Ei apupyöriä

Artsan opit polkupyöräilyyn:

1. Käytä pyöräillessä aina kypärää
2. Harjoittele tasapainoilua ja vartalonhallintaa: hypi, kiipeile, juokse ja roiku
3. Potkupyöräilyn voi aloittaa vaikka 1-vuotiaina, jos haluaa.
4. Aja potkupyörällä niin paljon kuin haluat: kotikatua edestakaisin ja pitempiä lenkkejä aikuisen kanssa. Jos väsyt kesken lenkin, käske aikuisen kantaa sinut ja pyörä kotiin.
5. Potkupyörän voi vaihtaa polkupyörään sitten kun tuntuu siltä, ettei potkupyörällä pääse tarpeeksi kovaa. Polkupyörässä kannattaa olla työntötanko, niin aikuisen on helpompi tukea alussa. Käske aikuisen irrottaa työntötangosta heti, kun olet liikkeellä.
6. Aja niin paljon kuin haluat. Kun kaadut, nouse ylös ja käske jotakuta antamaan alkuvauhdit.
7. Kun kaatuminen alkaa harmittaa, tee jotain muuta välillä. Jos äiti ehdottaa apupyöriä, kerro ettei tarvita.
8. Lähde vanhempiesi juoksulenkeille mukaan polkupyörällä. He saavat mukavaa kiritystä alamäkiin ja voivat työntää sinua ylämäissä.

Seikkailu nimeltä Ingress

Sain serkultani vinkin mobiilipelistä nimeltä Ingress. Siinä ideana on etsiä reaalimaailmasta paikkoja, joihin on merkitty virtuaalisesti portaali. Portaalit ovat joko omia tai vastapuolen ja sen mukaan sitten toimitaan. Tämän pitemmälle en vielä ole ehtinyt, mutta hauskaa on ollut ja koukussa ollaan jo parin päivän kokemuksella.

Lapset ovat myös aivan haltioissaan, sillä  olemme nyt seikkailleet pitkin lähikulmia portaaleja hakemassa. Naapurin lapsetkin tulivat mukaan seikkailuun. Olimme varmaan aikamoinen näky: kolme lasta polkupyörällä, yksi potkupyörällä ja minä nenä kiinni kännykässä työnsin nuorimmaista rattaissa. Hauskaa oli ja tulipa liikuttua. Kaikenlisäksi näillä main portaalit ovat sijoittuneet hyvin leikkipuistoihin, joten maailmanvalloituksen lisäksi seikkailuilla on päässyt keinumaan.

Huomenna lähdetään vähän aikaisemmin liikkeelle ja otetaan eväät mukaan, niin ehditään useampi portaali :)

Uimaharjoituksia

Päätin tänään avata sisäuintikauden. Pakkasin kasapäin tavaraa mukaan ja lapset autoon suuntana lähin kylpylä.

Kun uimaan lähtee vain yksi aikuinen ja 3 uimataidotonta alle kouluikäistä (5 v., 3 v ja 11 kk), pitää hommaa vähän suunnitella ja varusteiden on oltava kunnossa. Isommilla lapsilla on Easy Swim Pro uimaliivit, joita ovat käyttäneet jo vuoden verran. Pienimmällä taas on neopreenipuku.

Uimaliivien avulla isommat pystyvät vähän sekä uimaan että sukeltamaan. Liivin kellukkeita pystyy vähentämään taitojen karttuessa. Hyvää näissä on myös se, että lapset osaavat vaikka itse riisua ne, joten samalla reissulla voi helposti opetella uimista sekä uimaliivin kanssa että ilman.

Iipulle hommasin neopreenipuvun jotta hän tarkenisi olla uimassa yhtä kauan kuin isoveljensä. Vaikka kylpylässä onkin lämmintä vettä, jäähtyy pikkuinen siellä kuitenkin nopeammin kuin isommat ja liikkuvammat lapset. Puvun alle laitoin vauvoille tarkoitetun uikkarin/uimavaipan. Emppa ja Artza eivät ole sellaista käyttäneet vauvauintiaikoinaan, vaan silloin suosittuun lahkeellisia kokouikkareita. Kukaan lapsistani ei ole uima-altaaseen kakannut, joten sikäli uima-asulla ei taida olla väliä. Uimavaippa on kuitenkin helpompi pukua kuin uimapuku, joten siihen nyt päädyin.

Mitä me siellä kylpylässä sitten teimme? No Emppa ja Artza laskivat vesiliukumäestä ja hyppivät veteen. Minä pidin totutin samalla Iippua veteen ja varmistin, että isommat lapset tulevat joka molskahduksen jälkeen pintaan ja pääsevät altaan reunalle. Vaikka uimaliivi kelluttaa, kyllä sillä siltikin hukkua voi, joten tarkkana on oltava.

Matalammassa vedessä (75cm) Emppa ja Artza saivat riisua uimaliivit. He harjoittelivat sukeltamista ja uimista mukaan ottamieni lelujen avulla. "Meriheinät" uppoavat pohjaan, mutta härpäkkeet jäävät kellumaan. Keilat taas pysyvät pinnalla, paitsi jos niihin laittaa sisälle vettä, jolloin ne uppoavat hitaasti. Lapset heittelivät leluja veteen ja menivät itse perässä. Isompia vahtiessa ja kannustaessa uitin Iippua. Hyvin näytti vedessä uimaliikkeet löytyvän ensikertalaisellakin. Muutaman kerran alustin Iipulle sukellusharjoituksia kaatamalla ämpärillä vettä päähän. Lasten leikkiämpäreitä löytyi kylpylästä, joten sitä ei onneksi tarvinnut tuoda itse. Sukellusrefleksi näytti olevan Iipulla tallessa, vaikka ikää on jo kohta vuosi. Lasketun ajan mukaan tosin mittarissa on vasta 9 kk.

