Reissaavan taaperon varusteet

Sormiruokailevan taaperon kanssa reissaaminen huolestutti minua etukäteen. Iippua kun ei saa yhtään syöttää, vaan hänen on saatava syödä itse. Pari viikkoa pelkällä tissimaidolla olisi ollut vähän huono juttu.

Onneksi luottorattaamme (Phil&Teds Explorer) kaipasivat paria varaosaa ja niitä netistä tilatessa silmiini osui saman valmistajan Lobster-tuoli. Tuolin saa kiinni pöytään niin, että pienempikin ruokailija ylettyy syömään. Toisaalta taas innokas kiipeilijä saadaan turvavöiden ansiosta estettyä kiipeämästä pöydälle. Pakettiin kuuluu myös muovinen tarjotin, joka tulee tarpeeseen, jos ruokailijalla on taipumusta heitellä astioita. Koko paketti menee ison käsilaukun kokoiseen kassiin, joka myös kuuluu Lobsteriin. Kertakaikkiaan loistava tuote!

Rattaita tällä reissulla tarvittiin vähemmän kuin ajattelin. Iippu opettelee innolla kävelemään, joten häntä täytyy taluttaa joka paikkaan. Päiväunien aikaan rattaat ovat kyllä tarpeen, jotta koko perhe ei joudu kyyhöttämään hotellihuoneessa yhden nukkuessa. Muutaman kerran isovelikin on illalla ravintolassa kömpinyt rattaisiin nukkumaan jet lagin iskiessä. Loistavat rattaat, kun niihin mahtuu vaikka yli 120 senttinen tarvittaessa nukkumaan.

Pissauskilpailun voittaja hukkui akvaarion, rauskut saivat syötävää

Niin meille tosiaan eilen tapahtui.

Kaikki alkoi siitä kun neuvolasta sain vinkin hyödyntää isoveljeä kolmevuotiaan Artsan vessaopettelussa. Artsa on tähän syksyyn saakka kulkenut vaipoissa. Vessassa hän kyllä kävi, mutta mitään ei tullut pönttöön eikä pottaan. Jatkuva veljesten välinen kilpailu otettiin siis hyötykäyttöön. Kun minä huusin pissauskilpailu, pojat juoksivat vessaan ja voittaja oli siis se, joka pissasi ensin. Meillä on kaksi vessaa ja molemmissa myös potta, joten lattialle ei tarvinnut pissata voittaakseen. Kilpailun ansiosta pönttöön alkoi jo tullakin jotakin. Kotona Artsa nakuili, mikä näytti helpottavan hädän tunnistamista. Jos kalsarit oli jalassa, aika usein sotkeentuivat tai kastuivat. Kun homma alkoi jo vähän sujua, pestasin isoveli Empan Artsan valmentajaksi. Lupasin, että kun vessahommat ovat sujuneet viiden päivän ajan, teemme kaikki jotain kivaa yhdessä. Artsa tahtoi palkinnoksi junamatkan Helsinkiin ja sen lupasin. Olen ennenkin yrittänyt lahjoa Artsaa vessaan siinä onnistumatta. Nyt kuitenkin Emppa muistutti Artsaa vessassa käymisestä, koska Emppa halusi palkintomatkalle. Ja sinne me sitten eilen menimme.

Kun kerran oikein pääkaupunkiin lähdettiin, niin pitäähän siellä jossain käydäkin. Me suuntasimme Sea Lifeen. Liput olivat mielestäni aika kalliit, mutta kyllä oli hieno paikka! Iippu nukkui rattaissa koko vierailun ajan, joten oli hienoa, että rattailla mahtui hyvin kulkemaan. Me näimme haita, hain munia, merihevosia, meritähtiä ja vaikka mitä muuta. Niin paljon oli katsottavaa, että Artsa pääsi katoamaan. Akvaarioon en olekaan vielä Artsaa hukannut, melkein kaikkialle muualle kyllä. Lopulta Artsa löytyi rauskujen luota. Siellä hän oli henkilökunnan opastuksella rauskuja ruokkimassa. Sea Lifen henkilökunta on kyllä todella mukavaa! Rauskujen ruokinnan lisäksi saimme tunnustella rauskun munakoteloa ja nyt tiedämme myös sen, mikä on Helsingin Sea Lifen isoimman hain nimi: Mussukka.

