Äiti hirvijahdissa

Emppa: Älä lue unisatua, kerro ihan suulla sellainen... sellainen... tarina!

Äiti: No, mistä haluaisit kuulla?

Emppa: Hirvijahdista!

Äiti: Hyvä on. Eräänä lauantaina, kun te vielä nukuitte, äiti pakkasi eväät ja lähti ajamaan metsästysmajalle. Metsästysmajalla oli jo pappa ja monta muutakin jahtiin osallistujaa. Ensin pidettiin nimenhuuto, jotta tiedettiin, ketkä ovat paikalla. Sitten jahtiin osallistujat jaettiin ajomiehiin ja ampujiin eli passimiehiin. Äiti meni ajomiehiin ja pappa ampujiin. Jahtipäällikkö antoi ohjeet, kaikki nousivat autoihin ja lähdettiin jahtiin. Kahden ajon jälkeen metsästäjät palasivat majalle syömään eväitään.

Lounastauon jälkeen lähdettiin taas metsälle. Ajomiehet jätettiin metsästysalueen toiseen reunaan ja passimiehet ajoivat toiseen päähän. Ajopäällikkö antoi kompassisuunnan ja ajoketju levittäytyi pitkäksi-pitkäksi riviksi eli ajoketjuksi. Samaan aikaan ampujat muodostivat passiketjun. Kun kaikki olivat paikoillaan, kuului ajo lähtee ja ajomiehet alkoivat kävellä kohti ampujia. Äitikin meni ajoketjun mukana huudellen o-hoi ja kuunnellen toisten ajomiesten ääniä. Joillakulla oli torvi, josta kuului komea trööt ja jollakulla toisella kalistin, joka piti klik-klak -ääntä. Välillä äiti tarkisti suunnan kompassista ja piti hyvää huolta siitä, että kulki suoraan ja yhtämatkaa muiden ajomiesten kanssa. Kovaa meteliä pidettiin, jotta hirvet lähtisivät liikkeelle.

Nyt menee vinoon.

Yhtäkkiä kuului kova PAM! Laukaus, äiti ajatteli. Onkohan nyt ammuttu hirvi? Äiti kuitenkin jatkoi kävelyä ja metelöintiä, kuten muutkin ajomiehet. Ajo pitää aina tehdä loppuun saakka eli ajoketjun on käveltävä passiketjuun saakka. Aika pian äiti näki papan, joka näytti ampumaansa hirveä. Pappa pisti hirven eli laski sen veret. Muitakin metsästäjiä tuli paikalle ja kaikki onnittelivat pappaa.

Kohta metsästä alkoi kuuluua brum-brum ja rytinää ja ryskettä. Yksi metsästäjistä tuli sieltä traktorillaan. Metsästäjät nostivat hirven traktorin takakauhaan ja niin hirvi vietiin lahtivajaan. Pappa, äiti ja muutama muukin metsästäjä jäivät lahtivajalle nylkemään ja suolestamaan hirven muiden vielä jatkaessa jahtia. Muutamaa päivää myöhemmin lahtivajaan tuli jakoporukkaa paloittelemaan lihat ja jakamaan ne metsästäjille. Kun äiti sai lihat, äiti poisti niistä kalvot, pilkkoi ja jauhoi niistä osan ja laittoi pakkaseen. Lihasta äiti teki sitten monta kertaa hyvää ruokaa.

PS. Tämä tarina on tosi. Kyseisestä jahdista on muutama vuosi aikaa, mutta samat kuviot toistuvat jahdista ja vuodesta toiseen.

Luin joskus jostakin, että Maria Montessori ei suositellut satujen lukemista pienille lapsille, sillä he eivät osaa erottaa satua tosielämästä. Meillä kyllä luetaan satuja, mutta nämä tositarinat ovat suositumpia. Hirvijahdin lisäksi aiheena on ollut isi ja pappa rankametsässä, maanviljelys ja päivän puuhat. Olemme kokeilleet sellaistakin, että ensin minä kerron jostakin päivän tapahtumasta ja sitten on Empan vuoro.

Itsellenikin on helpompaa, kun voin samalla imettää Artzaa sylissäni ja kertoa tarinaa. Jos käteni pitelevät kirjaa, Artza on iltakierroksilla pitelemätön. :)

Lopuksi vielä kiitos appiukolleni siitä, että otit minut mukaan hienoon harrastukseen.