lauantai 5. lokakuuta 2013

Unimasaa odotellessa

Uimasa-projektin tulokset ovat ajoittain olleet vaarassa, mutta olen niitä naisia, jotka on sitä mieltä, että saavutetuista eduista ei tingitä.

Artzaa ei enää nukuteta yöunilla rattaissa, vaikka ajoittain kyllä mieli tekisi. Nukkumaanmenoajan lähestyessä pikkuinen vetää päälle sellaiset kierrokset, että pesukoneen linkouskin jää kakkoseksi. Iltamaidon ajaksi vauhti vähän hiljenee, mutta sen jälkeen pyöriminen jatkuu sängyssä. Artza pyörii ja nousee pystyyn vielä kun silmät ovat jo painuneet kiinni ja lopulta sammuu kesken liikkeen. Vanhemman tehtävänä on pötkötellä vieressä, olla hermostumatta ja palauttaa tarvittaessa makuuasentoon. Ei kuulosta yhtään vaikealta, mutta on. Vuoropelillä aikuiset pysyvät järjissään. Iltamaidon jälkeen minä jään Artzan pyörimistä ihmettelemään ja jos Artza ei ala hyytyä ja kun pinnani alkaa kiristyä, ilmoitan "vaihto!". Sitten on mieheni vuoro, kunnes unimasa saapuu tai tehdään uusi vaihto. Vaihtoja ei välttämättä tarvita yhtään, sekin jo helpottaa, kun tietää, että voi häipyä, jos ei jaksa. Pahinta onkin niinä iltoina, kun olen ainoa aikuinen paikalla. Vaikka miten ketuttaisi, jatkettava on.

Emppa menee iltaunille yleensä ilman kiukutteluja, mutta vaatii, että aikuisen on oltava samassa huoneessa siihen asti, kunnes Emppa nukahtaa. Onneksi on iPad! Luen kirjoja, katson telkkariohjelmia, selaan nettiä tai kirjoitan  blogiin (kuten nyt), joten aika kuluu ihan hyvin unimasaa odotellessa.

Kuten muutama päivä sitten kerroinkin, Artzalla oli korvatulehdus, mikä aiheutti itkuisia yöheräilyjä. Niistäkin selvittiin vuorosysteemillä. Aamuviiteen saakka lasteni isä meni tarvittaessa rauhoittelemaan ja siitä eteenpäin oli minun ja maidon vuoro. Jäin sitten loppuyöksi Artzan viereen nukkumaan. Nyt, kun korvatulehdus on voitettu, Artza herää yleensä ensimmäisen kerran huutelemaan heti viiden jälkeen. Täytyy varmaan rukata vuoroja. :) No, kunhan flunssa on ohi (ja vanhemmat vähän taas elpyneet yöheräilyistä), siirretään maitobaarin aukeamisaikaa myöhemmäksi.

Empalla on ilmeisesti flunssan takia tullut muutamana yönä jokin ihme itkukohtaus. En ole ihan varma, onko lapsi edes hereillä, koska kontaktia ei saa. Emppa vain huutaa ja itkee. En ole oikein osannut tehdä muuta kuin ottaa syliin ja toistella "ei mitään hätää, äiti on tässä, kaikki on ihan hyvin". Jossain vaiheessa huuto sitten laantuu ja lapsen voi nostaa takaisin omaan sänkyyn. Näitä kohtauksia on tullut aikaisemminkin, kun Emppa on ollut kipeä tai hirmuisen väsynyt.

Muutoin Emppa on viihtynyt oikein hyvin parvisängyssään, eikä haikaile vanhempien viereen. Joskus yöllä hän saattaa herätessään tassutella meidän aikuisten makuuhuoneeseen, ottaa minua kädestä ja pyytää, että menen Artzan viereen nukkumaan, koska "me tarvitaan joku aikuinen". Olen suosiolla mennyt ja jos olen ollut vielä hereillä, kun Emppa on uudestaan nukahtanut, olen livahtanut takaisin omaan sänkyyni.

Mutta nyt ovat molemmat lapset unessa. Taidanpa mennä ottamaan lasillisen punaviiniä. Tai kaksi. Nyt kun en enää imetä öisin, voi senkin tehdä hyvällä omallatunnolla.

Nukkumatti, nukkumatti lasten,
illoin kulkee, heittää unihiekkaa...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti