keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Eväsretki liikennepuistossa

Hämeenlinnan Kaurialasta löytyy vähän kulahtanut, mutta muuten täydellinen liikennepuisto/leikkipuisto. Minä ja Sani vietimme siellä tänään aamupäivän lapsinemme. Koko puisto oli ihan meidän yksityisessä käytössä, sillä muutamaa läpikulkijaa lukuunottamatta muita ei näkynyt.

Puisto on ehdottomasti Hämeenlinnan puistoista Empan suosikki. Itse en koko paikasta tiennyt mitään ennenkuin Eero joskus kysyi, voisimmeko mennä yhdessä tähän puistoon, koska siellä on paloauto. Emppa leikkii yleensäkin usein palomiestä ja Eeron ja Empan yhteisiin leikkeihin palomiestouhut kuuluvat joka tapaamisella.




Tällä kertaa tapaamista Kaurialan liikennepuistossa ehdotin minä, mutta Eeron toiveesta tapaamiseen yhdistettiin eväsretki. Minä lupasin tuoda pitsaa koko porukalle ja Sani otti huolehtiakseen jälkiruuan. Onneksi yhtiökumppaniksi ja esikoiseni parhaan kaverin äidiksi sattui tyyppi, joka arvostaa jälkiruokia yhtä paljon kuin minä. Tein pitsan muuten valmiiksi jo illalla, mutta laitoin sen uuniin vasta vähän ennen lähtöä. Pitsapalaset vaan folioon ja pieneen kylmälaukkuun, niin pysyivät lämpiminä ruokailuun saakka.

Vähän ennen lähtöä tuli mieleen, että Empallehan voisi ottaa pyörän mukaan, liikennepuistossa kun on hyvä ajella. Laitoin aiheesta Sanille viestin ja hän oli myös juuri ottamassa Eerolle pyörää mukaan. Samoilla linjoilla oltiin tässäkin.



Retki meni kaikenkaikkiaan mukavasti. Paloauto oli suosittu ja ruoka (erityisesti jälkiruokana ollut kauraomenapaistos vaniljakastikkeella) maistui. Tosin niin oli lapsilla kiire jatkamaan touhuja, etten ehtinyt kaikkia saamaan ruokailukuvaan. Artza maisteli jälkiruuan jälkiruuaksi vielä ruusunmarjoa. Niitä Artza syö kotipihassakin. Kumma tyyppi :)

Isommat lapset pyöräilivät innokkaasti, Emppa potkupyörällä ja Eero apupyörillä varustetulla polkupyörällä. Timokin kokeili Eeron pyörää. Emppa ja Eero kokeilivat myös toistensa pyöriä, mutta eivät innostuneet. Emppa ei itseasiassa edes osannut polkea. Varmaan ensi kesänä pitää hommata polkupyörä Empalle, mutta nyt nautitaan huvin sujuvasta potkuttelusta.





Pääsimme kaikki polkemaan ympyrää hauskalla härvelillä. Empan, Artzan tai Timon jalat eivät tosin ylttäneet polkimille, mutta aikuisilta saatiin päät hyvin pyörälle (ja reidet maitohapoille).


Totesimme jälleen kerran Sanin kanssa, että näiden meidän lasten kanssa on paljon helpompi touhuta porukalla ulkona kuin sisällä. Pienemmätkin menevät hyvin joukon jatkona, kun taas sisällä nelikon pienemmät helposti sotkevat isompien leikkejä. Lounaan mukaan ottamisesta ei myöskään paljon vaivaa ole. Itseasiassa helpommalla näin päästiin, kun minun ei tarvinnut tehdä jälkiruokaa eikä Sanin pääruokaa. Hauskaa oli ja mennään taas pian uudestaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti