Kotikaupungissamme on suunnitteilla kouluverkon uudistus. Pahimmassa tapauksessa muutaman sadan metrin päässä oleva pieni lähikoulu suljettaisiin ja meidänkin lapsemme menisivät muutaman kilometrin päähän rakennettavaan kouluun. Tässä mallissa uuteen kouluun tulisi jopa 900 oppilasta.
Kun saimme tiedon lähikoulumme ja muidenkin pienten lakkautusuhan alla olevien koulujen puolesta järjestettävästä mielenosoituksesta, ei tarvinnut paljon miettiä, lähdemmekö mukaan.
Kun kerroin Empalle, että menemme mielenosoitukseen, hän halusi ensimmäisenä tietää, kuka siellä on tuomarina. Kun selvisi, ettei mielenosoituksessa ole tuomaria, kysyi Emppa "kuka sitten päättää?". Selvitin, että me menemme mielenosoitukseen kertomaan, ettemme halua lähikoulua suljettavan. Mielenosoituksella kerrotaan mielipide niille, jotka asiasta päättävät. Tässä tapauksessa päättäjiä ovat kaupunginvaltuutetut ja lasten- ja nuorten lautakunnan jäsenet. Pääasian Emppa oli ainakin sisäistänyt, koska kertoi mielenosoitukseen myös tulleille naapureille: "me ollaan täällä siksi, ettei lähikoulu mene kiinni".
Yhdessä askartelimme pahvikyltin. Minä kirjoitin ja Emppa laski montako E, P ja T kirjainta kyltissä on. Muita kirjaimia hän ei kyltistä tunnistanut. Emppa vastasi kyltin koristelusta.
Mielenosoituksessa oli ihan mukavasti osallistujia. Huusimme yhdessä "pienten koulujen puolesta" ja iltakoulussa olleet valtuutetut tulivat tervehtimään ja kuulemaan viestiämme. Mielipiteet kuulemma otetaan huomioon ja päätöksiä tulee syksyllä. Pitäkää peukkuja pienten koulujen puolesta!
