Voihan Hama-helmi! Onhan ne aika ärsyttäviä. Ne rapisevat imuroidessa ja tuntuvat kurjalta kengässä, jonne 1-vuotias on niitä sijoittanut. 5-vuotiaan askarteluja pitää aina silittää silloin, kun olisi muutakin tekemistä. Ja kun 3-vuotias rikkoo isoveljen tekeleet, niin tappeluhan siitä syntyy.
Toisaalta taas Emppa askartelee Hama-helmistä mielellään. Siinä samalla kehittyy luovuus, hahmotuskyky ja hienomotoriikka. Ja kyllä minä vielä muistan omasta lapsuudesta, kuinka kivaa Hama-helmien kanssa oli väkerrellä. Meillä on iso purkillinen IKEAsta ostettuja Hama-helmien kopioita. Vaikka niitä Emppa on kuinka askarrellut ja minä pudonneita imuroinut, silti purkin pinta ei ole juuri laskenut. Siksikin olen niin iloinen, että helmille tuli uutta käyttöä.
Työkaverillani oli tosi hieno puhelimen laturi. Hänen tyttärensä oli koristellut johdon Hama-helmillä. Helmi vain leikataan auki ja pujotetaan johdon ympärille. Meillä helmien halkomiseen otettiin kynsisakset, koska niissä oli terävä kärki. Ensin ajattelin, että minä leikkaan ja Emppa ja Artsa laittavat helmet johdon ympärille, mutta se ei pojilta ei onnistunutkaan. Vaihdoimme siis rooleja. Emppa ja Artsa leikkasivat helmet auki ja minä väkästin ne johtoon. Iipun tehtäväksi jäi heilutella ja koemaistaa johtoa.
Aikamoisen askartelun jälkeen syntyi äidilleni persoonallinen syntymäpäivälahja. Hyvää syntymäpäivää Mimmulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti