa vaikka ruuanlaittoon. Värilliset lieriöt on meillä katsottu työrauhan vaativaksi erikoisleluksi. Suosittelen värillisiä lieriöitä joululahjaksi yli kolmevuotiaalle. Vanhemmatkin lapset varmasti pitävät tuotteesta, mutta kaksivuotiaille ja nuoremmille suosittelisin jotain muuta.

Artza ei vielä suosikkiaan osaa nimetä, mutta käyttäytymisen perusteella veikkaisin pallolaatikkoa. Tämä erikoislelu on aina esillä, sillä koska tahansa voi olla hyvä hetki availla laatikkoa ja tiputella palloa koloon. Postaus pallolaatikosta löytyy täältä.

Oma suositukseni koko perheelle on tasapainolauta käsille. Tuote on tarkoitettu käytettäväksi niin, että kahdella kädellä pidetään lautaa ja kallistellaan niin, että kuula kulkee urassa. Lauta on kuitenkin niin iso ja painava, ettei Emppa vielä jaksa leikkiä näin yksin. Pienemmän lapsen kanssa voikin tasapainoilla yhdessä tai tehdä kuten Emppa ja Artza ja laittaa lauta pehmeälle alustalle. Painamalla lauta kallistuu ja kuula liikkuu. Ja kädelläkin voi auttaa. Kivaa puuhaa vaikka välipäiviksi tai uudenvuodenbileisiin. Tasapainolauta on 25 % alennuksessa vuoden loppuun asti. Sen saa omaksi hintaan 16,50 euroa ja 2 kk vuokraus maksaa 4,50 euroa.

Jouluksi tuotteet saa varmasti kun tilaa viimeistään huomenna maanantaina 16.12.

Ja muistattehan osallistua laskusauvojen arvontaan!

Tasapainolautaa voi käyttää yhdessä aikuisen kanssa.

 

Mukana on 2 kuulaa, joten 2 lasta voi leikkiä yhdessä.

 

Kun lautaan nojaa, kuula liikkuu.

 

ARVONTA ja laskusauvoista

Saimme Montessori Print Shopista tutustumista varten Sovelluksia laskusauvoille. Nämä sovellukset on varsinaisesti tarkoitettu isoille laskusauvoille ja punaisille sauvoille, mutta me tehtiin näitä pienillä laskusauvoilla. Pienissä laskusauvoissa on kaksi settiä sauvoja 1-10 sekä numerolaatat.

Tässä pari asettelumallia.
Aina suosiossa oleva spiraali.

Sovelluksissa on malleja sekä tasossa, että kolmiulotteisina. Tämän kokosin itse :)

Annoin molemmille pojille sauvat 1-5. Timo etsi suurinta tai pienintä.

Eero teki meidän perheen. Isä, äiti, Eero, Timo ja Topi-koira.

Eerolle ja Timolle Eero laittoi vielä urheilukilpailusarjat. Kesällä Eero kävi kilpailemassa sarjassa P7, Timon sarja on yksi-vuotiaat.

Eero piti kovasti laskusauvoilla puuhailusta, varmaan kaivetaan ne esiin tänään vielä uudestaan.

Montessori Print Shop on luvannut lahjoittaa Sovelluksia laskusauvoille  -tehtävät yhdelle onnekkaalle. Lisäksi meiltä tulee mukaan pienet laskusauvat! Tästä paketista riittää iloa pitkään! Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tämä postausta viimeistään 16 joulukuuta.

Jet lag korjaantuu lumitöillä

Palasimme Thaimaasta kotiin eilen. Viiden tunnin aikaero aiheutti sen, että Artza heräsi kolmelta viime yönä. Kantorepun ja "maamman" maagisella vuoroyhdistelmällä sain Artzan unia jatkettua melkein puoli kuuteen, mutta sitten heräsi jo Emppakin.

Olen todennut, että jet lag korjaantuu parhaiten oleilemalla mahdollisimman paljon luonnonvalossa. Näin talvella aihetta ei ole liian kanssa, joten heti kun aurinko nousi, suunnistimme lasten kanssa ulos.

Matkamme aikana oli tullut juuri sen verran lunta, että lumitöitä päästiin tekemään. Ei lumikolaan tosin paljoakaan lunta mahtunut, kun siellä oli jo kaksi apulaista. Emppa onneksi innostui hetkeksi auttamaan lumilapion kanssa, mutta ei lumitöistä siltikään tullut oikeastaan muuta kuin iloinen mieli ja punaiset posket. No, kohta se kumminkin sulaa. :)

Ulkoilun avulla sain Artzan pysymään hereillä normaaliin päiväuniaikaan asti, joten ehkä tästä aikaerosta hänen osaltaan selvitään tällä. Emppa ei nukahtanut unisadun ja lepohetken aikana, joten tiedossa on pitkä ilta väsyneen ja kärttyisen kolmevuotiaan kanssa. Nukkumaan kun ei auttaisi mennä liian aikaisin, jottei taas tulisi aamuyöherätystä. Täytyykin miettiä jo valmiiksi kivaa puuhaa iltaa varten. Lumitöitä uudestaan?

Thaimaa opettaa

Olemme olleet reilun viikon lomamatkalla Thaimaassa. Aiheesta tulee varmaan ennemmänkin postauksia, mutta nyt tällainen pikaraportti kesken matkan, mitä kaikkea lapset ovat oppineet lomalla.

Emppa on oppinut ainakin seuraavat ilmaisut englanniksi: Hello, bye bye, thank you, yes, no.

Artzan kommunikaatiotaidot ovat myös kehittyneet. Vilkutuksia, hei-huudahduksia ja hymyjä saavat kaikki. Artza osaa myös osoittaa haluamaansa asiaa ja sanoa anna. Kissa-havainnon Artza ilmaisee kimeällä miu-äännähdyksellä, kalat ovat ka ja muut eläimet bää.

Artza on oppinut juomaan pullonsuusta.

Emppa on oppinut yhteenlaskua. Tänään hän raportoi: "Ollaan menty kolme kertaa tuk-tukilla. Jos mennään vielä kaksi kertaa, ollaan menty viisi kertaa". Kuvassa on menossa toinen kerta tuk-tukilla.

Ennenkaikkea lapsista on tullut oikeita vesipetoja. Kumpikin hyppää pelotta syväänkin veteen ja alkaa uida pintaa kohti. Empalla pinnalla pysyminen eli uimataidon alku alkaa jo olla aika lähellä.

Niin ja sen olemme myös oppineet, että Thaimaan kuninkaan syntymäpäivä on huomenna 5.12.