Lukemaan opettelua kirjoittamalla

Empalla on pian 6-vuotissyntymäpäivä ja hän halusi kirjoittaa kutsukortteihin nimet itse. Minä tein tekstit koneella ja korttien kasaaminen, nimien kirjoittaminen ja koristelu oli Empan hommaa. Emppa sai itse päättää kutsuttavat kaverit ja hän myös itse mietti, miten nimet kirjoitetaan.

Emppa on jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut lukemisesta ja kirjoittamisesta. Päiväkodin vasukeskustelussa sain vinkin, että kannattaa erottaa kirjaimen nimi (esim. "aa") siitä, miten kirjain äännetään ("a"). Sana muodostetaan yhdistämällä äänteitä peräkkäin.

Kirjoittamista voi muuten hyvin harjoitella ilman paperia ja kynääkin. Esimerkiksi automatkoilla on hyvää viihdettä miettiä miten kavereiden nimet kirjoitetaan. Emppa: "Millä Satun nimi alkaa?" Minä: " No milläs se alkaa? ssssatu" Emppa: "ässällä?" Minä: "No niin alkaakin Satu ässällä." Emppa: "se on se käärmeen näköinen" ja piirtää sormella ilmaan S-kirjaimen. Minä: "Mikäs kirjain sitten tulisi?" Emppa: "uu?" Minä: "Sittenhän se olisi Sutu. Mietipä uudestaan. SAtu" ja niin edelleen.

Toinen tapa kuluttaa aikaa on valita kaveriporukka, esim. viisi nimeä, joista esitän kysymyksiä tyyliin: keiden nimissä on A? Tai: kenen kolmen nimessä ei ole T-kirjainta?

Näin siis meillä. Olisi hienoa kuulla, miten muissa perheissä on harjoiteltu.

Hama-helmet hyötykäyttöön

Voihan Hama-helmi! Onhan ne aika ärsyttäviä. Ne rapisevat imuroidessa ja tuntuvat kurjalta kengässä, jonne 1-vuotias on niitä sijoittanut. 5-vuotiaan askarteluja pitää aina silittää silloin, kun olisi muutakin tekemistä. Ja kun 3-vuotias rikkoo isoveljen tekeleet, niin tappeluhan siitä syntyy.

Toisaalta taas Emppa askartelee Hama-helmistä mielellään. Siinä samalla kehittyy luovuus, hahmotuskyky ja hienomotoriikka. Ja kyllä minä vielä muistan omasta lapsuudesta, kuinka kivaa Hama-helmien kanssa oli väkerrellä. Meillä on iso purkillinen IKEAsta ostettuja Hama-helmien kopioita. Vaikka niitä Emppa on kuinka askarrellut ja minä pudonneita imuroinut, silti purkin pinta ei ole juuri laskenut. Siksikin olen niin iloinen, että helmille tuli uutta käyttöä.

Työkaverillani oli tosi hieno puhelimen laturi. Hänen tyttärensä oli koristellut johdon Hama-helmillä. Helmi vain leikataan auki ja pujotetaan johdon ympärille. Meillä helmien halkomiseen otettiin kynsisakset, koska niissä oli terävä kärki. Ensin ajattelin, että minä leikkaan ja Emppa ja Artsa laittavat helmet johdon ympärille, mutta se ei pojilta ei onnistunutkaan. Vaihdoimme siis rooleja. Emppa ja Artsa leikkasivat helmet auki ja minä väkästin ne johtoon. Iipun tehtäväksi jäi heilutella ja koemaistaa johtoa.

Aikamoisen askartelun jälkeen syntyi äidilleni persoonallinen syntymäpäivälahja. Hyvää syntymäpäivää Mimmulle!

Syksyn lehtiä ihan itse

"Äiti saanko mennä vuorelle keräämään lehtiä?" kysyi Emppa tänä aamuna. Annoin luvan ja Artsa tahtoi mukaan. Menivät ihan kahdestaan, minä ja Iippu katsoimme ikkunasta.

Kohta lapset olivatkin jo palanneet retkeltään ja koputtelivat terassin oveen. Paperia ja värikyniä piti saada. Halusivat jäädä terassille askartelemaan. Laittoivat keräämiään lehtiä paperin alle ja värittivät sitten lehden kuvion paperiin. Olisivatko päiväkodissa oppineet. Muutaman valokuvan sain käydä ottamassa, mutta muuten ei saanut häiritä taiteilijoita työssään. Lopputuloksia ihastelemaan sentään kelpasin.

Kasvot kohti itää eli ilmansuuntia

Tänään alkoi hirvijahti, jota varten pakkasin eilen varusteita. Emppa huomasi kompassin ja kiinnostui siitä kovasti. Lupasin, että jos lapset ovat kiltisti isin kanssa sillävälin kun olen metsällä, opetan lapsille kompassin käyttöä.

No, eivät kuulemma ihan kiltisti olleet, mutta isi oli niin ryhtyneen näköinen vietettyään päivän lasten kanssa, että katsoin parhaimmaksi viedä lapset pihalle ja antaa isin hetken huilata.

Kävelimme pitkin lähikortteleita ja tarkistimme ilmansuunnat jokaisessa kadunkulmassa. Kompassin punainen nuoli osoitti pohjoisen ja musta etelän. Länsi löydettiin laskevan auringon perusteella ja itä taas kun käänsi selän auringolle.

Jostain voisi vielä kaivaa lähialueen kartan ja katsoa siitäkin ilmansuuntia. Ehkä sitten ensi viikon jahdin jälkeen.