Seuraavalla kerralla sovimme, että 5-vuotias Emppa harjoittelee lisää ilman liiviä uimista, Artza silmät auki sukeltamista ja Iippu saa sukeltaa ensimmäistä kertaa.

Keihäänheittoa keittiössä

Viime viikolla liikuntaleikkikoulussa oli keihäänheittoa ja Emppa halusi jatkaa harjoituksia kotona. Keihäänheitto onnistui hyvin sisätiloissakin. Keihäs rullattiin paperista ja teipattiin kärki sekä koristeet. Olohuoneesta otettiin vauhtia, keittiön ja olohuoneen rajalla oli viiva ja keittiön lattialaatat toimivat mittana.

Artzakin innostui urheilemaan. Hänen lajinsa taisi tosin olla keihäsjuoksu. Alkuasetelma oli sama kuin keihäänheitossa eli Artza juoksi keihäs kädessä. Mitään heittoa ei vain tullut. Hauskaa oli kuitenkin.

Luisteluharjoittelua ja olkkarikiekkoa

Kävimme tänään Empan kanssa ensimmäisen kerran harjoittelemassa luistelua. Sunnuntaiaamuisin Hämeenlinnan Hakio-hallissa on yleisöluistelu. Hinta on varsin kohtuullinen, 2 euroa. Kaikilla jäälle menijöillä tulee olla luistimet ja kypärä. Minä otin käyttööni pikkuveljeni vanhat luistimet, omani (joita olen käyttänyt viimeksi yläasteella) kun eivät mahtuneet jalkaan. Emppa sai joululahjaksi luistimet ja eilen ostimme molemmille kypärät. Pyöräilykypärälläkin jäälle olisi saanut mennä, mutta se selvisi minulle vasta tänään. Empalle olisin jokatapauksessa halunnut kypärän, jossa on kasvosuojus, mutta itse olisin voinutkin luistella pyöräilykypärässä.

Talon puolesta oli tarjolla tueksi eräänlaisia kelkkoja sekä juomakoreja. Tarpeeseen tulivat. Tällä ensimmäisellä kerralla Emppa keskittyi pysymään pystyssä tuesta kiinni pitäen samalla kun minä työnsin vauhtia. Vähän Emppa kokeili myös itse vauhdin potkimista. Yleisöluisteluja on joka viikko ja tarkoitus on jatkaa harjoittelua mahdollisimman säännöllisesti. Toivottavasti tämä talvena päästään vielä ulkojäällekin.

Emppa innostui luistelusta niin, että päätti treenata jääkiekkoilua kotonakin. Olohuoneen matto sai toimia kaukalona, teippirulla kiekkona ja lakaisin mailana.

ISKU! ja vähän sisustusta

Isäinpäivänä oli erikoiskerta karatessa. Harjoiteltiin hurjia murskaustekniikoita :D Tästä tuli meidän poikien välitön suosikki. Ensin isä komentaa poikia olemaan hiljaa lehdenluvun ajan ja sitten hurja isku!

Loppuun vielä jostain toisesta blogista kopioimani sisustusvinkki meidän keittiöön sovellettuna. "Jos et voi peittää, korosta."

Lapsiagilitya

Aurauskepit hommattiin alunperin, jotta koira voisi harjoitella agilityn pujottelua. Hyvin se pujottelu pojiltakin sujui. Olisi voinut tehdä pidemmänkin esteradan.

Kuperkeikkoja

Vähän lisämomenttia perinteisiin kuperkeikkoihin.

Etuperinkuperkeikka

Etuperinkuperkeikka toisinpäin.

Takaperinkuperkeikka

Oli kivaa jumpata yhdessä. Kuten kuvista näkyy yksi liian innokas osallistuja jouduttiin laittamaan terassille odottelemaan :)

Lapsi keinuu, kuula (ja toinen lapsi) heiluu

Olen taas vaihteeksi innostunut kahvakuulaharjoittelusta. Laji on aivan
täydellinen kotiäidille. Alle puolen tunnin treeni on jo tehokas ja
kyytiä saa koko kroppa.

Yleensä olen ajoittanut treenini lasten päiväunien aikaan, mutta
ajattelin kokeilla, onnistuisiko pihatreeni yhdessä lasten kanssa.
Artza laitettiin keinuun turvaan ja Empalle tähdennettiin, että äidin
lähelle ei saa tulla varoittamatta treenin aikana.

Artza viihtyi keinussa treenin ajan hyvin, kunhan sai välillä vauhtia.
Emppa säntäili tapansa mukaan sinne tänne, antoi Artzalle vauhtia,
nosti omaa kahvakuulaansa (kivi ämpärissä) ja leikki omiaan. Aika hyvin
Emppa muisti pysyä loitolla, mutta tarkkana sain olla, että missä lapsi
liikkuu. Oma keskittyminen treeniin ei siis ollut parasta mahdollista,
mutta parempi tällainen löysempikin harjoitus kuin ei mitään. Ja
toisaalta pidän tärkeänä sitä, että lapset näkevät vanhempiensa
liikkuvan. Esimerkin voima on suuri.