Ihasteltuamme tuntikausia mereneläviä kävimme syömässä ja olimme jo lähdössä kotimatkalle, kun tajusin, että Linnanmäki on auki. Ei muuta kuin huvittelemaan. Sisäänpääsymaksua ei ollut ja useimmat pienille sopivat laitteet olivat kaikenlisäksi ilmaisia. Siinähän sitten vierähti toinenkin tovi ja kotiinpaluu venähti iltaan saakka.

Oli meillä hieno päivä! Artsa pärjäsi hienosti koko reissupäivän ilman vaippaa eikä onneksi kadonnut lopullisesti akvaarioon.

Kuvan rausku löytyi Googlen kuvagalleria, eikä liity tapaukseen.

Suolla

Retkeilimme eilen lasten sekä Mimmun ja Papan kanssa Torronsuolla Tammelassa. Grillasimme makkaraa laavulla, kävelimme pitkospuita pitkin ja ihastelimme maisemia. Aivan mahtava paikka ja löysinpä sieltä vielä bonuksena yhden Ingress-portaalin.

Valokuvan otti Mimmu ja kuvat piirsi Emppa.

Kolmården

Vietimme tällä viikolla kaksi hauskaa päivää Kolmårdenissa. Varaukset tein pari päivää aikaisemmin netistä. Kolmården-paketin (2 päivää eläintarhassa ja 1 yö Vildmarkshotellissa) varasin täältä. Laivamatkan taas varasin täältä. Koska on lomakausi ja tein varaukset viimetipassa, jouduimme tyytymään laivassa ikkunattomiin hytteihin ja hotellissa näköalaan parkkipaikalle.

Ajoimme laivaan Turussa. Automatkustajien pitää olla paikalla tuntia ennen laivan lähtöä. Olipa pitkä tunti. En uskaltanut päästää lapsia autosta ulos laiturille muiden autojen sekaan seikkailemaan. Eväillä ja puhelimen Angry Birds -pelillä saatiin "Mennään nyt jo" - marinasta karsittua edes pieni osa. Koska matkustimme iltalaivalla, ei laivalla tehty juuri muuta kuin mentiin nukkumaan. Emppa halusi välttämättä nukkua yläsängyssä, joten asettelimme varmuuden vuoksi sängyn tikkaat sängyn laidaksi. Aamulla aikaisin matka taas jatkui. Kolmården on aika lähellä Norrköpingiä, joten suunnistamalla Tukholmasta E4-tielle pääsee hyvin matkaan. Kolmården aukeaa vasta klo 10, joten aamulaivalla tulijoilla on hyvin aikaa. Mekin teimme kaksi pysähdystä, ensin aamupalaa Tukholman liepeillä ja sitten ajankulutusta Norrköpingbrossa. Neljä suomalaisbussia samalta laivalta pysähtyi myös jälkimmäiseen. Nyköpingsbrosta löytyy muuten suuri karkkikauppa, jos laivalta ei tullut riittävästi ostettua. :)

Nyköpingsbro

Kolmårdenissa pysäköimme hotellin parkkipaikalle, haimme hotellilta parkkilipun, pääsyliput ja huoneen avaimet ja suuntamisimme eläintarhaan. Kolmården on todella laaja ja mäkinen. Rattaat tulivat tarpeeseen, Emppakaan ei olisi jaksanut kävellä kahta päivää, Artsasta puhumattakaan. Mieheni sai kyllä hyvän treenin lykätessään kahta poikaa mäkiä ylös ja alas kahden päivän ajan.

