keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Veturimiehet heiluttaa vuohille ja seikkailu hamppulabyrintissä

Matkailimme entisellä kotipaikkakunnallani Jokioisilla oikein kaksi päivää. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli museorautatie ja toisena päivänä Elonkierto.

Matkaan tuli jälleen lähdettyä ihan yllättäen. Aamukahvilla tuli mieleen, että on sunnuntai ja Jokioisilla höyryjunat kulkevat kesäsunnuntaisin. Emppaa ei todellakaan tarvinnut houkutella lähtemään ja Artza hengailee mukana missä vaan. Veljeni perheineen innostui myös lähtemään matkaan.


Matkustimme junalla Minkiöltä Humppilaan ja takaisin. Hintaa reissulle tuli kympin verran ja matkaa taitettiin noin tunnin. Menomatkan menimme vaunussa, jossa on aikoinaan matkannut marsalkka Mannerheim ja paluumatka kolisteltiin avovaunussa. Tunnelma koko reissulla oli hieno. Veturissa ja vaunuissa riitti ihasteltavaa ja itse arvostin myös sitä, että lipunmyyjä asemalla ja konduktööri junassa käyttivät ajanmukaisia uniformuja.


Tälläkin reissulla Manduca-kantoreppu tuli tarpeeseen. Artza alkoi loppumatkasta väsyä ja kiemurrella. Museojuna heiluu niin paljon, ettei lasta voi päästää itsekseen vaunun lattialle konttaamaan ja kävelemään. Repussa Artza kuitenkin rauhoittui maisemia katselemaan.

Maanantaina oli vuorossa MTT:n ylläpitämä Elonkierto-puisto, joka on ihan ilmainen. Lapset olivat innoissaan eläimistä, erityisesti seuralliset vuohet olivat kivoja. Vuohet saivatkin poikien toimesta kasapäin voikukkia ja muuta paikalla kasvanutta vihreää natusteltavaksi. Emppaa kiinnostivat myös vanhat maatalouskoneet ja meidän kaikkien mielestä hamppupellolle tehty labyrintti oli jännä.




Tämä oli Empan kolmas kerta Elonkierrossa ja Artzan ensimmäinen. Elonkierto tulee pysymään jokavuotisena vierailukohteenamme vielä kauan. Saimme reissuun mukaan isäpuoleni, poikien papan ja hyvä niin, sillä ruokapuoli tuli näin hoidettua. Papalla oli mukana muutama klapi ja makkaraa. Emppa ja pappa sytyttivät nuotion ja kärvensivät makkarat ihan mustiksi alta aikayksikön. Makkaroiden polttaminen olisi onnistunut minultakin, mutta nuotion sytyttämisestä en ole ihan varma. Takkatuli tai saunan pesä on kuitenkin eri asia. Hyvää oli!



Elonkierrossa Artza matkasi osan aikaa Phil&Teds -rattaissa ja välillä Manducassa. Kun Artza oli Manducassa, hyppäsi Emppa rattaisiin. Käveltävää oli aika paljon, joten oli ihan ymmärrettävää, että välillä 3-vuotiaskin huilaa rattaissa. Rattaat toimivat tällä kertaa myös Artzan syöttötuolina.

2 kommenttia:

  1. Hei Jenni. Kiva blogi sulla. Oon kanssa meillä töissä ja sain Mariannelta vinkin tulla tutustumaan sun blogiin. Kivaa jatkoa! Terveisin Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anu! Ehkä tavataan töiden merkeissä :)

      Poista