Hyvää isänpäivää!

Lapsillani on ollut hyvä tuuri: heillä on mahtava isä ja peräti kolme pappaa: mieheni isä, minun biologinen isäni sekä isäpuoleni. Kysyin lapsilta, mikä isistä ja papoissa on parasta ja tässä heidän vastauksensa.

"Isistä on parasta, kun se leikkii meidän kanssa.

Jaska-papassa on parasta se, että siellä saa jätskiä.

Timppa-papassa on parasta, kun siellä saa aina herkkuja.

Ilmo-papassa on parasta, kun mennään leikkipuistoon."

Oikein hyvää isänpäivää kaikille isille ja isoisille! Meillä juhlitaan traktorikakun kera. Se on punainen, ihan niinkuin isinkin traktori.

Kaulakoru puuhelmistä

Emppa ja Artza tekivät äitienpäivälahjaksi kaulakorun. Ostin puuhelmiä, puusydämen ja akryylimaaleja askartelukaupasta. Osa helmistä dipattiin vedellä ohennettuun maaliin ja osa koristeltiin maalitusseilla. Minusta maalitussit ovat tosi kivoja, mutta Emppa ja Artza pitivät enemmän helmien upottamisesta maaliin. Kun helmet olivat kuivuneet, lapset pujottelivat ne kuminauhaan.

Meillä äitienpäivän juhlinta alkoi jo eilen torstaina, kun sain tämän korun. Tänään aamulla päiväkodissa tarjoiltiin äideille kahvia ja sämpylöitä. Ei hassumpaa.

Nimiäiset

Tänään juhlimme nuorimmaisemme, Iipun nimiäisiä. Me emme kuulu kirkkoon, joten Iippua ei kastettu, eikä vietetty ristiäisiä. Halusimme kuitenkin lapselle juhlat ja kummit.

Nimiäisiin, toisin kuin ristiäisiin ei ole mitään valmista kaavaa. Meillä kummit lukivat kummilupauksen ja julkistivat siinä samalla Iipun virallisen nimen. Kauniit kummitodistukset ja kummilupaukset tilasin Pro-Seremonioilta. Skoolasimme Iipulle ja sen jälkeen kummit painoivat sormiväreillä kummitodistusten kanteen Iipun jalanjäljen. Lopuksi vielä luin isovanhempien ja iso-isovanhempien toivotukset Iipulle. He olivat saaneet tehtäväkseen kirjoittaa ylös jonkin heidän taitonsa tai ominaisuutensa, jonka toivoisivat Iipunkin saavan.

Seremonian jälkeen nimiäiset ja ristiäiset eivät eroa tosistaan. Seurustellaan, juodaan kahvia ja syödään kakkua. Kakussakin luki päivänsankarin nimi.

Päivänsankarille jää nimiäispäivästä muistoksi oma kappaleensa kummitodistuksesta sekä nimenantotodistus, johon kaikki juhlavieraat kirjoittivat nimensä. Ja ne isovanhempien kirjoittamat toivotukset.

Uuden vuoden pinata

Teimme uuden vuoden vastaanottamista juhlistamaan pinatat. Tai siis [pinjatat], mutta en osaa laittaa sitä hörhellystä n-kirjaimen päälle.

Eilen puhalsin pari ilmapalloa ja päällystin ne kelmulla. Empan ja Artsan kanssa teimme pinatat ilmapallojen päälle sanomalehtisuikaleista veden ja liiman sekoituksen avulla. Empan tyylissä eivät kädet likaantuneet, mutta Artzan metodi oli kyllä tehokkaampi. Ilmapalloa ei päällystetty kokonaan, vaan siihen jätettiin pieni aukko

Pinatat kuivuivat yön yli ja tänään Emppa puhkaisi ilmapallot ja veti ne sekä kelmut pois pinatan sisältä. Toisesta ilmapallosta kuului puhkaistaessa vain tussahdus, mutta toinen sentään poksahti, joten lasten vaatimille kuulosuojaimille oli jotain käyttöä.

Seuraavaksi Emppa ja Artza täyttivät pinatat karkilla (söivät kyllä kuormasta) ja minä peitin aukot liimaamalla sanomalehteä niiden päälle. Myös kahvat tein sanomalehdestä. Vielä koristeet paikalleen ja valmista tuli.

Illalla sitten ripustetaan pinatat jonnekin, rikotaan ne mätkimällä jollakin ja syödään itsemme kipeiksi. Kiitokset lukijoille tästä vuodesta ja upeaa vuotta 2015 meille kaikille!

Jouluaskarteluja

Askartelu ei ole ollut meillä oikein suosiossa viime aikoina. Paikallisessa Lasten ja nuorten kulttuurikeskuksessa oli joulutapahtuma, jossa molemmat kuitenkin innostuivat askartelemaan.

Neilikkamandariineja. Timon sormivoimille oli vielä vähän liian rankkaa, äiti auttoi.

Huopatossumagneetit. Näistä piti tehdä luistimet, mutta me jätettiin klemmariterän ompeleminen väliin.

Kotona on tehty suolataikinasta kuusenkoristeita. Reunoilla vanhemmat kultaspreyllä maalatut versiot, jotka olivat varastossa muuttuneet vihreiksi! Keskellä vesivärillä + liimattu raesokeria -versio. Raesokeria ei näy kuvassa, koska pojat kävivät nakertelemassa ne kaikki.

Äiti askarteli piparilinnan vartiosotilaineen.

Vartiosotilaat hävisivät linnan puolustamistaistelun melko pian.

Hauskaa joulua blogin lukijoille!

Hyvää isänpäivää! (sisältää lahjapaljastuksia)

Meidän Isi-mies herätettiin laululla ja lahjoilla. Aamupala on syöty ja nyt on isin ja Empan laatuajan vuoro. Emppa halusi pelata isin kanssa omenapuupeliä.

Emppa antoi lahjaksi isille itse kerhossa tekemänsä rannekorun, joka on kuvassa isin ranteessa. Minä annoin lasteni isälle kaksi lippua ensi kesän heavyfestareille. Toivottavasti hän ottaa minut mukaan. Artza ei vielä lahjoja osaa antaa, mutta hengaili hengessä mukana. Lasten papat saavat elektroniset valokuvakehykset ja muistitikulle lastenlasten kuvia. Mutta papat eivät ole vielä saaneet lahjojaan, joten hys, hys. :)

Mistä on hyvät juhlat tehty?

Olimme sunnuntaina juhlistamassa kesäkauden päättymistä kummieni kesäpaikassa. Rakastan juhlia, enkä ole varmaan koskaan ollut juhlissa, joissa en olisi viihtynyt, mutta nämä kummieni juhlat ovat ihan omaa luokkaansa. Ajattelinkin vähän jakaa ajatuksiani onnistuneiden juhlien reseptistä.

Ensimmäinen juhlien aines on kutsu. Perustietojen (mitä juhlitaan, milloin ja missä) lisäksi pidän tärkeänä tietoa tarjoilusta ja siitä miten pukeutua. Pukeutumisen suhteen lempijuhliani ovat naamiaiset ja teemajuhlat, mutta olennaisinta on se, että vieraat osaavat pukeutua asianmukaisesti. Nyt kyseessä oli pääosin ulkoilmajuhlat, joten lämmintä päälle ja sadevarusteet mukaan.

Tarjoiluja ei tarvitse luetella tarkalleen, mutta jotakin vinkkiä siitä, onko kyseessä kakkukahvit vai ruokapidot, olisi hyvä saada, jotta tietää, kannattaako syödä ennen juhlia vai ei. Kummieni juhlia ennen ei tosiaankaan tarvitse tankata. Nytkin ensin söimme ruokaa, sitten lettuja ja lopuksi vielä kahvia ja kakkua. Nam nam! Tärkeintä tarjoiluissa on se, että ruokaa ja juomaa on riittävästi. Ei tarvitse olla "seitsemää sorttia", (parempikin jos ei ole liikaa vaihtoehtoja, koska en kuitenkaan pysty olemaan maistamatta kaikkea), mutta on kurjaa, jos joku jää ilman jotakin herkkua. Jos tarjottavia jää, voi pitää rääppiäiset ja saa vähän niinkuin kahdet juhlat.

Syömisen lisäksi juhlissa ainakin jutellaan. Aikuiselle hyvä ruoka, juoma ja keskustelut riittävät, mutta lapsille on hyvä olla muutakin tekemistä. Vaikkapa tanssia tai tilaa ja välineitä leikkimiseen. Kummieni juhlissa lapset ovat erityisesti huomioitu, niin tälläkin kerralla. Pihalle oli ilmestynyt entisistä sähkötolpista tehty valtava keinu. Ylätolppa oli niin korkealla kuin sen vain kaivurilla oli pystynyt nostamaan. Aika korkealle näemmä pystyi. Idea oli kuulemma tullut, kun kummisetäni lapsenlapsi oli puhunut lastenkeinusta. Tässä keinussa ei ole yläikärajaa tai kokorajaa. Että vinkkinä kaikille teille, joilla on ylimääräistä tilaa pihalla ja sähkötolppia käyttämättä. Ei kun keinua rakentamaan. :)

 

Nämä juhlat kruunasi vielä ilotulitus eli ohjelmaa riitti. Hienosta ohjelmasta ja hyvästä ruuasta huolimatta sanoisin, että näissä juhlissa siltikin parasta oli tunnelma. Hyvä tunnelma tulee tietysti järjestelyistä ja isäntäväen asenteesta, mutta kyllä tunnelma on vieraiden vastuulla, vieraathan juhlan tekevät. Hyvä juhlavieras ei kyyhötä itsekseen tai vain oman seuralaisensa kanssa, vaan juttelee muillekin ja osallistuu juhlaan. Lähtiessä hyvästellään muut vieraat ja kiitetään isäntäväkeä. Kiitos, kummitäti ja kummisetä!

Juhlakansa kokoontuu ilotulitusta katsomaan.

Lasten juhlat

Toissapäivänä juhlittiin Eeron synttäreitä ja täytyy mainostaa, kuinka hienot juhlat olivat. Ihan lasten ehdoilla mentiin ja kyllä oli kivaa.

Juhlat alkoivat heti aamusta, jottei synttärisankarin ja juhlijoiden kärsivällisyyttä jouduttu venyttämään yhtään ylimääräistä. Olimme juhlapaikalla jo ennen yhdeksää ja silti Emppa ehti ainakin kymmenen kertaa kysyä, joko kohta mennään. Eerokin oli kuulemma herännyt tavallista aikaisemmin odottelemaan vieraiden saapumista.

Ohjelmassa oli aarteenetsintää. Joku oli vienyt Angry Birds -karkit ja olihan ne löydettävä ennenkuin päästäisiin herkuttelemaan. Rosmo oli onneksi jättänyt vihjeeksi kuvan. Valokuvassa oli tuttu kaluste ja kun menimme sen luokse, löytyi sieltä uusi kuva uudesta paikasta. Osa vihjeistä oli ihan selvästi näkyvillä ja osaa lapset saivat haeskellaksi. Yksi vihje oli trampoliinilla ja sinne piti jäädä hetkeksi pomppimaan porukalla. Toinen vihje löytyi puusta ja Eero kiipesi sieltä hakemaan seuraavan vihjeen. Viimeinen kuva esitti hiekkalaatikkoa ja sieltä löytyikin rasti osoittamassa aarteen kätköpaikkaa. Karkit löytyivät kaivamalla ja voitiin siirtyä ruokapöytään.

Sani oli tainnut nähdä aika paljon vaivaa aarrejahdin järjestämisessä. Valokuvavihjeitä oli hirmuinen määrä ja kuljimme sekä sisällä että ulkona. Kaikki kuvat oli laminoitu, joten sadekaan ei olisi estänyt lapsia löytämästä aarretta. Isommat lapset tunnistivat helposti kuvista, mistä on kyse ja Eero näytti tietä, mistä mitäkin löytyy. Pienimmätkin menivät isompien perässä useimmille vihjeille ja välillä taas puuhasivat omiaan, mutta kaikki kyllä kiljuivat aina kun uusi vihje löytyi. Artzakin kiljui mukana, vaikka 11 kk ikäisenä ei varmasti tajunnut, mistä oli kyse. Innostus vaan tarttui. Sotkua aarrejahdista tosin seurasi, kun innokkaat aarteenetsijät säntäsivät takaisin sisälle suoraan hiekkalaatikolta. Toivottavasti Sani oli noudattanut kehotustani siivota vasta juhlien jälkeen. Lastenjuhlista tulee aina niin paljon sotkua, että lattioiden peseminen ennen juhlia on ajanhukkaa.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa kakun koristelu. Ensin lapset saivat pursottaa kermavaahtoa kakun päälle ja sen jälkeen laitettiin suklaakoristeita, mansikoita ja kynttilöitä kakun päälle. Koristeita riitti hyvin kakkuunkin, vaikka aika paljon taisi mennä suoraan pieniin suihin. Sanilta oli loistava idea antaa lasten itse koristella kakku. Aikuiselle vähemmän stressiä järjestelyistä ja lasten mielestä älyttömän hauskaa. Itseasiassa aikuistenkin mielestä kivaa. Minäkin sain vähän pursottaa kermavaahtoa ja olihan se erilaista, kun ei tarvinnut miettiä, tuleeko nyt symmetristä. Seuraavissa Empan juhlissa meilläkin lapset saavat kyllä hoitaa kakun koristelun.

Synntärisankari sai onnittelulaulun ja puhalsi kakusta kaikki kynttilät sammuksiin. Kakku ja Angry Birds-karkit maistuivat ja sitten taas leikittiin sisällä ja ulkona. Siellä kaikilla oli niin mukavaa. Onneksi saatiin olla mukana.