Miniförskola

Emppa tuli tänään päiväkodista aika polleana. Hän ja muut viskarit olivat saaneet työkirjan, kynän ja pyyhekumin. Viskari-tunnit kulkevat ruotsinkielisessä päiväkodissa nimellä miniförskola. Vihkon ensimmäisellä sivulla Emppa oli vastannut kohtaan "Det här vill jag lära mig i år" kirjoittamalla numeroita. Hän ilmoitti haluavansa oppia matematiikkaa.

Matematiikkaa on kotona harjoiteltu jo pitkään aina silloin tällöin, mutta viimeaikoina kiinnostusta aiheeseen ei ole ollut. Numerot ja lukumäärät 1-5 tulivat tutuiksi numeropylväistä. Myös ensimmäiset yhteenlaskuharjoitukset Emppa teki numeropylväiden avulla.  Seuraavat yhteenlaskuhommat tehtiin 1-9 helmiketjuilla. Molemmat tuotteet löytyvät www.minaitse.fi -verkkokaupasta kohdasta Montessori-välineet, matematiikka. Kirjoitan tätä kännykällä samalla imettäen/nukuttaen Iippua, joten linkkiä en saa nyt tehtyä.

Kun muutimme kesäkuussa, numeropylväät päätyivät varastoon, mutta täytyykin hakea ne sieltä taas käyttöön. Kolmevuotias Artza tahtoo myös isoveljen innoittamana oppia matematiikkaa. Ja olisi niistä numeropylväistä yksivuotiaalle Iipullekin hyvää motoriikkaharjoitusta.

Mutta Emppa laskee jo hienosti yhteen numeropylväitä isommilla numeroilla. Numeroiden kirjoittamista täytyy vielä treenata, mutta hauskan apuvälineen vaikeisiin numeroihin Emppa löysi huoneensa kätköistä. Piirrustuslevy on muistaakseni tullut joskus hampurilaisaterian kylkiäisenä. Minun tekemäni matematiikkaharjoitukset Empan vastauksilla täytettyinä pääsevät kuulemma huomenna miniförskola-kirjan välissä päiväkotiin.

Uimaharjoituksia

Päätin tänään avata sisäuintikauden. Pakkasin kasapäin tavaraa mukaan ja lapset autoon suuntana lähin kylpylä.

Kun uimaan lähtee vain yksi aikuinen ja 3 uimataidotonta alle kouluikäistä (5 v., 3 v ja 11 kk), pitää hommaa vähän suunnitella ja varusteiden on oltava kunnossa. Isommilla lapsilla on Easy Swim Pro uimaliivit, joita ovat käyttäneet jo vuoden verran. Pienimmällä taas on neopreenipuku.

Uimaliivien avulla isommat pystyvät vähän sekä uimaan että sukeltamaan. Liivin kellukkeita pystyy vähentämään taitojen karttuessa. Hyvää näissä on myös se, että lapset osaavat vaikka itse riisua ne, joten samalla reissulla voi helposti opetella uimista sekä uimaliivin kanssa että ilman.

Iipulle hommasin neopreenipuvun jotta hän tarkenisi olla uimassa yhtä kauan kuin isoveljensä. Vaikka kylpylässä onkin lämmintä vettä, jäähtyy pikkuinen siellä kuitenkin nopeammin kuin isommat ja liikkuvammat lapset. Puvun alle laitoin vauvoille tarkoitetun uikkarin/uimavaipan. Emppa ja Artza eivät ole sellaista käyttäneet vauvauintiaikoinaan, vaan silloin suosittuun lahkeellisia kokouikkareita. Kukaan lapsistani ei ole uima-altaaseen kakannut, joten sikäli uima-asulla ei taida olla väliä. Uimavaippa on kuitenkin helpompi pukua kuin uimapuku, joten siihen nyt päädyin.

Mitä me siellä kylpylässä sitten teimme? No Emppa ja Artza laskivat vesiliukumäestä ja hyppivät veteen. Minä pidin totutin samalla Iippua veteen ja varmistin, että isommat lapset tulevat joka molskahduksen jälkeen pintaan ja pääsevät altaan reunalle. Vaikka uimaliivi kelluttaa, kyllä sillä siltikin hukkua voi, joten tarkkana on oltava.

Matalammassa vedessä (75cm) Emppa ja Artza saivat riisua uimaliivit. He harjoittelivat sukeltamista ja uimista mukaan ottamieni lelujen avulla. "Meriheinät" uppoavat pohjaan, mutta härpäkkeet jäävät kellumaan. Keilat taas pysyvät pinnalla, paitsi jos niihin laittaa sisälle vettä, jolloin ne uppoavat hitaasti. Lapset heittelivät leluja veteen ja menivät itse perässä. Isompia vahtiessa ja kannustaessa uitin Iippua. Hyvin näytti vedessä uimaliikkeet löytyvän ensikertalaisellakin. Muutaman kerran alustin Iipulle sukellusharjoituksia kaatamalla ämpärillä vettä päähän. Lasten leikkiämpäreitä löytyi kylpylästä, joten sitä ei onneksi tarvinnut tuoda itse. Sukellusrefleksi näytti olevan Iipulla tallessa, vaikka ikää on jo kohta vuosi. Lasketun ajan mukaan tosin mittarissa on vasta 9 kk.

Seuraavalla kerralla sovimme, että 5-vuotias Emppa harjoittelee lisää ilman liiviä uimista, Artza silmät auki sukeltamista ja Iippu saa sukeltaa ensimmäistä kertaa.