Aika uutena juttuna Kolmårdenissa on Safari-köysirata. Mikäli paikalla on heti aamusta, sinne kannattaa suunnata ensimmäiseksi, niin välttyy jonottamiselta. Köysirata-ajelu kestää melkein puoli tuntia ja sen aikana näkee vaikka mitä eläimiä. Opastus nauhalta löytyy suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tiesittekö muuten, että leijonalaumassa naaraat metsästävät ja urokset hoitavat jälkeläisiä? Tai että kirahvi synnyttää seisaaltaan, jolloin poikanen putoaa syntyessään noin kaksi metriä maahan? Tällaista ja paljon muuta kuulimme köysirata-ajalulla.

Safari-köysirata ja leijonat

Kolmårdenissa eläintarhassa voi kierrellä ja katsella eläimiä ihan oman aikataulun mukaan, mutta monilla eläimillä on myös omat esiintymisajat. Esiintymiset voivat olla show-tyyppisiä, ruokkimista tai esittelyjä. Kaikkiin esiintymisiin ei millään ehdi ja useat ovat yhtäaikaa, joten valitseminen on vaikeaa. Kartan ja esiintymisaikataulun ääressä kannattaa viettää hetki, sillä puiston laidalta toiselle ei hetkessä singahdeta.

Apina yrittää onkia vedesätä banaania.

Hylkeet ja merirosvot -show.

Sarvikuonoja ja muitakin.

Kolmården on paljon muutakin kuin eläintarha ja hyvä niin. Vaikka eläinten katseleminen on mielenkiintoista, välillä pitää päästä itsekin touhuamaan.

Sähköautorata

Kulmården-leikkipaikka

Vuoristorata. Emppa ja isi etummaisessa vaunussa.

Vuohien aitaukseen sai mennä rapsuttelemaan eläimiä.

Ensimmäisen Kolmården päivän päätteeksi raahauduimme samalla alueella sijaitsevaan hotelliin. Avaimet huoneeseen saimme jo aamulla, mutta huoneisiin pääsee vasta klo 16 jälkeen. Hotelli oli vähän kulunut, mutta ihan siisti ja oikein sopiva tarkoitukseen. Meille aikuisille oli huoneessa parisänky ja lapsille kerrossänky. Yläsängyssä oli laitakin jo talon puolesta. Hotellissa oli lapsille parikin leikkipaikkaa, pari ravintolaa ja kylpylä. Kävimme syömässä hotellin alakerran ravintolassa buffeessa ja ruoka oli oikein hyvää. Ruuan jälkeen menimme vielä uimaan kylpylään ja sen jälkeen olikin jo nukkumaanmenoaika.

Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen luovutimme huoneen ja siirsimme auton Kolmårdenin pääportille. Pakettiin kuului parkkilippu myös sinne. Toisena päivänä ihmettelimme eiliseltä kokematta jääneitä juttuja ja parhaita juttuja uudestaan. Lounaalla kävimme Safari-ravintolan buffeessa, mikä oli tosin pettymys. Edellisenä päivänä nautitut lihapullat ja muusi Farmors Köketissä oli paljon parempaa vastinetta rahoille.

Kolmårdenissa vierähti toisenakin päivänä niin pitkään, ettemme ehtineetkään pitää paluumatkalla päivällisen mittaista taukoa, vaan syöminen jäi odottamaan laivaan nousua. Paha virhe. Kaksi väsynyttä ja nälkäistä lasta eivät ole hyvää matkaseuraa. No, kun ruokaa vihdoin saatiin, homma helpottui ja nukkumaanmeno sujui hytissä ihan mallikkaasti. Isi-miehen lähetin lasten iltapuuhien ajaksi laivan pubiin nauttimaan hetken omasta ajasta. Itsestäkin tuntuu vielä näin reissun jälkeisenä päivänä, että lomamatkan jälkeen tarvitsisi hetken omaa lomaa. Mutta hyvä reissu oli.

Mutkan kautta mummolaan

Kun pitää kiireellä pakata (kun ei ole edellisenä iltana saanut aikaiseksi), niin apulaiset saattavat joskus hieman hidastaa hommia. Onneksi keksin ihan oikeita apuhommia. Tarvitaanhan matkaan eväät. Juustoleipien teko onnistui pojilta hienosti yhteispelillä. Laitan pojat hommiin seuraavallakin kerralla.

