Sydänlapsi

Sydänlapsi. Ennen viime syksyä en edes tiennyt, mitä se tarkoittaa. Nyt tiedän, sillä Iipulla todettiin synnynnäinen sydänvika reilu viikko syntymän jälkeen. Iippu on siis sydänlapsi. Diagnoosin aikaan olin vielä niin järkyttynyt Iipun ennenaikaisesta syntymästä, etten oikein tajunnut koko asiaa. Järkytys iski vasta myöhemmin, kun olin saanut lapseni kotiin. Ja kyllä se sitten iskikin. Huh. Menettämisen pelko löi aaltoina ylitseni niin, etten välillä voinut kuin istua vauva sylissä ja itkeä.

Silmät kyynelistä sameina harhailin netisssä etsien tietoa aiheesta ja löysin Sydänlapset ja -aikuiset ry:n. Otin sinne yhteyttä ja sainkin heti vertaistukea. Vertaistuki tuli tosiaan tarpeeseen. Lääkäri oli kyllä kertonut ja selittänyt diagnoosia, mutta vain toinen sydänlapsen vanhempi ymmärsi, mitä olimme käymässä läpi. Pelko ja huoli laimenivat hieman ja mukaan tuli myös toivoa.

Toivo on tähän mennessä kasvanut jokaisen Iipun sydänkontrollin myötä. Sydän on alkanut korjaantua itsestään. Voi jopa olla, että sydänleikkausta ei tarvitakaan. Aikamoinen Minä Itse -lapsi, jos korjaa sydämensäkin itse! Mutta ei tämä sydänjuttu vielä ohi ole, kaukana siitä. Torstaina on taas seuraava kontrolli, mikä tarkoittaa minulle unettomia öitä. Mitähän lääkäri sanoo? Onkohan suotuisa kehitys jatkunut? Tulevaisuus mietityttää myös. Tuleekohan Iipun sydän aiheuttamaan jatkossa ongelmia vai voiko hän elää ihan täyttä elämää?

Muuta en voi tehdä kuin keskittyä tähän hetkeen. Sen mukaan sitten edetään, mitä eteen tulee. Onneksi Suomessa sydänosaaminen on huippua. 7.-14.2. vietetään sydänlasten viikkoa. Viikon tavoitteena on lisätä tietoisuutta aiheesta. Tämä postaus on minun panokseni. Vertaistukea lisäksi tärkeää on tietysti myös läheisten tuki. Kiitokset molemmista!