Hama-helmet hyötykäyttöön

Voihan Hama-helmi! Onhan ne aika ärsyttäviä. Ne rapisevat imuroidessa ja tuntuvat kurjalta kengässä, jonne 1-vuotias on niitä sijoittanut. 5-vuotiaan askarteluja pitää aina silittää silloin, kun olisi muutakin tekemistä. Ja kun 3-vuotias rikkoo isoveljen tekeleet, niin tappeluhan siitä syntyy.

Toisaalta taas Emppa askartelee Hama-helmistä mielellään. Siinä samalla kehittyy luovuus, hahmotuskyky ja hienomotoriikka. Ja kyllä minä vielä muistan omasta lapsuudesta, kuinka kivaa Hama-helmien kanssa oli väkerrellä. Meillä on iso purkillinen IKEAsta ostettuja Hama-helmien kopioita. Vaikka niitä Emppa on kuinka askarrellut ja minä pudonneita imuroinut, silti purkin pinta ei ole juuri laskenut. Siksikin olen niin iloinen, että helmille tuli uutta käyttöä.

Työkaverillani oli tosi hieno puhelimen laturi. Hänen tyttärensä oli koristellut johdon Hama-helmillä. Helmi vain leikataan auki ja pujotetaan johdon ympärille. Meillä helmien halkomiseen otettiin kynsisakset, koska niissä oli terävä kärki. Ensin ajattelin, että minä leikkaan ja Emppa ja Artsa laittavat helmet johdon ympärille, mutta se ei pojilta ei onnistunutkaan. Vaihdoimme siis rooleja. Emppa ja Artsa leikkasivat helmet auki ja minä väkästin ne johtoon. Iipun tehtäväksi jäi heilutella ja koemaistaa johtoa.

Aikamoisen askartelun jälkeen syntyi äidilleni persoonallinen syntymäpäivälahja. Hyvää syntymäpäivää Mimmulle!

Reissaavan taaperon varusteet

Sormiruokailevan taaperon kanssa reissaaminen huolestutti minua etukäteen. Iippua kun ei saa yhtään syöttää, vaan hänen on saatava syödä itse. Pari viikkoa pelkällä tissimaidolla olisi ollut vähän huono juttu.

Onneksi luottorattaamme (Phil&Teds Explorer) kaipasivat paria varaosaa ja niitä netistä tilatessa silmiini osui saman valmistajan Lobster-tuoli. Tuolin saa kiinni pöytään niin, että pienempikin ruokailija ylettyy syömään. Toisaalta taas innokas kiipeilijä saadaan turvavöiden ansiosta estettyä kiipeämästä pöydälle. Pakettiin kuuluu myös muovinen tarjotin, joka tulee tarpeeseen, jos ruokailijalla on taipumusta heitellä astioita. Koko paketti menee ison käsilaukun kokoiseen kassiin, joka myös kuuluu Lobsteriin. Kertakaikkiaan loistava tuote!

Rattaita tällä reissulla tarvittiin vähemmän kuin ajattelin. Iippu opettelee innolla kävelemään, joten häntä täytyy taluttaa joka paikkaan. Päiväunien aikaan rattaat ovat kyllä tarpeen, jotta koko perhe ei joudu kyyhöttämään hotellihuoneessa yhden nukkuessa. Muutaman kerran isovelikin on illalla ravintolassa kömpinyt rattaisiin nukkumaan jet lagin iskiessä. Loistavat rattaat, kun niihin mahtuu vaikka yli 120 senttinen tarvittaessa nukkumaan.

Hyvää isänpäivää!

Lapsillani on ollut hyvä tuuri: heillä on mahtava isä ja peräti kolme pappaa: mieheni isä, minun biologinen isäni sekä isäpuoleni. Kysyin lapsilta, mikä isistä ja papoissa on parasta ja tässä heidän vastauksensa.

"Isistä on parasta, kun se leikkii meidän kanssa.

Jaska-papassa on parasta se, että siellä saa jätskiä.

Timppa-papassa on parasta, kun siellä saa aina herkkuja.

Ilmo-papassa on parasta, kun mennään leikkipuistoon."

Oikein hyvää isänpäivää kaikille isille ja isoisille! Meillä juhlitaan traktorikakun kera. Se on punainen, ihan niinkuin isinkin traktori.

Syksyn lehtiä ihan itse

"Äiti saanko mennä vuorelle keräämään lehtiä?" kysyi Emppa tänä aamuna. Annoin luvan ja Artsa tahtoi mukaan. Menivät ihan kahdestaan, minä ja Iippu katsoimme ikkunasta.

Kohta lapset olivatkin jo palanneet retkeltään ja koputtelivat terassin oveen. Paperia ja värikyniä piti saada. Halusivat jäädä terassille askartelemaan. Laittoivat keräämiään lehtiä paperin alle ja värittivät sitten lehden kuvion paperiin. Olisivatko päiväkodissa oppineet. Muutaman valokuvan sain käydä ottamassa, mutta muuten ei saanut häiritä taiteilijoita työssään. Lopputuloksia ihastelemaan sentään kelpasin.

Pissauskilpailun voittaja hukkui akvaarion, rauskut saivat syötävää

Niin meille tosiaan eilen tapahtui.

Kaikki alkoi siitä kun neuvolasta sain vinkin hyödyntää isoveljeä kolmevuotiaan Artsan vessaopettelussa. Artsa on tähän syksyyn saakka kulkenut vaipoissa. Vessassa hän kyllä kävi, mutta mitään ei tullut pönttöön eikä pottaan. Jatkuva veljesten välinen kilpailu otettiin siis hyötykäyttöön. Kun minä huusin pissauskilpailu, pojat juoksivat vessaan ja voittaja oli siis se, joka pissasi ensin. Meillä on kaksi vessaa ja molemmissa myös potta, joten lattialle ei tarvinnut pissata voittaakseen. Kilpailun ansiosta pönttöön alkoi jo tullakin jotakin. Kotona Artsa nakuili, mikä näytti helpottavan hädän tunnistamista. Jos kalsarit oli jalassa, aika usein sotkeentuivat tai kastuivat. Kun homma alkoi jo vähän sujua, pestasin isoveli Empan Artsan valmentajaksi. Lupasin, että kun vessahommat ovat sujuneet viiden päivän ajan, teemme kaikki jotain kivaa yhdessä. Artsa tahtoi palkinnoksi junamatkan Helsinkiin ja sen lupasin. Olen ennenkin yrittänyt lahjoa Artsaa vessaan siinä onnistumatta. Nyt kuitenkin Emppa muistutti Artsaa vessassa käymisestä, koska Emppa halusi palkintomatkalle. Ja sinne me sitten eilen menimme.

Kun kerran oikein pääkaupunkiin lähdettiin, niin pitäähän siellä jossain käydäkin. Me suuntasimme Sea Lifeen. Liput olivat mielestäni aika kalliit, mutta kyllä oli hieno paikka! Iippu nukkui rattaissa koko vierailun ajan, joten oli hienoa, että rattailla mahtui hyvin kulkemaan. Me näimme haita, hain munia, merihevosia, meritähtiä ja vaikka mitä muuta. Niin paljon oli katsottavaa, että Artsa pääsi katoamaan. Akvaarioon en olekaan vielä Artsaa hukannut, melkein kaikkialle muualle kyllä. Lopulta Artsa löytyi rauskujen luota. Siellä hän oli henkilökunnan opastuksella rauskuja ruokkimassa. Sea Lifen henkilökunta on kyllä todella mukavaa! Rauskujen ruokinnan lisäksi saimme tunnustella rauskun munakoteloa ja nyt tiedämme myös sen, mikä on Helsingin Sea Lifen isoimman hain nimi: Mussukka.

Ihasteltuamme tuntikausia mereneläviä kävimme syömässä ja olimme jo lähdössä kotimatkalle, kun tajusin, että Linnanmäki on auki. Ei muuta kuin huvittelemaan. Sisäänpääsymaksua ei ollut ja useimmat pienille sopivat laitteet olivat kaikenlisäksi ilmaisia. Siinähän sitten vierähti toinenkin tovi ja kotiinpaluu venähti iltaan saakka.

Oli meillä hieno päivä! Artsa pärjäsi hienosti koko reissupäivän ilman vaippaa eikä onneksi kadonnut lopullisesti akvaarioon.

Kuvan rausku löytyi Googlen kuvagalleria, eikä liity tapaukseen.

Kasvot kohti itää eli ilmansuuntia

Tänään alkoi hirvijahti, jota varten pakkasin eilen varusteita. Emppa huomasi kompassin ja kiinnostui siitä kovasti. Lupasin, että jos lapset ovat kiltisti isin kanssa sillävälin kun olen metsällä, opetan lapsille kompassin käyttöä.

No, eivät kuulemma ihan kiltisti olleet, mutta isi oli niin ryhtyneen näköinen vietettyään päivän lasten kanssa, että katsoin parhaimmaksi viedä lapset pihalle ja antaa isin hetken huilata.

Kävelimme pitkin lähikortteleita ja tarkistimme ilmansuunnat jokaisessa kadunkulmassa. Kompassin punainen nuoli osoitti pohjoisen ja musta etelän. Länsi löydettiin laskevan auringon perusteella ja itä taas kun käänsi selän auringolle.

Jostain voisi vielä kaivaa lähialueen kartan ja katsoa siitäkin ilmansuuntia. Ehkä sitten ensi viikon jahdin jälkeen.

Suolla

Retkeilimme eilen lasten sekä Mimmun ja Papan kanssa Torronsuolla Tammelassa. Grillasimme makkaraa laavulla, kävelimme pitkospuita pitkin ja ihastelimme maisemia. Aivan mahtava paikka ja löysinpä sieltä vielä bonuksena yhden Ingress-portaalin.

Valokuvan otti Mimmu ja kuvat piirsi Emppa.