Näin meillä kaikki alkoi

Olen tämän blogin toinen kirjoittaja. Poikani ovat nyt 3,5- ja 1-vuotiaat. Reilu vuosi sitten odotin toista lastani ja tuskailin etukäteen miten saisin hoidosta kotiin jäävän esikoisen viihtymään kun hoidan vauvaa. Jossain sitten törmäsin Montessori-ajatuksiin ja homma vaikutti hyvältä.     Kantavana ajatuksena tuntui olevan se, että lapsi tosiaan saa alkuopastuksen jälkeen itse tehdä, kunnes pyytää apua. “Minä itse.” oli varsinkin siinä vaiheessa usein kuultu lause meidän perheessä. Tärkeäksi koin myös sen, että esikoisella on mielekästä tekemistä päivän mittaan, eikä vain äidin leikkiin odottamista. 

Siirsin pienen hyllyn keittiön vieressä olevaan entiseen ruokailutilaan (että saisin samalla laitettua ruokaa) ja aloin keräillä siihen Montessori-henkistä materiaalia. Ajattelin, että aina kun tulee “mitä tekisi”-tilanne minulla on vetää hyllystä tekemistä. Aluksi hyllyssä oli vähemmän tekemistä, mutta pian se täytyi. Vaihdan uuden tehtävän hyllyyn kerran pari viikossa. Suosittu tehtävä saa olla hyllyssä pitkäänkin ja joku taas lähtee pois heti kun saan uuden aikaiseksi. Välillä voi mennä parikin viikkoa, että hyllyä ei käytetä ja välillä se taas on päivittäin käytössä.

Nyt kun tehtävähyllyä on pyörittänyt reilun vuoden, huomaa vanhoja materiaaleja katsoessan helposti lapsen kehityksen. Ennen vaikeat tehtävät ovat tulleet liian helpoiksi ja siirretään laatikkoon odottamaan pikkuveljeä.

Erityisenä mielenkiinnon kohteena itselläni on ollut seurata lapsen lukukäsitteen kehittymistä, johon olisi kiinnostavaa perehtyä enemmänkin.

Äiti mokasi ja oppi

Tänään kertasimme legopalikoilla lukumääriä. Käytössä oli samat yhden, kahden ja kolmen palikan tornit kuin eilenkin. Tilailin taas erimittaisia torneja ja Emppa toimitti niitä traktorilla. Pomppimisen yhteydessä nimeäminen sujui hienosti, kunnes sotkin asiat. Homma sujui niin hyvin, että ajattelin lisätä lennossa mukaan vielä neljän palikan tornin. En sitten löytänyt enää kuin kolme palikkaa, joten leikkiin päätyi tornit joissa oli kaksi, kolme ja neljä palikkaa. Taapero meni ihan sekaisin, eikä osannut nimetä enää yhtään tornia oikein.

Montessori-pedagogiikan mukaan toisen harjoitukseen ei saa puuttua, jollei hän itse pyydä apua. Minunkaan ei olisi pitänyt mennä kesken harjoituksen muuttamaan sitä. Toinen oppi on se, että kannattaa noudattaa hyväksi todettua tekniikkaa, eikä tehdä mitään lennossa.

Taaperolle tämän päivän harjoitus ei ollut ehkä hirveän hyödyllinen, mutta minulle oli.

Montessori-matka alkaa

En ole kasvatusalan ammattilainen vaan ihan tavallinen äiti. Hoidan lapsiani ainakin toistaiseksi kotona. Olen hieman perehtynyt montessoripedagogiikkaan ja ihan maalaisjärjellä ajatellen moni asia tuntuu siinä fiksulta. Tunnuslauseena on “Auta minua tekemään itse” ja kaksivuotiaan lapsen äitinä olen törmännyt usein siihen, kuinka hän tahtoo tehdä itse. Lapsella on siis luontainen halu oppia ja meidän aikuisten tehtävänä on auttaa. Maria Montessori kehitti tähän auttamiseen sopivaa välineistöä, joka on tähän asti ollut lähinnä erityisissä montessoripäiväkodeissa olevien lasten etuoikeus.

MI Minä Itse Oy perustettiin, jotta montessorivälineistöä voisivat hyödyntää myös kotona olevat lapset. Tässä blogissa kerrotaan kokemuksia siitä, kuinka välineistöä on meillä hyödynnetty, miten aikuiset ovat välineistöä esitelleet ja mitä lapset ovat sillä lopulta tehneet. Lapset kasvavat ja kehittyvät ja toivottavasti me vanhemmat siinä mukana. Tästä se lähtee…