Miniförskola

Emppa tuli tänään päiväkodista aika polleana. Hän ja muut viskarit olivat saaneet työkirjan, kynän ja pyyhekumin. Viskari-tunnit kulkevat ruotsinkielisessä päiväkodissa nimellä miniförskola. Vihkon ensimmäisellä sivulla Emppa oli vastannut kohtaan "Det här vill jag lära mig i år" kirjoittamalla numeroita. Hän ilmoitti haluavansa oppia matematiikkaa.

Matematiikkaa on kotona harjoiteltu jo pitkään aina silloin tällöin, mutta viimeaikoina kiinnostusta aiheeseen ei ole ollut. Numerot ja lukumäärät 1-5 tulivat tutuiksi numeropylväistä. Myös ensimmäiset yhteenlaskuharjoitukset Emppa teki numeropylväiden avulla.  Seuraavat yhteenlaskuhommat tehtiin 1-9 helmiketjuilla. Molemmat tuotteet löytyvät www.minaitse.fi -verkkokaupasta kohdasta Montessori-välineet, matematiikka. Kirjoitan tätä kännykällä samalla imettäen/nukuttaen Iippua, joten linkkiä en saa nyt tehtyä.

Kun muutimme kesäkuussa, numeropylväät päätyivät varastoon, mutta täytyykin hakea ne sieltä taas käyttöön. Kolmevuotias Artza tahtoo myös isoveljen innoittamana oppia matematiikkaa. Ja olisi niistä numeropylväistä yksivuotiaalle Iipullekin hyvää motoriikkaharjoitusta.

Mutta Emppa laskee jo hienosti yhteen numeropylväitä isommilla numeroilla. Numeroiden kirjoittamista täytyy vielä treenata, mutta hauskan apuvälineen vaikeisiin numeroihin Emppa löysi huoneensa kätköistä. Piirrustuslevy on muistaakseni tullut joskus hampurilaisaterian kylkiäisenä. Minun tekemäni matematiikkaharjoitukset Empan vastauksilla täytettyinä pääsevät kuulemma huomenna miniförskola-kirjan välissä päiväkotiin.

Suunnittele tangram-kuvio ja voita lahjakortti

Toukokuun kunniaksi julistamme tangram-aiheisen suunnittelukilpailun, jossa palkintona on 25 euron lahjakortti Minä Itse -verkkokauppaan. Palkinto arvotaan.

Kilpailuun osallistuaksesi tarvitset tangramin. Sen voi tilata täältä, mutta muunkin merkkiset tai vaikka itse paperista tehdyt tangramit käyvät yhtä hyvin.

Seuraavaksi päästät mielikuvituksesi valloilleen ja teet jonkin hienon kuvion tangrammillasi. Ota valokuva tekemästäsi tangram-kuviosta ja lähetä se meille sähköpostitse osoitteeseen asiakaspalvelu@minaitse.fi. Laita viestiin suunnittelijan nimimerkki.

Alla inspiraation lähteeksi minun ja Empan suunnitelmat. Mikäli mielikuvituksesi on jumissa, voit toki käyttää jotakin internetin ihmeellisestä maailmasta löytämääsi mallia. Valokuvan vain täytyy olla itse ottamasi. Ja vaikka kuinka innostuisit tangramilla touhuamaan, sovitaan kuitenkin, että lähetät korkeintaan 5 kuvaa meille. Mitä useamman kuvan lähetät, sitä paremmat ovat voittomahdollisuutesi, sillä jokainen lähetetty kuva toimii arpalippuna. Julkaisemme kuvat parhaista suunnitelmista tässä blogissa ja/tai facebook-sivuillamme. Osallistumisaikaa on lauantaihin 30.5. asti.

Paloauto. Suunnittelijat Jenni ja Emppa

Lumiukko, jolla on miekka. Suunnittelija Emppa.

Hyviä (teko)syitä

Tilasin pienen täydennyskuorman Oivallus- ja logiikkapelejä. Jotenkin siinä taas kävi niin, että tuli tilattua valikoimissa olevien tuotteiden lisäksi yksi uusikin tuote, nimittäin Camelot JR. Perustelin hankintaa sillä, että se on hyvä lisä valikoimaamme, mutta jos rehellisiä ollaan, niin ennenkaikkea halusin sen omaan käyttöön. Ja jos ihan umpirehellisiä ollaan, lähes koko valikoimamme on valittu sillä perusteella, minä (tai Sani) olemme halunneet kyseiset tuotteet omaan käyttöön. Muutamia tuotteita on kyllä tullut valikoimiin asiakkaiden toiveesta ja saa niitä toiveita esittää lisääkin.

