perjantai 26. elokuuta 2016

Lapset rakentavat

Meillä oli jäänyt autokatokseen lojumaan lautoja. Emil halusi rakentaa niistä majan ja kun en keksinyt mitään hyvää syytä kieltää, ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Jonkinlaiset piirustukset teimme, mutta käytännössä maja suunniteltiin rakentaessa. Rakentamassa oli yhteensä parin päivän aikana lapsia naapurustosta kymmenkunta. Lapset mittasivat, sahasivat ja ruuvasivat ihan itse. Minä autoin silloin kun pyydettiin ja neuvoin tarvittaessa, mutta lasten rakentama maja on.

Myös maalaamisen lapset hoitivat itse. Sen verran meni maalia ympäristöön ja lasten vaatteisiin, että majan maalaus jäi vähän vajaaksi, vaikka naapuristakin saatiin lisää maalia. Ihan hieno hieno majasta silti tuli.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Lukemaan opettelua kirjoittamalla

Empalla on pian 6-vuotissyntymäpäivä ja hän halusi kirjoittaa kutsukortteihin nimet itse. Minä tein tekstit koneella ja korttien kasaaminen, nimien kirjoittaminen ja koristelu oli Empan hommaa. Emppa sai itse päättää kutsuttavat kaverit ja hän myös itse mietti, miten nimet kirjoitetaan.

Emppa on jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut lukemisesta ja kirjoittamisesta. Päiväkodin vasukeskustelussa sain vinkin, että kannattaa erottaa kirjaimen nimi (esim. "aa") siitä, miten kirjain äännetään ("a"). Sana muodostetaan yhdistämällä äänteitä peräkkäin.

Kirjoittamista voi muuten hyvin harjoitella ilman paperia ja kynääkin. Esimerkiksi automatkoilla on hyvää viihdettä miettiä miten kavereiden nimet kirjoitetaan. Emppa: "Millä Satun nimi alkaa?" Minä: " No milläs se alkaa? ssssatu" Emppa: "ässällä?" Minä: "No niin alkaakin Satu ässällä." Emppa: "se on se käärmeen näköinen" ja piirtää sormella ilmaan S-kirjaimen. Minä: "Mikäs kirjain sitten tulisi?" Emppa: "uu?" Minä: "Sittenhän se olisi Sutu. Mietipä uudestaan. SAtu" ja niin edelleen.

Toinen tapa kuluttaa aikaa on valita kaveriporukka, esim. viisi nimeä, joista esitän kysymyksiä tyyliin: keiden nimissä on A? Tai: kenen kolmen nimessä ei ole T-kirjainta?

Näin siis meillä. Olisi hienoa kuulla, miten muissa perheissä on harjoiteltu.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Ei apupyöriä

Artsan opit polkupyöräilyyn:

1. Käytä pyöräillessä aina kypärää
2. Harjoittele tasapainoilua ja vartalonhallintaa: hypi, kiipeile, juokse ja roiku
3. Potkupyöräilyn voi aloittaa vaikka 1-vuotiaina, jos haluaa.
4. Aja potkupyörällä niin paljon kuin haluat: kotikatua edestakaisin ja pitempiä lenkkejä aikuisen kanssa. Jos väsyt kesken lenkin, käske aikuisen kantaa sinut ja pyörä kotiin.
5. Potkupyörän voi vaihtaa polkupyörään sitten kun tuntuu siltä, ettei potkupyörällä pääse tarpeeksi kovaa. Polkupyörässä kannattaa olla työntötanko, niin aikuisen on helpompi tukea alussa. Käske aikuisen irrottaa työntötangosta heti, kun olet liikkeellä.
6. Aja niin paljon kuin haluat. Kun kaadut, nouse ylös ja käske jotakuta antamaan alkuvauhdit.
7. Kun kaatuminen alkaa harmittaa, tee jotain muuta välillä. Jos äiti ehdottaa apupyöriä, kerro ettei tarvita.
8. Lähde vanhempiesi juoksulenkeille mukaan polkupyörällä. He saavat mukavaa kiritystä alamäkiin ja voivat työntää sinua ylämäissä.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Hama-helmet hyötykäyttöön

Voihan Hama-helmi! Onhan ne aika ärsyttäviä. Ne rapisevat imuroidessa ja tuntuvat kurjalta kengässä, jonne 1-vuotias on niitä sijoittanut. 5-vuotiaan askarteluja pitää aina silittää silloin, kun olisi muutakin tekemistä. Ja kun 3-vuotias rikkoo isoveljen tekeleet, niin tappeluhan siitä syntyy.

Toisaalta taas Emppa askartelee Hama-helmistä mielellään. Siinä samalla kehittyy luovuus, hahmotuskyky ja hienomotoriikka. Ja kyllä minä vielä muistan omasta lapsuudesta, kuinka kivaa Hama-helmien kanssa oli väkerrellä. Meillä on iso purkillinen IKEAsta ostettuja Hama-helmien kopioita. Vaikka niitä Emppa on kuinka askarrellut ja minä pudonneita imuroinut, silti purkin pinta ei ole juuri laskenut. Siksikin olen niin iloinen, että helmille tuli uutta käyttöä.

Työkaverillani oli tosi hieno puhelimen laturi. Hänen tyttärensä oli koristellut johdon Hama-helmillä. Helmi vain leikataan auki ja pujotetaan johdon ympärille. Meillä helmien halkomiseen otettiin kynsisakset, koska niissä oli terävä kärki. Ensin ajattelin, että minä leikkaan ja Emppa ja Artsa laittavat helmet johdon ympärille, mutta se ei pojilta ei onnistunutkaan. Vaihdoimme siis rooleja. Emppa ja Artsa leikkasivat helmet auki ja minä väkästin ne johtoon. Iipun tehtäväksi jäi heilutella ja koemaistaa johtoa.

Aikamoisen askartelun jälkeen syntyi äidilleni persoonallinen syntymäpäivälahja. Hyvää syntymäpäivää Mimmulle!

perjantai 4. joulukuuta 2015

Reissaavan taaperon varusteet

Sormiruokailevan taaperon kanssa reissaaminen huolestutti minua etukäteen. Iippua kun ei saa yhtään syöttää, vaan hänen on saatava syödä itse. Pari viikkoa pelkällä tissimaidolla olisi ollut vähän huono juttu.

Onneksi luottorattaamme (Phil&Teds Explorer) kaipasivat paria varaosaa ja niitä netistä tilatessa silmiini osui saman valmistajan Lobster-tuoli. Tuolin saa kiinni pöytään niin, että pienempikin ruokailija ylettyy syömään. Toisaalta taas innokas kiipeilijä saadaan turvavöiden ansiosta estettyä kiipeämästä pöydälle. Pakettiin kuuluu myös muovinen tarjotin, joka tulee tarpeeseen, jos ruokailijalla on taipumusta heitellä astioita. Koko paketti menee ison käsilaukun kokoiseen kassiin, joka myös kuuluu Lobsteriin. Kertakaikkiaan loistava tuote!

Rattaita tällä reissulla tarvittiin vähemmän kuin ajattelin. Iippu opettelee innolla kävelemään, joten häntä täytyy taluttaa joka paikkaan. Päiväunien aikaan rattaat ovat kyllä tarpeen, jotta koko perhe ei joudu kyyhöttämään hotellihuoneessa yhden nukkuessa. Muutaman kerran isovelikin on illalla ravintolassa kömpinyt rattaisiin nukkumaan jet lagin iskiessä. Loistavat rattaat, kun niihin mahtuu vaikka yli 120 senttinen tarvittaessa nukkumaan.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Hyvää isänpäivää!

Lapsillani on ollut hyvä tuuri: heillä on mahtava isä ja peräti kolme pappaa: mieheni isä, minun biologinen isäni sekä isäpuoleni. Kysyin lapsilta, mikä isistä ja papoissa on parasta ja tässä heidän vastauksensa.

"Isistä on parasta, kun se leikkii meidän kanssa.

Jaska-papassa on parasta se, että siellä saa jätskiä.

Timppa-papassa on parasta, kun siellä saa aina herkkuja.

Ilmo-papassa on parasta, kun mennään leikkipuistoon."

Oikein hyvää isänpäivää kaikille isille ja isoisille! Meillä juhlitaan traktorikakun kera. Se on punainen, ihan niinkuin isinkin traktori.

torstai 22. lokakuuta 2015

Syksyn lehtiä ihan itse

"Äiti saanko mennä vuorelle keräämään lehtiä?" kysyi Emppa tänä aamuna. Annoin luvan ja Artsa tahtoi mukaan. Menivät ihan kahdestaan, minä ja Iippu katsoimme ikkunasta.

Kohta lapset olivatkin jo palanneet retkeltään ja koputtelivat terassin oveen. Paperia ja värikyniä piti saada. Halusivat jäädä terassille askartelemaan. Laittoivat keräämiään lehtiä paperin alle ja värittivät sitten lehden kuvion paperiin. Olisivatko päiväkodissa oppineet. Muutaman valokuvan sain käydä ottamassa, mutta muuten ei saanut häiritä taiteilijoita työssään. Lopputuloksia ihastelemaan sentään kelpasin.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Pissauskilpailun voittaja hukkui akvaarion, rauskut saivat syötävää

Niin meille tosiaan eilen tapahtui.

Kaikki alkoi siitä kun neuvolasta sain vinkin hyödyntää isoveljeä kolmevuotiaan Artsan vessaopettelussa. Artsa on tähän syksyyn saakka kulkenut vaipoissa. Vessassa hän kyllä kävi, mutta mitään ei tullut pönttöön eikä pottaan. Jatkuva veljesten välinen kilpailu otettiin siis hyötykäyttöön. Kun minä huusin pissauskilpailu, pojat juoksivat vessaan ja voittaja oli siis se, joka pissasi ensin. Meillä on kaksi vessaa ja molemmissa myös potta, joten lattialle ei tarvinnut pissata voittaakseen. Kilpailun ansiosta pönttöön alkoi jo tullakin jotakin. Kotona Artsa nakuili, mikä näytti helpottavan hädän tunnistamista. Jos kalsarit oli jalassa, aika usein sotkeentuivat tai kastuivat. Kun homma alkoi jo vähän sujua, pestasin isoveli Empan Artsan valmentajaksi. Lupasin, että kun vessahommat ovat sujuneet viiden päivän ajan, teemme kaikki jotain kivaa yhdessä. Artsa tahtoi palkinnoksi junamatkan Helsinkiin ja sen lupasin. Olen ennenkin yrittänyt lahjoa Artsaa vessaan siinä onnistumatta. Nyt kuitenkin Emppa muistutti Artsaa vessassa käymisestä, koska Emppa halusi palkintomatkalle. Ja sinne me sitten eilen menimme.

Kun kerran oikein pääkaupunkiin lähdettiin, niin pitäähän siellä jossain käydäkin. Me suuntasimme Sea Lifeen. Liput olivat mielestäni aika kalliit, mutta kyllä oli hieno paikka! Iippu nukkui rattaissa koko vierailun ajan, joten oli hienoa, että rattailla mahtui hyvin kulkemaan. Me näimme haita, hain munia, merihevosia, meritähtiä ja vaikka mitä muuta. Niin paljon oli katsottavaa, että Artsa pääsi katoamaan. Akvaarioon en olekaan vielä Artsaa hukannut, melkein kaikkialle muualle kyllä. Lopulta Artsa löytyi rauskujen luota. Siellä hän oli henkilökunnan opastuksella rauskuja ruokkimassa. Sea Lifen henkilökunta on kyllä todella mukavaa! Rauskujen ruokinnan lisäksi saimme tunnustella rauskun munakoteloa ja nyt tiedämme myös sen, mikä on Helsingin Sea Lifen isoimman hain nimi: Mussukka.

Ihasteltuamme tuntikausia mereneläviä kävimme syömässä ja olimme jo lähdössä kotimatkalle, kun tajusin, että Linnanmäki on auki. Ei muuta kuin huvittelemaan. Sisäänpääsymaksua ei ollut ja useimmat pienille sopivat laitteet olivat kaikenlisäksi ilmaisia. Siinähän sitten vierähti toinenkin tovi ja kotiinpaluu venähti iltaan saakka.

Oli meillä hieno päivä! Artsa pärjäsi hienosti koko reissupäivän ilman vaippaa eikä onneksi kadonnut lopullisesti akvaarioon.

Kuvan rausku löytyi Googlen kuvagalleria, eikä liity tapaukseen.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kasvot kohti itää eli ilmansuuntia

Tänään alkoi hirvijahti, jota varten pakkasin eilen varusteita. Emppa huomasi kompassin ja kiinnostui siitä kovasti. Lupasin, että jos lapset ovat kiltisti isin kanssa sillävälin kun olen metsällä, opetan lapsille kompassin käyttöä.

No, eivät kuulemma ihan kiltisti olleet, mutta isi oli niin ryhtyneen näköinen vietettyään päivän lasten kanssa, että katsoin parhaimmaksi viedä lapset pihalle ja antaa isin hetken huilata.

Kävelimme pitkin lähikortteleita ja tarkistimme ilmansuunnat jokaisessa kadunkulmassa. Kompassin punainen nuoli osoitti pohjoisen ja musta etelän. Länsi löydettiin laskevan auringon perusteella ja itä taas kun käänsi selän auringolle.

Jostain voisi vielä kaivaa lähialueen kartan ja katsoa siitäkin ilmansuuntia. Ehkä sitten ensi viikon jahdin jälkeen.

torstai 8. lokakuuta 2015

Suolla

Retkeilimme eilen lasten sekä Mimmun ja Papan kanssa Torronsuolla Tammelassa. Grillasimme makkaraa laavulla, kävelimme pitkospuita pitkin ja ihastelimme maisemia. Aivan mahtava paikka ja löysinpä sieltä vielä bonuksena yhden Ingress-portaalin.

Valokuvan otti Mimmu ja kuvat piirsi Emppa.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Miniförskola

Emppa tuli tänään päiväkodista aika polleana. Hän ja muut viskarit olivat saaneet työkirjan, kynän ja pyyhekumin. Viskari-tunnit kulkevat ruotsinkielisessä päiväkodissa nimellä miniförskola. Vihkon ensimmäisellä sivulla Emppa oli vastannut kohtaan "Det här vill jag lära mig i år" kirjoittamalla numeroita. Hän ilmoitti haluavansa oppia matematiikkaa.

Matematiikkaa on kotona harjoiteltu jo pitkään aina silloin tällöin, mutta viimeaikoina kiinnostusta aiheeseen ei ole ollut. Numerot ja lukumäärät 1-5 tulivat tutuiksi numeropylväistä. Myös ensimmäiset yhteenlaskuharjoitukset Emppa teki numeropylväiden avulla.  Seuraavat yhteenlaskuhommat tehtiin 1-9 helmiketjuilla. Molemmat tuotteet löytyvät www.minaitse.fi -verkkokaupasta kohdasta Montessori-välineet, matematiikka. Kirjoitan tätä kännykällä samalla imettäen/nukuttaen Iippua, joten linkkiä en saa nyt tehtyä.

Kun muutimme kesäkuussa, numeropylväät päätyivät varastoon, mutta täytyykin hakea ne sieltä taas käyttöön. Kolmevuotias Artza tahtoo myös isoveljen innoittamana oppia matematiikkaa. Ja olisi niistä numeropylväistä yksivuotiaalle Iipullekin hyvää motoriikkaharjoitusta.

Mutta Emppa laskee jo hienosti yhteen numeropylväitä isommilla numeroilla. Numeroiden kirjoittamista täytyy vielä treenata, mutta hauskan apuvälineen vaikeisiin numeroihin Emppa löysi huoneensa kätköistä. Piirrustuslevy on muistaakseni tullut joskus hampurilaisaterian kylkiäisenä. Minun tekemäni matematiikkaharjoitukset Empan vastauksilla täytettyinä pääsevät kuulemma huomenna miniförskola-kirjan välissä päiväkotiin.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Neljän hengen fillari

Eilen 22.9. vietettiin auton vapaapäivää, joten haimme Iipun kanssa isoveljet päiväkodista polkupyörällä.

Peräkärry on Trek Gobuggy. Ostin sen käytettynä viime keväänä. Halusin mahdollisimman ison peräkärryn ja tähän 120 cm pitkä Emppakin mahtuu kypärä päässä. Takana on vielä tilaa vaikkapa eväille. Kärry on koostaan huolimatta yllättävän kevyt, mikä on etu tällä kuormalla. Tärkeänä ominaisuutena pidän sitä, että vetoaisa on nivelletty niin, että vaikka pyörä kaatuisi, kärry ei kaadu.

Iipulla on peräkärryssä Weber-turvakaukalo, joka on nimenomaan tarkoitettu polkupyörän peräkärryyn. Tilasin sen Hollannista ja se maksoi melkein saman kuin kärry. Ilman turvakaukaloa vauvaa ei oikein olisi saanut kyytiin. Nyt Iippu voisi jo istua peräkärryssä tai pyörän takaistuimella (Hamax, ostettu Prismasta viisi vuotta sitten) ja kypäräkin on hommattu. Mutta koska Iippu vielä mahtuu vauvanistuimen (kokorajoitus on muistaakseni 9 kg) ja nukkuu mielellään päiväunet pöyräretkillä, olen päättänyt pitää istuimen käytössä tämän pyöräkauden loppuun. Lumen tultua en enää ajatellut tällä yhdistelmällä pyöräillä.

tiistai 15. syyskuuta 2015

1-vuotiaan päivä

Eilen aamulla harmitti. Olin joutunut monta kertaa yöllä huutamaan äitiä ja maitoa, koska hän ei ollutkaan vieressäni vaan lohduttamassa isoveljeäni, jota sattui korvaan. Onneksi toinen isoveljeni heräsi ja tuli kutittelemaan ja harmi unohtui. Äitikin tuli sängylle ja he lauloivat "paljon onnea vaan Iippu" ja minä sain lahjan. Minua nauratti. 

Aamupalalla minulla ei ollut nälkä, koska juon niin paljon maitoa yöllä, mutta murustelin äidin mieliksi leipää ja roiskin vettä nokkamukista. Äiti ei kai osaa syödä yksin, koska komentaa aina isoveljiäni pöytään samaan aikaan kun yrittää syödä. Minulla alkoi olla vähän tylsää, joten yritin kaataa äidin kahvikupin. Ei onnistunut ja harmitti.

Seuraavaksi äiti halusi, että lähdemme jonnekin ja hän komensi isoveljiäni pukemaan. Toinen veljistäni olikin kakannut vaippaan ja äiti vei veljen pesulle. Vihdoinkin sain olla hetken rauhassa, joten kakkasin minäkin vaippaani. Äitiä näytti harmittavan. Lopulta kuitenkin kaikki olimme autossa ja menimme lääkäriin. Sen saman kivan tädin luo, jolla kävin edellisenä päivänä äidin kanssa. Nyt minua ei tutkittu, vaan isoveljeäni, joten konttasin pitkin lattioita ja yritin löytää roskiksesta jotain syötävää.

"Ja sitten mennään apteekkiin ja kauppaan" sanoi äiti. Tylsiä paikkoja, mietin minä. Isoveljet olivat onneksi tosi hauskoja, ottivat tavaroita hyllystä ja juoksivat eri suuntiin. Isona minäkin teen niin.

Toinen veli halusi ruuaksi kalaa, joten äiti osti ahvenfileitä. Toinen taas tahtoi makaronia, joten sitäkin otettiin. Minä en osaa puhua, mutta onneksi äiti tietää muutenkin, mistä tykkään ja pilkkoi ja paistoi kotona kaikenlaisia kasviksia. Isoveljet ei niitä syö. Kyllä minä siitä ahvenestakin tykkäsin. Makaronit eivät oikein maistuneet minulle. Minä muuten sormiruokailen. Äiti aina välillä yrittää jotakin syöttää, mutta lopettaa onneksi, kun tarpeeksi huudan.

Ruuan jälkeen äiti antoi maitoa sängyssä ja minä nukahdin. Päiväunien jälkeen käytiin vähän kävelyllä ja leikin isoveljien kanssa. Kivaa, kun he olivat kotona, eivätkä siellä päiväkodissa. Äidin kanssa kaksin kotona on joskus tylsää. Isoveljet hakivat postin ja siellä oli minulle kortti. Hienolta se näytti, muttei maistunut oikein miltään. Söin mieluummin välipalaksi leipää.

Isikin tuli kotiin ja toi pizzaa. Vähän maistoin, mutta en tykännyt. Äiti lämmitti taas niitä kasviksia ja otti pakkasesta lihapullia. Ne oli ihan hyviä, mutta ei minua huvittanut syödä, joten heitin kaiken lattialle. Kun äiti oli raivannut keittiön, hörppäsin vähän maitoa äidin sylissä. Nukahdin hetkeksi, mutta isoveljet herättivät synttärikakkua syömään. Naapuristakin meidän kaveri tuli juhlimaan. Taas he lauloivat. Se kakku oli vähän kummallista ja kylmää. Minua meinasi alkaa itkettää, mutta kun muut kerran tykkäsivät, niin maistoin sitten ja oli se ihan hyvää.

Isommat lapset leikkivät ja minä katselin heitä ja hihkuin. Välillä tutkiskelin meidän kotia ja yritin harjoitella rappusten kiipeämistä, mutta äiti laittoi eteen sellaisen tyhmän portin. Siinä se ilta sitten meni ja tuli iltapalan aika. Äiti antoi herkkua: avokadoa ja banaania. Oli niin hyvää, etten viitsinyt edes sotkea paljoa vaan söin kaiken. Iltapesun jälkeen äiti yritti nukuttaa minut antamalla maitoa sängyssä, mutta minäpäs en heti nukahtanutkaan. Sitten isi yritti nukuttaa minua heijaamalla vaunukopassa, mutta kiipesin pois sieltä. Alkoi vähän väsyttää ja itkettää. Äiti vei minut uudestaan sänkyyn, otti lähelle ja antoi maitoa. Siihen minä sitten nukahdin. Sellainen oli minun ensimmäinen päiväni yksivuotiaana.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Seikkailu nimeltä Ingress

Sain serkultani vinkin mobiilipelistä nimeltä Ingress. Siinä ideana on etsiä reaalimaailmasta paikkoja, joihin on merkitty virtuaalisesti portaali. Portaalit ovat joko omia tai vastapuolen ja sen mukaan sitten toimitaan. Tämän pitemmälle en vielä ole ehtinyt, mutta hauskaa on ollut ja koukussa ollaan jo parin päivän kokemuksella.

Lapset ovat myös aivan haltioissaan, sillä  olemme nyt seikkailleet pitkin lähikulmia portaaleja hakemassa. Naapurin lapsetkin tulivat mukaan seikkailuun. Olimme varmaan aikamoinen näky: kolme lasta polkupyörällä, yksi potkupyörällä ja minä nenä kiinni kännykässä työnsin nuorimmaista rattaissa. Hauskaa oli ja tulipa liikuttua. Kaikenlisäksi näillä main portaalit ovat sijoittuneet hyvin leikkipuistoihin, joten maailmanvalloituksen lisäksi seikkailuilla on päässyt keinumaan.

Huomenna lähdetään vähän aikaisemmin liikkeelle ja otetaan eväät mukaan, niin ehditään useampi portaali :)

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Uimaharjoituksia

Päätin tänään avata sisäuintikauden. Pakkasin kasapäin tavaraa mukaan ja lapset autoon suuntana lähin kylpylä.

Kun uimaan lähtee vain yksi aikuinen ja 3 uimataidotonta alle kouluikäistä (5 v., 3 v ja 11 kk), pitää hommaa vähän suunnitella ja varusteiden on oltava kunnossa. Isommilla lapsilla on Easy Swim Pro uimaliivit, joita ovat käyttäneet jo vuoden verran. Pienimmällä taas on neopreenipuku.

Uimaliivien avulla isommat pystyvät vähän sekä uimaan että sukeltamaan. Liivin kellukkeita pystyy vähentämään taitojen karttuessa. Hyvää näissä on myös se, että lapset osaavat vaikka itse riisua ne, joten samalla reissulla voi helposti opetella uimista sekä uimaliivin kanssa että ilman.

Iipulle hommasin neopreenipuvun jotta hän tarkenisi olla uimassa yhtä kauan kuin isoveljensä. Vaikka kylpylässä onkin lämmintä vettä, jäähtyy pikkuinen siellä kuitenkin nopeammin kuin isommat ja liikkuvammat lapset. Puvun alle laitoin vauvoille tarkoitetun uikkarin/uimavaipan. Emppa ja Artza eivät ole sellaista käyttäneet vauvauintiaikoinaan, vaan silloin suosittuun lahkeellisia kokouikkareita. Kukaan lapsistani ei ole uima-altaaseen kakannut, joten sikäli uima-asulla ei taida olla väliä. Uimavaippa on kuitenkin helpompi pukua kuin uimapuku, joten siihen nyt päädyin.

Mitä me siellä kylpylässä sitten teimme? No Emppa ja Artza laskivat vesiliukumäestä ja hyppivät veteen. Minä pidin totutin samalla Iippua veteen ja varmistin, että isommat lapset tulevat joka molskahduksen jälkeen pintaan ja pääsevät altaan reunalle. Vaikka uimaliivi kelluttaa, kyllä sillä siltikin hukkua voi, joten tarkkana on oltava.

Matalammassa vedessä (75cm) Emppa ja Artza saivat riisua uimaliivit. He harjoittelivat sukeltamista ja uimista mukaan ottamieni lelujen avulla. "Meriheinät" uppoavat pohjaan, mutta härpäkkeet jäävät kellumaan. Keilat taas pysyvät pinnalla, paitsi jos niihin laittaa sisälle vettä, jolloin ne uppoavat hitaasti. Lapset heittelivät leluja veteen ja menivät itse perässä. Isompia vahtiessa ja kannustaessa uitin Iippua. Hyvin näytti vedessä uimaliikkeet löytyvän ensikertalaisellakin. Muutaman kerran alustin Iipulle sukellusharjoituksia kaatamalla ämpärillä vettä päähän. Lasten leikkiämpäreitä löytyi kylpylästä, joten sitä ei onneksi tarvinnut tuoda itse. Sukellusrefleksi näytti olevan Iipulla tallessa, vaikka ikää on jo kohta vuosi. Lasketun ajan mukaan tosin mittarissa on vasta 9 kk.

Seuraavalla kerralla sovimme, että 5-vuotias Emppa harjoittelee lisää ilman liiviä uimista, Artza silmät auki sukeltamista ja Iippu saa sukeltaa ensimmäistä kertaa.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Koti lasten ehdoilla

Olemme muuttaneet uuteen kotiin ja ajattelin esitellä muutaman sellaisen kohdan, jotka on tehty nimenomaan lapsia ajatellen.

Ensinnäkin sijainti. Naapureista löytyy samanikäisiä leikkikavereita vaikka kuinka. Kotimme on päättyvän kadun varrella, joten tiellä voi pelata vaikka sählyä ja on kyllä pelattukin. Nyt Artza nukkuu olohuoneen sohvalla päiväunia ja pihalla ikkunan takana Emppa leikkii kolmen naapurin lapsen kanssa. Minä voin sillä välin vaikka kirjoittaa blogiin.



Uudessa kodissamme on oma huone jokaiselle lapselle (Iipullekin sitten myöhemmin) ja jokaisella on vastuu oman huoneen siivoamisesta. Äiti ja isi tosin muistuttavat ja auttavat tarvittaessa. Omat huoneet ovat pysyneet paljon siistimpinä kuin yhteinen huone.

Artzan huone
Kaksikerroksisessa kodissa pyykkihuoltoa helpottaa pyykkikuilu. Illalla hampaita harjatessa lapset heittävät likaiset vaatteet pyykkikuiluun, josta ne päätyvät kodinhoitohuoneeseen. Ei jää enää likavaatteita lojumaan minnekään, sen verran kiva on niitä kuiluun tiputella.

Yläkerran WC:stä likavaatteet tippuvat...
...kodinhoitohuoneeseen.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Itse syömisen iloa

Iippu on tähän saakka ollut syötettävä, mutta nyt suun aukomisen lisäksi häntä on alkanut kiinnostaa muutenkin osallistuminen. Kurkun palaa hän on mielellään järsinyt yhdellä hampaanalullaan, mutta tänään oli tarjolla äidin syöttämän lohi-perunasoseen jälkiruuaksi mangoa ja ihan itse syötynä. Oli niin kivaa ja hyvää, että Iippu nauroi ääneen jälkiruokaa syödessään. Vauvan nauru on kyllä ihanaa kuultavaa!

Iippu on nyt kahdeksan kuukautta vanha ja imetän edelleen. Muutaman kerran Iipulle on tarjottu minun poissaollessani korviketta tuttipullosta, mutta ei oikein kuulemma kelpaa. Vettä hän juo ruokailujen yhteydessä nokkamukista, joten eiköhän nesteen saanti hoidu niinkin senaikaa, kun minä olen muualla. Mielestäni IKEAn nokkamuki on ihan paras. Siinä ei ole mitään tippalukkoja hommaa hankaloittamassa, mutta sen verran pienet reiät, ettei ihan joka läikähdyksestä tule tulvaa. Hienosti, siitäkin saa vettä roiskittua, kun sitä oikein kovaa hakkaa pöytään.




perjantai 8. toukokuuta 2015

Kaulakoru puuhelmistä


Emppa ja Artza tekivät äitienpäivälahjaksi kaulakorun. Ostin puuhelmiä, puusydämen ja akryylimaaleja askartelukaupasta. Osa helmistä dipattiin vedellä ohennettuun maaliin ja osa koristeltiin maalitusseilla. Minusta maalitussit ovat tosi kivoja, mutta Emppa ja Artza pitivät enemmän helmien upottamisesta maaliin. Kun helmet olivat kuivuneet, lapset pujottelivat ne kuminauhaan.

Meillä äitienpäivän juhlinta alkoi jo eilen torstaina, kun sain tämän korun. Tänään aamulla päiväkodissa tarjoiltiin äideille kahvia ja sämpylöitä. Ei hassumpaa.



sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Suunnittele tangram-kuvio ja voita lahjakortti

Toukokuun kunniaksi julistamme tangram-aiheisen suunnittelukilpailun, jossa palkintona on 25 euron lahjakortti Minä Itse -verkkokauppaan. Palkinto arvotaan.

Kilpailuun osallistuaksesi tarvitset tangramin. Sen voi tilata täältä, mutta muunkin merkkiset tai vaikka itse paperista tehdyt tangramit käyvät yhtä hyvin.

Seuraavaksi päästät mielikuvituksesi valloilleen ja teet jonkin hienon kuvion tangrammillasi. Ota valokuva tekemästäsi tangram-kuviosta ja lähetä se meille sähköpostitse osoitteeseen asiakaspalvelu@minaitse.fi. Laita viestiin suunnittelijan nimimerkki.

Alla inspiraation lähteeksi minun ja Empan suunnitelmat. Mikäli mielikuvituksesi on jumissa, voit toki käyttää jotakin internetin ihmeellisestä maailmasta löytämääsi mallia. Valokuvan vain täytyy olla itse ottamasi. Ja vaikka kuinka innostuisit tangramilla touhuamaan, sovitaan kuitenkin, että lähetät korkeintaan 5 kuvaa meille. Mitä useamman kuvan lähetät, sitä paremmat ovat voittomahdollisuutesi, sillä jokainen lähetetty kuva toimii arpalippuna. Julkaisemme kuvat parhaista suunnitelmista tässä blogissa ja/tai facebook-sivuillamme. Osallistumisaikaa on lauantaihin 30.5. asti.

Paloauto. Suunnittelijat Jenni ja Emppa



Lumiukko, jolla on miekka. Suunnittelija Emppa.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia

Askartelimme Empan ja Artzan kanssa. Kaikilla meillä oli samat materiaalit ja välineet, mutta näin erilaisia lopputuloksia tuli.


Eipä olekaan ennen tullut askarreltua yhdessä lasten kanssa näin, etten antanut mitään tavoitetta tai tehtävää, vaan sai käyttää omaa luovuuttaan. Hetki oli hieno. Teimme yhdessä ja saman pöydän ääressä, mutta jokainen omaamme. Lapsille tuntui olevan tärkeää, etten vain istunut vieressä katsomassa, vaan tein samaa kuin hekin. Suosittelen!