Lapset rakentavat

Meillä oli jäänyt autokatokseen lojumaan lautoja. Emil halusi rakentaa niistä majan ja kun en keksinyt mitään hyvää syytä kieltää, ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Jonkinlaiset piirustukset teimme, mutta käytännössä maja suunniteltiin rakentaessa. Rakentamassa oli yhteensä parin päivän aikana lapsia naapurustosta kymmenkunta. Lapset mittasivat, sahasivat ja ruuvasivat ihan itse. Minä autoin silloin kun pyydettiin ja neuvoin tarvittaessa, mutta lasten rakentama maja on.

Myös maalaamisen lapset hoitivat itse. Sen verran meni maalia ympäristöön ja lasten vaatteisiin, että majan maalaus jäi vähän vajaaksi, vaikka naapuristakin saatiin lisää maalia. Ihan hieno hieno majasta silti tuli.

Lukemaan opettelua kirjoittamalla

Empalla on pian 6-vuotissyntymäpäivä ja hän halusi kirjoittaa kutsukortteihin nimet itse. Minä tein tekstit koneella ja korttien kasaaminen, nimien kirjoittaminen ja koristelu oli Empan hommaa. Emppa sai itse päättää kutsuttavat kaverit ja hän myös itse mietti, miten nimet kirjoitetaan.

Emppa on jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut lukemisesta ja kirjoittamisesta. Päiväkodin vasukeskustelussa sain vinkin, että kannattaa erottaa kirjaimen nimi (esim. "aa") siitä, miten kirjain äännetään ("a"). Sana muodostetaan yhdistämällä äänteitä peräkkäin.

Kirjoittamista voi muuten hyvin harjoitella ilman paperia ja kynääkin. Esimerkiksi automatkoilla on hyvää viihdettä miettiä miten kavereiden nimet kirjoitetaan. Emppa: "Millä Satun nimi alkaa?" Minä: " No milläs se alkaa? ssssatu" Emppa: "ässällä?" Minä: "No niin alkaakin Satu ässällä." Emppa: "se on se käärmeen näköinen" ja piirtää sormella ilmaan S-kirjaimen. Minä: "Mikäs kirjain sitten tulisi?" Emppa: "uu?" Minä: "Sittenhän se olisi Sutu. Mietipä uudestaan. SAtu" ja niin edelleen.

Toinen tapa kuluttaa aikaa on valita kaveriporukka, esim. viisi nimeä, joista esitän kysymyksiä tyyliin: keiden nimissä on A? Tai: kenen kolmen nimessä ei ole T-kirjainta?

Näin siis meillä. Olisi hienoa kuulla, miten muissa perheissä on harjoiteltu.

Ei apupyöriä

Artsan opit polkupyöräilyyn:

1. Käytä pyöräillessä aina kypärää
2. Harjoittele tasapainoilua ja vartalonhallintaa: hypi, kiipeile, juokse ja roiku
3. Potkupyöräilyn voi aloittaa vaikka 1-vuotiaina, jos haluaa.
4. Aja potkupyörällä niin paljon kuin haluat: kotikatua edestakaisin ja pitempiä lenkkejä aikuisen kanssa. Jos väsyt kesken lenkin, käske aikuisen kantaa sinut ja pyörä kotiin.
5. Potkupyörän voi vaihtaa polkupyörään sitten kun tuntuu siltä, ettei potkupyörällä pääse tarpeeksi kovaa. Polkupyörässä kannattaa olla työntötanko, niin aikuisen on helpompi tukea alussa. Käske aikuisen irrottaa työntötangosta heti, kun olet liikkeellä.
6. Aja niin paljon kuin haluat. Kun kaadut, nouse ylös ja käske jotakuta antamaan alkuvauhdit.
7. Kun kaatuminen alkaa harmittaa, tee jotain muuta välillä. Jos äiti ehdottaa apupyöriä, kerro ettei tarvita.
8. Lähde vanhempiesi juoksulenkeille mukaan polkupyörällä. He saavat mukavaa kiritystä alamäkiin ja voivat työntää sinua ylämäissä.

Hama-helmet hyötykäyttöön

Voihan Hama-helmi! Onhan ne aika ärsyttäviä. Ne rapisevat imuroidessa ja tuntuvat kurjalta kengässä, jonne 1-vuotias on niitä sijoittanut. 5-vuotiaan askarteluja pitää aina silittää silloin, kun olisi muutakin tekemistä. Ja kun 3-vuotias rikkoo isoveljen tekeleet, niin tappeluhan siitä syntyy.

Toisaalta taas Emppa askartelee Hama-helmistä mielellään. Siinä samalla kehittyy luovuus, hahmotuskyky ja hienomotoriikka. Ja kyllä minä vielä muistan omasta lapsuudesta, kuinka kivaa Hama-helmien kanssa oli väkerrellä. Meillä on iso purkillinen IKEAsta ostettuja Hama-helmien kopioita. Vaikka niitä Emppa on kuinka askarrellut ja minä pudonneita imuroinut, silti purkin pinta ei ole juuri laskenut. Siksikin olen niin iloinen, että helmille tuli uutta käyttöä.

Työkaverillani oli tosi hieno puhelimen laturi. Hänen tyttärensä oli koristellut johdon Hama-helmillä. Helmi vain leikataan auki ja pujotetaan johdon ympärille. Meillä helmien halkomiseen otettiin kynsisakset, koska niissä oli terävä kärki. Ensin ajattelin, että minä leikkaan ja Emppa ja Artsa laittavat helmet johdon ympärille, mutta se ei pojilta ei onnistunutkaan. Vaihdoimme siis rooleja. Emppa ja Artsa leikkasivat helmet auki ja minä väkästin ne johtoon. Iipun tehtäväksi jäi heilutella ja koemaistaa johtoa.

Aikamoisen askartelun jälkeen syntyi äidilleni persoonallinen syntymäpäivälahja. Hyvää syntymäpäivää Mimmulle!

Reissaavan taaperon varusteet

Sormiruokailevan taaperon kanssa reissaaminen huolestutti minua etukäteen. Iippua kun ei saa yhtään syöttää, vaan hänen on saatava syödä itse. Pari viikkoa pelkällä tissimaidolla olisi ollut vähän huono juttu.

Onneksi luottorattaamme (Phil&Teds Explorer) kaipasivat paria varaosaa ja niitä netistä tilatessa silmiini osui saman valmistajan Lobster-tuoli. Tuolin saa kiinni pöytään niin, että pienempikin ruokailija ylettyy syömään. Toisaalta taas innokas kiipeilijä saadaan turvavöiden ansiosta estettyä kiipeämästä pöydälle. Pakettiin kuuluu myös muovinen tarjotin, joka tulee tarpeeseen, jos ruokailijalla on taipumusta heitellä astioita. Koko paketti menee ison käsilaukun kokoiseen kassiin, joka myös kuuluu Lobsteriin. Kertakaikkiaan loistava tuote!

Rattaita tällä reissulla tarvittiin vähemmän kuin ajattelin. Iippu opettelee innolla kävelemään, joten häntä täytyy taluttaa joka paikkaan. Päiväunien aikaan rattaat ovat kyllä tarpeen, jotta koko perhe ei joudu kyyhöttämään hotellihuoneessa yhden nukkuessa. Muutaman kerran isovelikin on illalla ravintolassa kömpinyt rattaisiin nukkumaan jet lagin iskiessä. Loistavat rattaat, kun niihin mahtuu vaikka yli 120 senttinen tarvittaessa nukkumaan.

Hyvää isänpäivää!

Lapsillani on ollut hyvä tuuri: heillä on mahtava isä ja peräti kolme pappaa: mieheni isä, minun biologinen isäni sekä isäpuoleni. Kysyin lapsilta, mikä isistä ja papoissa on parasta ja tässä heidän vastauksensa.

"Isistä on parasta, kun se leikkii meidän kanssa.

Jaska-papassa on parasta se, että siellä saa jätskiä.

Timppa-papassa on parasta, kun siellä saa aina herkkuja.

Ilmo-papassa on parasta, kun mennään leikkipuistoon."

Oikein hyvää isänpäivää kaikille isille ja isoisille! Meillä juhlitaan traktorikakun kera. Se on punainen, ihan niinkuin isinkin traktori.

Syksyn lehtiä ihan itse

"Äiti saanko mennä vuorelle keräämään lehtiä?" kysyi Emppa tänä aamuna. Annoin luvan ja Artsa tahtoi mukaan. Menivät ihan kahdestaan, minä ja Iippu katsoimme ikkunasta.

Kohta lapset olivatkin jo palanneet retkeltään ja koputtelivat terassin oveen. Paperia ja värikyniä piti saada. Halusivat jäädä terassille askartelemaan. Laittoivat keräämiään lehtiä paperin alle ja värittivät sitten lehden kuvion paperiin. Olisivatko päiväkodissa oppineet. Muutaman valokuvan sain käydä ottamassa, mutta muuten ei saanut häiritä taiteilijoita työssään. Lopputuloksia ihastelemaan sentään kelpasin.