Seurauksena tuotteiden valikoimismetodista minulla on hyvin laaja esittely- ja vuokravälineiden kokoelma kotona. Ehdottomasti leluyrittäjyyden etuja! Samaa olen suositellut edustajillemmekin: ottakaa esittelytuotteiksi niitä, mitä haluatte itsellennekin. Edustajia meille muuten otettaisiin vielä lisääkin. Että jos yhtään kiinnostaa lisätulot leikkien, ottakaapa yhteyttä vaikka sähköpostilla: asiakaspalvelu(at)minaitse.fi. Samasta osoitteesta voi muuten työllistää meitä/heitä nykyisiä edustajia eli tiedustella leluesittelijää Minä Itse-kutsuille, lähinnä Hämeeseen ja Pohjanmaalle tällä hetkellä.

Kun täydennystilaus saapui, saivat lapset tarkistaa sen. Tuttuja tuotteita oli: "faiöeskeip!", tunnisti Artsakin (siis Fire Escape eli Tuli on irti!). Ja uusi peli huomattiin heti. Ymmärsivät sentään kysyä, saavatko, ennenkuin avasivat ja ottivat käyttöön. Kriittinen testiryhmäni piti kovasti tästä tuotteesta. Linnan torneja ja portaita voi rakennella ihan muuten vaan tai yrittää ratkoa tehtäviä. Minä olen tällaisissa aika huono, joten vähän vaativimissa tehtävissä jouduttiin jo lunttaamaanratkaisut. Emppa keksikin sitten, että on helpompaa, jos ottaa suoraan esiin ratkaisusivun ja rakentaa linnan sen mukaan. Että ongelmanratkaisutaidot kehittyivät heti :)

Olen ottanut kaikki blogin kuvat kännykkäkameralla tai pokkarilla. Järjestelmäkameraa on alkanut tehdä mieli ja jälleen käytän yritystä tekosyynä. Tulisi parempia kuvia tuotteista ja hienompia kuvia blogiin. Järjestelmäkameraa siis oikeastaan tarvittaisiin yrityksen vuoksi eikä siksi, että olen heikkona kaikenlaiseen elektroniikkaan. Sainkin yhdeltä tutulta kameran viikonlopuksi testattavaksi. Aika paljon on minulla valokuvauksesta opittavaa. Alla ensimmäiset harjoitukset:

Kyllä kännykällä helpommin kuvia saa :) Nämä ovat hirmuisen vääntämisen tulosta ja siltikään eivät ole teräviä.

Tasapainoa hakemassa

2/3 lapsista on sen verran sairaana, että tämä päivä on paras pysytellä sisällä. Sen verran terveitä ovat kuitenkin, että tekemistä on keksittävä, ettei mene tappeluksi. Minä Itse -esittelytuotteiden kassista kaivoin meille tasapainolaudan ja sen parissa aamupäivä meni kivasti. Vähän meinasivat lapset tapella vuoroista, mutta homma pysyi ihme kyllä hallinnassa.

 

Minäkin pääsin muutaman kerran kokeilemaan ja sain tosiaan huomata, että keskivartalon hallinta ja sen myötä tasapaino ovat raskauden jäljiltä ihan hukassa. Raskauden aikana ei tullut liikuttua entiseen tapaan ja keisarinleikkauksen jälkeen liikunta loppui kokonaan viikoiksi. Vähän ennen jälkitarkastusta aloin taas varovasti liikkua. Nyt liikunta on taas mukana kuvioissa lähes entiseen malliin. Vaikka viime yön kaltaisen valvomisen jälkeen tekisi vain mieli vain lojua sohvalla ja herkutella, parempi on kuitenkin puuhailla edes vähän jotakin, niin olokin kohenee. Mitään kovaa treeniä ei tälle päivälle voi kuvitellakaan, sillä väsymys on sitä luokkaa, että loukkaantumisen riski on ihan oikea. Mutta vähän jotain pientä lasten kanssa ja vaikka kevyt lyhyt lenkki illalla, kun mies tulee kotiin. Tasapainolauta oli minullekin siis erittäin sopiva puuha tänään. Ehkä se keskivartalon hallinta sieltä vielä löytyy. Tasapainotaidolle olisi kyllä tarvetta näillä liukkailla keleillä.

