Artzalla on tulossa lisää hampaita, oikein kuusi kerralla, eikä hänen suuhunsa saa koskea. Ruuan syöttäminen ei siis onnistu. Suu menee suppuun, kun lusikka lähestyy tai jos hämäämällä lapsen suuhun sattuu saamaan ruokaa, seurauksena on hirmuinen huuto. Tällä hetkellä Artza siis elää sormiruualla ja rintamaidolla. Vettä hän ottaa nokkamukista (jos nokka sattuu suuhun osumaan).
Näin kotioloissa tämä sopii, mutta entäs sitten kun pitäisi mennä kylään, perhekahvilaan tai oikein ravintolaan? Sotku on kamala ja jos lattialta ei voi nostaa ruokaa takaisin pöytään, hävikkikin on huima. Siis vielä huimempi kuin kotona.
Kuva on keittiömme lattialta lounaan jälkeen. Vierailukutsuja odotellessa :). Kyllä Artzalle soseet ja puurotkin maistuisivat, jos vaan saisi syödä itse käsin ja lusikalla, mutta sitä sotkua minäkään en kestä.
Näin kotioloissa tämä sopii, mutta entäs sitten kun pitäisi mennä kylään, perhekahvilaan tai oikein ravintolaan? Sotku on kamala ja jos lattialta ei voi nostaa ruokaa takaisin pöytään, hävikkikin on huima. Siis vielä huimempi kuin kotona.
Kuva on keittiömme lattialta lounaan jälkeen. Vierailukutsuja odotellessa :). Kyllä Artzalle soseet ja puurotkin maistuisivat, jos vaan saisi syödä itse käsin ja lusikalla, mutta sitä sotkua minäkään en kestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti