perjantai 8. helmikuuta 2013

Lukumäärän oppimista

Aamupäivällä meillä harjoiteltiin lukumääriä yksi, kaksi ja kolme legopalikoiden avulla. Käytin erittäin yksinkertaista tekniikkaa, joka on kätevä oikeastaan melkein minkä tahansa asian opettamiseen taaperolle.

  1. Näytä ja nimeä
  2. Pyydä lasta tunnistamaan nimeämäsi
  3. Pyydä lasta nimeämään
Käytännössä homma alkoi sillä, että Emppa (2,5 v) etsi legokorista keltaisia pieniä palikoita. Halusin samanlaisia palikoita siksi, että huomio kiinnittyisi nimenomaan niiden määrään, eikä esimerkiksi väriin. Minä sitten tein palikoista tornit. Yhdessä tornissa oli yksi palikka, toisessa kaksi ja kolmannessa kolme palikkaa. Annoin tornit yksi kerrallaan Empan käteen sanoen "Tässä tornissa on yksi palikka, tässä tornissa on kaksi palikkaa jne." Laitoimme torneja jonoon ja kerroin palikoista lukumäärän aina uudestaan. Toistin tätä niin kauan kuin taaperolla hermo kesti eli aika lyhyen aikaa.

Sitten aloin kysellä "Missä tornissa on kaksi palikkaa?" jne. Seuraavaksi tornit sekoitettiin. Jostain syystä Empan mielestä sekoittaminen tarkoittaa sitä, että huudetaan "seko, seko, seko" ja heitellään tavarat ympäriinsä. No, toimii se niinkin. Emppa toi kyllä nätisti tornit sekoittaminen jälkeen takaisin riviinsä. Ja taas kyselin: "Missä tornissa on kolme palikkaa?" jne. Kahden seko-sekon jälkeen Emppaa alkoi kiinnostaa muut legot, joten hommaa jatkettiin kauhatraktorin kanssa. Emppa kuljetti kauhatraktorilla kasasta toiseen aina määrittelemäni tornin.

Homma alkoi muuttua levottomaksi, olihan lapsi jo istunut varmaan 10 minuuttia paikoillaan. Viimeinen osuus tehtiin pomppien. Hyppäsin yhden tornin yli ja kysyin, montako palikkaa oli tornissa, jonka yli hyppäsin. Pyysin Emppaa hyppäämään jonkin tornin yli ja kertomaan, montako palikkaa siinä oli. Tätä hommaa jatkettiinkin jo vähän pitempään ja Emppa pomppi vielä itsekseenkin, kun imetin nuorimmaista. "Katso äiti, pomppaan sen yli, missä on kolme!"

Näin minä käsitän Montessori-pedagogiikan. Ensin esitellään asia ja näytetään miten ja sen jälkeen lapsi saa tehdä itse. Eikä meidän Emppa muuten osunut läheskään aina oikeaan lukumäärien kanssa ja välillä vastaukseksi tuli "en tiedä". Mutta uskon, että tämä oli hyvä alku lukumäärien harjoitteluun ja ainakin oli hauskaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti