Olen tämän blogin toinen
kirjoittaja. Poikani ovat nyt 3,5- ja 1-vuotiaat. Reilu vuosi sitten odotin toista lastani ja tuskailin etukäteen
miten saisin hoidosta kotiin jäävän esikoisen viihtymään kun hoidan vauvaa.
Jossain sitten törmäsin Montessori-ajatuksiin ja homma vaikutti hyvältä.
Kantavana ajatuksena tuntui olevan se, että lapsi tosiaan saa
alkuopastuksen jälkeen itse tehdä, kunnes pyytää apua. “Minä itse.” oli
varsinkin siinä vaiheessa usein kuultu lause meidän perheessä. Tärkeäksi koin
myös sen, että esikoisella on mielekästä tekemistä päivän mittaan, eikä vain
äidin leikkiin odottamista.
Siirsin pienen hyllyn
keittiön vieressä olevaan entiseen ruokailutilaan (että saisin samalla
laitettua ruokaa) ja aloin keräillä siihen Montessori-henkistä materiaalia. Ajattelin,
että aina kun tulee “mitä tekisi”-tilanne minulla on vetää hyllystä tekemistä.
Aluksi hyllyssä oli vähemmän tekemistä, mutta pian se täytyi. Vaihdan uuden
tehtävän hyllyyn kerran pari viikossa. Suosittu tehtävä saa olla hyllyssä pitkäänkin
ja joku taas lähtee pois heti kun saan uuden aikaiseksi. Välillä voi mennä
parikin viikkoa, että hyllyä ei käytetä ja välillä se taas on päivittäin
käytössä.
Nyt kun tehtävähyllyä on
pyörittänyt reilun vuoden, huomaa vanhoja materiaaleja katsoessan helposti
lapsen kehityksen. Ennen vaikeat tehtävät ovat tulleet liian helpoiksi ja
siirretään laatikkoon odottamaan pikkuveljeä.
Erityisenä mielenkiinnon
kohteena itselläni on ollut seurata lapsen lukukäsitteen kehittymistä, johon olisi kiinnostavaa perehtyä enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti