Ei apupyöriä

Artsan opit polkupyöräilyyn:

1. Käytä pyöräillessä aina kypärää
2. Harjoittele tasapainoilua ja vartalonhallintaa: hypi, kiipeile, juokse ja roiku
3. Potkupyöräilyn voi aloittaa vaikka 1-vuotiaina, jos haluaa.
4. Aja potkupyörällä niin paljon kuin haluat: kotikatua edestakaisin ja pitempiä lenkkejä aikuisen kanssa. Jos väsyt kesken lenkin, käske aikuisen kantaa sinut ja pyörä kotiin.
5. Potkupyörän voi vaihtaa polkupyörään sitten kun tuntuu siltä, ettei potkupyörällä pääse tarpeeksi kovaa. Polkupyörässä kannattaa olla työntötanko, niin aikuisen on helpompi tukea alussa. Käske aikuisen irrottaa työntötangosta heti, kun olet liikkeellä.
6. Aja niin paljon kuin haluat. Kun kaadut, nouse ylös ja käske jotakuta antamaan alkuvauhdit.
7. Kun kaatuminen alkaa harmittaa, tee jotain muuta välillä. Jos äiti ehdottaa apupyöriä, kerro ettei tarvita.
8. Lähde vanhempiesi juoksulenkeille mukaan polkupyörällä. He saavat mukavaa kiritystä alamäkiin ja voivat työntää sinua ylämäissä.

Hama-helmet hyötykäyttöön

Voihan Hama-helmi! Onhan ne aika ärsyttäviä. Ne rapisevat imuroidessa ja tuntuvat kurjalta kengässä, jonne 1-vuotias on niitä sijoittanut. 5-vuotiaan askarteluja pitää aina silittää silloin, kun olisi muutakin tekemistä. Ja kun 3-vuotias rikkoo isoveljen tekeleet, niin tappeluhan siitä syntyy.

Toisaalta taas Emppa askartelee Hama-helmistä mielellään. Siinä samalla kehittyy luovuus, hahmotuskyky ja hienomotoriikka. Ja kyllä minä vielä muistan omasta lapsuudesta, kuinka kivaa Hama-helmien kanssa oli väkerrellä. Meillä on iso purkillinen IKEAsta ostettuja Hama-helmien kopioita. Vaikka niitä Emppa on kuinka askarrellut ja minä pudonneita imuroinut, silti purkin pinta ei ole juuri laskenut. Siksikin olen niin iloinen, että helmille tuli uutta käyttöä.

Työkaverillani oli tosi hieno puhelimen laturi. Hänen tyttärensä oli koristellut johdon Hama-helmillä. Helmi vain leikataan auki ja pujotetaan johdon ympärille. Meillä helmien halkomiseen otettiin kynsisakset, koska niissä oli terävä kärki. Ensin ajattelin, että minä leikkaan ja Emppa ja Artsa laittavat helmet johdon ympärille, mutta se ei pojilta ei onnistunutkaan. Vaihdoimme siis rooleja. Emppa ja Artsa leikkasivat helmet auki ja minä väkästin ne johtoon. Iipun tehtäväksi jäi heilutella ja koemaistaa johtoa.

Aikamoisen askartelun jälkeen syntyi äidilleni persoonallinen syntymäpäivälahja. Hyvää syntymäpäivää Mimmulle!

Syksyn lehtiä ihan itse

"Äiti saanko mennä vuorelle keräämään lehtiä?" kysyi Emppa tänä aamuna. Annoin luvan ja Artsa tahtoi mukaan. Menivät ihan kahdestaan, minä ja Iippu katsoimme ikkunasta.

Kohta lapset olivatkin jo palanneet retkeltään ja koputtelivat terassin oveen. Paperia ja värikyniä piti saada. Halusivat jäädä terassille askartelemaan. Laittoivat keräämiään lehtiä paperin alle ja värittivät sitten lehden kuvion paperiin. Olisivatko päiväkodissa oppineet. Muutaman valokuvan sain käydä ottamassa, mutta muuten ei saanut häiritä taiteilijoita työssään. Lopputuloksia ihastelemaan sentään kelpasin.

Pissauskilpailun voittaja hukkui akvaarion, rauskut saivat syötävää

Niin meille tosiaan eilen tapahtui.

Kaikki alkoi siitä kun neuvolasta sain vinkin hyödyntää isoveljeä kolmevuotiaan Artsan vessaopettelussa. Artsa on tähän syksyyn saakka kulkenut vaipoissa. Vessassa hän kyllä kävi, mutta mitään ei tullut pönttöön eikä pottaan. Jatkuva veljesten välinen kilpailu otettiin siis hyötykäyttöön. Kun minä huusin pissauskilpailu, pojat juoksivat vessaan ja voittaja oli siis se, joka pissasi ensin. Meillä on kaksi vessaa ja molemmissa myös potta, joten lattialle ei tarvinnut pissata voittaakseen. Kilpailun ansiosta pönttöön alkoi jo tullakin jotakin. Kotona Artsa nakuili, mikä näytti helpottavan hädän tunnistamista. Jos kalsarit oli jalassa, aika usein sotkeentuivat tai kastuivat. Kun homma alkoi jo vähän sujua, pestasin isoveli Empan Artsan valmentajaksi. Lupasin, että kun vessahommat ovat sujuneet viiden päivän ajan, teemme kaikki jotain kivaa yhdessä. Artsa tahtoi palkinnoksi junamatkan Helsinkiin ja sen lupasin. Olen ennenkin yrittänyt lahjoa Artsaa vessaan siinä onnistumatta. Nyt kuitenkin Emppa muistutti Artsaa vessassa käymisestä, koska Emppa halusi palkintomatkalle. Ja sinne me sitten eilen menimme.

Kun kerran oikein pääkaupunkiin lähdettiin, niin pitäähän siellä jossain käydäkin. Me suuntasimme Sea Lifeen. Liput olivat mielestäni aika kalliit, mutta kyllä oli hieno paikka! Iippu nukkui rattaissa koko vierailun ajan, joten oli hienoa, että rattailla mahtui hyvin kulkemaan. Me näimme haita, hain munia, merihevosia, meritähtiä ja vaikka mitä muuta. Niin paljon oli katsottavaa, että Artsa pääsi katoamaan. Akvaarioon en olekaan vielä Artsaa hukannut, melkein kaikkialle muualle kyllä. Lopulta Artsa löytyi rauskujen luota. Siellä hän oli henkilökunnan opastuksella rauskuja ruokkimassa. Sea Lifen henkilökunta on kyllä todella mukavaa! Rauskujen ruokinnan lisäksi saimme tunnustella rauskun munakoteloa ja nyt tiedämme myös sen, mikä on Helsingin Sea Lifen isoimman hain nimi: Mussukka.

Ihasteltuamme tuntikausia mereneläviä kävimme syömässä ja olimme jo lähdössä kotimatkalle, kun tajusin, että Linnanmäki on auki. Ei muuta kuin huvittelemaan. Sisäänpääsymaksua ei ollut ja useimmat pienille sopivat laitteet olivat kaikenlisäksi ilmaisia. Siinähän sitten vierähti toinenkin tovi ja kotiinpaluu venähti iltaan saakka.

Oli meillä hieno päivä! Artsa pärjäsi hienosti koko reissupäivän ilman vaippaa eikä onneksi kadonnut lopullisesti akvaarioon.

Kuvan rausku löytyi Googlen kuvagalleria, eikä liity tapaukseen.

Uimaharjoituksia

Päätin tänään avata sisäuintikauden. Pakkasin kasapäin tavaraa mukaan ja lapset autoon suuntana lähin kylpylä.

Kun uimaan lähtee vain yksi aikuinen ja 3 uimataidotonta alle kouluikäistä (5 v., 3 v ja 11 kk), pitää hommaa vähän suunnitella ja varusteiden on oltava kunnossa. Isommilla lapsilla on Easy Swim Pro uimaliivit, joita ovat käyttäneet jo vuoden verran. Pienimmällä taas on neopreenipuku.

Uimaliivien avulla isommat pystyvät vähän sekä uimaan että sukeltamaan. Liivin kellukkeita pystyy vähentämään taitojen karttuessa. Hyvää näissä on myös se, että lapset osaavat vaikka itse riisua ne, joten samalla reissulla voi helposti opetella uimista sekä uimaliivin kanssa että ilman.

Iipulle hommasin neopreenipuvun jotta hän tarkenisi olla uimassa yhtä kauan kuin isoveljensä. Vaikka kylpylässä onkin lämmintä vettä, jäähtyy pikkuinen siellä kuitenkin nopeammin kuin isommat ja liikkuvammat lapset. Puvun alle laitoin vauvoille tarkoitetun uikkarin/uimavaipan. Emppa ja Artza eivät ole sellaista käyttäneet vauvauintiaikoinaan, vaan silloin suosittuun lahkeellisia kokouikkareita. Kukaan lapsistani ei ole uima-altaaseen kakannut, joten sikäli uima-asulla ei taida olla väliä. Uimavaippa on kuitenkin helpompi pukua kuin uimapuku, joten siihen nyt päädyin.

Mitä me siellä kylpylässä sitten teimme? No Emppa ja Artza laskivat vesiliukumäestä ja hyppivät veteen. Minä pidin totutin samalla Iippua veteen ja varmistin, että isommat lapset tulevat joka molskahduksen jälkeen pintaan ja pääsevät altaan reunalle. Vaikka uimaliivi kelluttaa, kyllä sillä siltikin hukkua voi, joten tarkkana on oltava.

Matalammassa vedessä (75cm) Emppa ja Artza saivat riisua uimaliivit. He harjoittelivat sukeltamista ja uimista mukaan ottamieni lelujen avulla. "Meriheinät" uppoavat pohjaan, mutta härpäkkeet jäävät kellumaan. Keilat taas pysyvät pinnalla, paitsi jos niihin laittaa sisälle vettä, jolloin ne uppoavat hitaasti. Lapset heittelivät leluja veteen ja menivät itse perässä. Isompia vahtiessa ja kannustaessa uitin Iippua. Hyvin näytti vedessä uimaliikkeet löytyvän ensikertalaisellakin. Muutaman kerran alustin Iipulle sukellusharjoituksia kaatamalla ämpärillä vettä päähän. Lasten leikkiämpäreitä löytyi kylpylästä, joten sitä ei onneksi tarvinnut tuoda itse. Sukellusrefleksi näytti olevan Iipulla tallessa, vaikka ikää on jo kohta vuosi. Lasketun ajan mukaan tosin mittarissa on vasta 9 kk.

Seuraavalla kerralla sovimme, että 5-vuotias Emppa harjoittelee lisää ilman liiviä uimista, Artza silmät auki sukeltamista ja Iippu saa sukeltaa ensimmäistä kertaa.