Fröbelin pallot

Saimme toissaviikolla taas kauppaan uusia tuotteita. Nyt meiltä löytyvät kaikki Fröbelin lahjat, myös ne palikat, jonka mukaan eräs lastenlauluyhtye on saanut nimensä.

Fröbelin lahjat on sarja, joka kasvaa lapsen mukana. Mitä pienempi numero, sitä pienemmälle lapselle se on tarkoitettu. Esimerkiksi meidän Artza (ikää 10 kk) on juuri sopivassa iässä aloittamaan ensimmäisestä laatikosta eli Fröbelin palloista.

Artza itse oli samaa mieltä. Kuvasin Fröbelin palloja verkkokauppaa varten ja vauva konttasi heti laatikon kimppuun. Artza tutki pallot tarkkaan koskemalla, katsomalla ja maistamalla.

Narullisia palloja on hyvä heilutella ja naruttomat kierivät hauskasti alas portaita. Meillä molempia lapsia ovat aina kiinnostaneet narut sekä pallot ja nyt niitä sitten on riittämiin. Pallot ovat pehmeitä ja kevyitä, joten niillä ei saa vahinkoa aikaiseksi, ei Emppakaan, jolla on lupa heitellä näitä palloja sisällä. (Fröbelin pallosota on muuten hauska laji) Artzaakin vain naurattaa, kun hän huitoo narullisella pallolla itseään päähän.

Meillä palloista pitävät ja niillä leikkivät siis vauva, kohta kolmevuotias ja tietysti myös kissa. Vielä kiinnostus ei ole hiipunut yhtään. Pallolaatikko on olohuoneen lattialla ja heittelen aina ohikulkiessani sinne tänne levinneitä palloja laatikkoon. Laatikko ja pallot ovat mielestäni niin kivan näköisiä, että saavat olla esillä niin kauan kuin niillä halutaan leikkiä. Iltaisin kaikki pallot haalitaan takaisin laatikkoon ja kansi pannaan kiinni.

Jos muutamana päivänä laatikkoa ei kukaan avaa, vien sen sitten lastenhuoneeseen odottamaan uutta innostusta.

Fröbel ja Viispeli

Meillä on jouduttu siirtymään vuoronukutukseen. Aikaisemmin sain lapset nukkumaan yhtäaikaa. Samalla kun imetin toista, luin toiselle iltasatua. Enää se ei onnistu, koska lapset kikattelevat ja kutittelevat toisiaan ja riehuvat. Nykyisin ensin imetän ja laitan Artzan nukkumaan ja vasta myöhemmin on Empan iltasadun ja nukkumaanmenon aika. Artzan nukuttamisen ajaksi Empalle tarvitaan melutonta tekemistä noin vartiksi. Lasten isä on usein poissa, joten tekemisen pitää olla sellaista, jota Emppa voi tehdä yksin. Aika usein se tekeminen on television tuijottamista, mutta muutamana iltana tekemistä onkin tarjonnut herra Fröbel.

Fröbelin lahja J1 sisältää puisia erimallisia ja erivärisiä helmiä, nauhan sekä palikoita, joissa ei ole reikiä. Laatikko vaan auki, nauhan päähän solmu ja lapsi laatikon eteen. Hienosti sujuu vartti, kun lapsi valikoi ja pujottelee helmiä. Kuva on napattu juuri kun tulin Artzaa nukuttamasta. Kävimme yhdessä läpi, millaisia helmiä nauhassa on. Tämän jälkeen Emppa oli kai mielestään istunut tarpeeksi paikallaan ja alkoi puuha, josta syntyi Viispeli.

Emppa alkoi juosta sohvapöydän ympäri vetäen nauhaa ja helmiä (toukka Empan mielestä) perässään. Koska nukkumaanmenoaika alkoi olla lähellä, sanoin, että "vielä viisi kierrosta ja sitten iltapuuhiin". Samalla näytin sormilla viittä. Kun yksi kierros juostu, sanoin "yksi menty, neljä jäljellä" ja näytin samat numerot sormilla. Näin jatkettiin, kunnes "viisi kierrosta menty, ei yhtään jäljellä. Juoskaa maaliin." ja Emppa juoksi heittäytyen maaliin toukka perässään. Mutta ihan vielä ei päästykään nukkumaan, koska Emppa ilmoitti haluavansa pelata vielä Viispeliä.

Viispeli on ollut meillä suosittu laji parina viime päivänä. Isillekin se on opetettu. Viispeliin tarvitaan aina se toukka, muuten se ei ole Viispeli, vaan juoksemista. Helmien pujottelu on siis olennainen osa valmistautumista Viispeliin. Artzakin saattaisi olla kiinnostunut Viispelistä, josa vain osaisi juosta. Ainakin toukan heiluttaminen ja maistelu on suosittua. Mietinkin, että pitää varmaan tehdä Artzalle oma toukka heiluteltavaksi, niin ei tule lapsille riitaa.