Ja se mutka meni Helsingin, SeaLifen kautta. Itsekin tunnistin Oktonauteista tuttuja kaloja. SeaLifen opas oli erittäin positiivinen yllätys. Jutteli lasten kanssa mielenkiintoisesti ja asiantuntevasti. Ruuhkaakaan ei näin maaliskuussa ollut. Sitten suunnattiin mummolaan lihapullia popsimaan.

Ulkomailla

Lähdin poikien kanssa oikein ulkomaille Ruotsiin! Viking Linella oli halpa tarjous ja kohteeksi Tukholmassa valittiin Junibacken. Voin tunnustaa, että jonkin verran jännitti ennen reissua kuinka kolmistaan selvitään, mutta hienosti meni. Voi olla, että innostutaan lähetemään uudestaan.

Laivalla kävimme jopa aamupalalla. Olin ottanut mukaan leipää ja mehua, kun ajattelin, etten edes yritä, mutta ihmisiä oli syömässä niin vähän, että selvittiin. Juoksin hakemassa syötävää, ei ollut jonoja ja pojat malttoivat istua pöydässä, kun olin ihan ensimmäiseksi hakenut lautasellisen lättyjä. Ruuhkassa olisin jättänyt suosiolla väliin.

Vikingin bussilla pääsi suoraan Junibackenin luona olevalle bussipysäkille. Bussi sinne ja takaisin maksoi 8 € laivan infossa. Junibacken oli pojille juuri sopiva kohde. Paljon satukirjoista tuttuja juttuja tutkittavana. Paikka oli sellainen, ettei huolettanut, vaikkeivat pojat koko aikaa olletkaan ihan silmien alla. Junibackenin sivuilla luki, että 1,5 - 2 tuntia on sopiva aika kohteeseen. Meillä meni reilu kolme ja enemmänkin olisi saatu kulumaan.
Tässä Viirun ja Pesosen talo.

Tarkoitus oli syödä lihapullia Junibackenilla. Käytännössä meni niin, että pojat malttoivat syödä melkein puolet suklaajäätelöistään ennenkuin juoksivat takaisin Pepin taloon. Pois lähteissä otettiin sitten puiston nakkikioskilta nakkisämpylät.

Laivalla vielä pyörittiin pallomeressä.

Kuvat ovat mitä ovat, eivät pojat oikein malleina ehtineet seisoskella. Kotiin tultiin väsyneinä ja hyvin tyytyväisinä.

Terveisiä näin blogin välityksellä poikien laivakaverille!

Jet lag korjaantuu lumitöillä

Palasimme Thaimaasta kotiin eilen. Viiden tunnin aikaero aiheutti sen, että Artza heräsi kolmelta viime yönä. Kantorepun ja "maamman" maagisella vuoroyhdistelmällä sain Artzan unia jatkettua melkein puoli kuuteen, mutta sitten heräsi jo Emppakin.

Olen todennut, että jet lag korjaantuu parhaiten oleilemalla mahdollisimman paljon luonnonvalossa. Näin talvella aihetta ei ole liian kanssa, joten heti kun aurinko nousi, suunnistimme lasten kanssa ulos.

Matkamme aikana oli tullut juuri sen verran lunta, että lumitöitä päästiin tekemään. Ei lumikolaan tosin paljoakaan lunta mahtunut, kun siellä oli jo kaksi apulaista. Emppa onneksi innostui hetkeksi auttamaan lumilapion kanssa, mutta ei lumitöistä siltikään tullut oikeastaan muuta kuin iloinen mieli ja punaiset posket. No, kohta se kumminkin sulaa. :)

Ulkoilun avulla sain Artzan pysymään hereillä normaaliin päiväuniaikaan asti, joten ehkä tästä aikaerosta hänen osaltaan selvitään tällä. Emppa ei nukahtanut unisadun ja lepohetken aikana, joten tiedossa on pitkä ilta väsyneen ja kärttyisen kolmevuotiaan kanssa. Nukkumaan kun ei auttaisi mennä liian aikaisin, jottei taas tulisi aamuyöherätystä. Täytyykin miettiä jo valmiiksi kivaa puuhaa iltaa varten. Lumitöitä uudestaan?

Thaimaa opettaa

Olemme olleet reilun viikon lomamatkalla Thaimaassa. Aiheesta tulee varmaan ennemmänkin postauksia, mutta nyt tällainen pikaraportti kesken matkan, mitä kaikkea lapset ovat oppineet lomalla.

Emppa on oppinut ainakin seuraavat ilmaisut englanniksi: Hello, bye bye, thank you, yes, no.

Artzan kommunikaatiotaidot ovat myös kehittyneet. Vilkutuksia, hei-huudahduksia ja hymyjä saavat kaikki. Artza osaa myös osoittaa haluamaansa asiaa ja sanoa anna. Kissa-havainnon Artza ilmaisee kimeällä miu-äännähdyksellä, kalat ovat ka ja muut eläimet bää.

Artza on oppinut juomaan pullonsuusta.

Emppa on oppinut yhteenlaskua. Tänään hän raportoi: "Ollaan menty kolme kertaa tuk-tukilla. Jos mennään vielä kaksi kertaa, ollaan menty viisi kertaa". Kuvassa on menossa toinen kerta tuk-tukilla.

Ennenkaikkea lapsista on tullut oikeita vesipetoja. Kumpikin hyppää pelotta syväänkin veteen ja alkaa uida pintaa kohti. Empalla pinnalla pysyminen eli uimataidon alku alkaa jo olla aika lähellä.

Niin ja sen olemme myös oppineet, että Thaimaan kuninkaan syntymäpäivä on huomenna 5.12.

Tallinassa

Käytiin syysreissulla Tallinassa. Kadriorgin-palatsin puistoalueella on lasten museo Miia-Milla-Manda. Perhelippu maksoi noin viisi euroa ja mikä tärkeintä, museon tavaroihin SAA koskea!

Leikkihuoneessa. Ei muuten ollut ruuhkaa, kuten kuvasta näkyy :)

Vanhanajan kauppa.

Siilit kuvattiin askartelumalleiksi tulevaisuutta varten. Etummaisen piikit olivat auringonkukansiemeniä.

Jee, voittajat!

Puhuva roskis, joka kiitti kun laittoi roskia. (Kaikki kaivettiin taskuista.)

Lopuksi vielä herkuteltiin kahviossa.

Ulkona oli kiva leikkipaikka, mutta oli niin kurja ilma, että jätettiin ulkoleikkipaikka väliin.

Ensimmäiset lumihiutaleet Torronsuolla

Viime lauantain hirvijahdissa tuli rämmittyä suolla oikein kunnolla. Tuli mieleen, että pitkospuut olisivat hieno juttu. Tänään kävimmekin sitten lasten ja papan kanssa kokeilemassa vähän sivistyneempään suolla liikkumista Torronsuon kansallispuistossa. Talven ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat hiljalleen taivaalta, oli hiljaista meidän ääniämme lukuunottamatta ja niin kaunista.

Lähdössä. Artzakin on vielä hereillä.

Pitkospuita pitkin on helppo kulkea, Emppakin jaksoi yli kilometrin lenkin.

Lintutorni

Suota riittää.

Tornissa oli korkeat kaiteet ja hyvät kurkistusaukot.

Laavulla grillattiin ja syötiin makkaraa.

Loppuposeeraukset ennen kotimatkaa.

Veturimiehet heiluttaa vuohille ja seikkailu hamppulabyrintissä

Matkailimme entisellä kotipaikkakunnallani Jokioisilla oikein kaksi päivää. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli museorautatie ja toisena päivänä Elonkierto.

Matkaan tuli jälleen lähdettyä ihan yllättäen. Aamukahvilla tuli mieleen, että on sunnuntai ja Jokioisilla höyryjunat kulkevat kesäsunnuntaisin. Emppaa ei todellakaan tarvinnut houkutella lähtemään ja Artza hengailee mukana missä vaan. Veljeni perheineen innostui myös lähtemään matkaan.

Matkustimme junalla Minkiöltä Humppilaan ja takaisin. Hintaa reissulle tuli kympin verran ja matkaa taitettiin noin tunnin. Menomatkan menimme vaunussa, jossa on aikoinaan matkannut marsalkka Mannerheim ja paluumatka kolisteltiin avovaunussa. Tunnelma koko reissulla oli hieno. Veturissa ja vaunuissa riitti ihasteltavaa ja itse arvostin myös sitä, että lipunmyyjä asemalla ja konduktööri junassa käyttivät ajanmukaisia uniformuja.

Tälläkin reissulla Manduca-kantoreppu tuli tarpeeseen. Artza alkoi loppumatkasta väsyä ja kiemurrella. Museojuna heiluu niin paljon, ettei lasta voi päästää itsekseen vaunun lattialle konttaamaan ja kävelemään. Repussa Artza kuitenkin rauhoittui maisemia katselemaan.

Maanantaina oli vuorossa MTT:n ylläpitämä Elonkierto-puisto, joka on ihan ilmainen. Lapset olivat innoissaan eläimistä, erityisesti seuralliset vuohet olivat kivoja. Vuohet saivatkin poikien toimesta kasapäin voikukkia ja muuta paikalla kasvanutta vihreää natusteltavaksi. Emppaa kiinnostivat myös vanhat maatalouskoneet ja meidän kaikkien mielestä hamppupellolle tehty labyrintti oli jännä.

Tämä oli Empan kolmas kerta Elonkierrossa ja Artzan ensimmäinen. Elonkierto tulee pysymään jokavuotisena vierailukohteenamme vielä kauan. Saimme reissuun mukaan isäpuoleni, poikien papan ja hyvä niin, sillä ruokapuoli tuli näin hoidettua. Papalla oli mukana muutama klapi ja makkaraa. Emppa ja pappa sytyttivät nuotion ja kärvensivät makkarat ihan mustiksi alta aikayksikön. Makkaroiden polttaminen olisi onnistunut minultakin, mutta nuotion sytyttämisestä en ole ihan varma. Takkatuli tai saunan pesä on kuitenkin eri asia. Hyvää oli!

Elonkierrossa Artza matkasi osan aikaa Phil&Teds -rattaissa ja välillä Manducassa. Kun Artza oli Manducassa, hyppäsi Emppa rattaisiin. Käveltävää oli aika paljon, joten oli ihan ymmärrettävää, että välillä 3-vuotiaskin huilaa rattaissa. Rattaat toimivat tällä kertaa myös Artzan syöttötuolina.

Seikkailupuistossa

Kävimme kesälomaretkellä Valkeakoskella Seikkailupuistossa. Puisto on ilmainen ja vessat siistit. Puolen päivän retkeksi kiva kohde. Ihan puiston vieressä on uimaranta, pienille matala "laguuni" sekä skeittirampit. Puiston alueella on kesäteatteri ja esitysten aikaan puisto on suljettu.

Tässä sisäänkäynti, laguuni oikealla.

Tässä näkyy melkein kaikki mitä laitteet, mitä puistossa oli. Piiloon jää sellainen isoille tarkoitettu kahden keinujan "keinu" ja vieterikeinueläimet.

Toimiva vesihana. Tällaista ei ole tullut muissa leikkipuistoissa tullut vastaan. Onneksi oli vaihtovaatteita mukana.

Porissa

Porissa on ihana ilmainen Pelle Hermannin puisto. Suosittelen todella. Sekä Pelle Hermannin puistosta että Porin torilta löytyi vielä Angry Birds kiipeilytelineet. Puistossa saa hyvin kulumaan päivän tai vaikka puolitoista. Puistossa on myös muutama lintuhäkki ja lampaita.

Angry Birds ritsassa torilla.

Pelle Hermannin puistossa ei juuri ehditty kuvia napsimaan, kun juostiin poikien perässä. Tässä kuitenkin osa Angry Birds kiipeilyjutusta

ja vielä liukumäestä.