 

Teippasin laudan reunaan pienen merkin lähtö/maaliviivaksi, jotta meidän oli helpompi seurata tuloksia eli montako kierrosta palloa onnistui pyörittämään. Tulipahan harjoiteltua laskemistakin yhteen ääneen. 2-vuotiaan Artzan ennätys oli 2 täyttä kierrosta ja 4-vuotiaan Empan taas neljä. Minä sain parhaimmaksi tulokseksi 14 kierrosta, joten petrattavaa on jonkinverran, jos aion saada ikäni verran kierroksia. Ei muuta kuin harjoittelemaan.

Pukeutumisen harjoittelu

Jokin aika sitten tajusin, että Artza osaa jo jonkun verran pukeutua itse ja päätin auttaa häntä yhä omatoimisemmaksi. Oman firman tuotteista löytyi tähän apu, nimittäin pukeutumiskehykset.

Pukeutumiskehykset eli dressing frames ovat perinteisiä Montessori-välineitä. Ne on suunniteltu nimenomaan tähän tarkoitukseen eli auttamaan lasta oppimaan omatoimiseksi. Minun ei tarvinnut muuta kuin näyttää pari kertaa, mitä on tarkoitus tehdä eli avasin ja suljin tarrat. Sen jälkeen Artza opetteli homman ihan itse. Vaikka Artza sai onnistumisen elämyksiä, harjoiteltavaa vielä jäi seuraavaankin kertaan. Suuri syy siihen, että ihastuin Montessori-välineisiin niin paljon, että päädyin perustamaan niitä maahantuovan yrityksen on se, että  niiden parissa lapsi toimii itsenäisesti. Aikuisen ei tarvitse kuin auttaa alkuun.

Tarrakehyksen halusin valikoimaamme harjoittamaan tarralenkkareiden pukemista. Voisihan lenkkareillakin harjoitella hommaa, mutta meillä kengät ovat yleensä aina niin kuraisia, ettei niitä voi olohuoneeseen tuoda. En myöskään halua laittaa kaksivuotiasta yksin eteiseen harjoittelemaan ja vielä vähemmän huvittaa kykkiä itse eteisessä vauva kainalossa. Toinen etu pukeutumiskehyksissä on se, että harjoiteltava kohde on niissä hyvin esillä. Kun kenkä on jalassa, on tarrojen edessä omat polvet, toppatakki yms. Pukeutumiskehyksen kanssa taitoa pääsee harjoittelemaan ihanneolosuhteissa ja kun homma on halussa, voidaan siirtyä tosielämän haastavampiin olosuhteisiin. Ei uimaankaan opetella merellä myrskyssä :)

Ei näitä olohuoneeseen.

PS. Vielä maanantaihin asti on aikaa tilata Minä Itse -paketteja pukin konttiin. Joululahjan voi hyvin myös vuokrata. Jos lelu kiinnostaa vielä parin kuukauden kuluttua, vuokraamista voi jatkaa tai tuotteen lunastaa omaksi. Jos kiinnostus on jo hiipunut, palautus kuuluu vuokrahintaan, eikä nurkkiin jää ylimääräistä tavaraa.

Torni

Kaivoin Timolle esiin vaalenapunaisen tornin. Kaksi pienintä palikkaa olikin laitettu niin hyvään talteen, että niitä ei nyt näkynyt, mutta hyvin sujui vähemmälläkin. Tosin se pienin palikka olisi kiva olla mukana. Paitsi siksi, että on niin jännittävän pieni (1 cm kanttiinsa), niin se on myös hyvä hienomotoriikan harjoittelussa.

Montessorimateriaaleissa on tavoitteena, että lapsi itse huomaa, jos on tehnyt virheen ja voi itse korjata sen. Tässä on nyt selvästi mennyt väärä pala johonkin väliin :)

Korjauksen jälkeen valmis torni! (Tai siis oikeasti kaksi palaa liian pieni.)

Tornin kokoaminen innosti enemmän kuin tavalliset palikkaleikit. Syytähän en varmasti tiedä, mutta arvelin sen johtuvan siitä, että tässä saatiin jotain valmiiksi asti. Minut haettiin aina katsomaan valmista tornia. Ensimmäisellä kerralla palikat saivat kovan kohtelun, kun torni kaadettiin (kuten tornit yleensä leikeissä kaadetaan), kun en ehtinyt sanoa, että näitä palikoita kohdellaan hyvin. Jatkossa Timo purki tornin todella huolellisesti ja asetteli palikat varovasti lattialle.

Olen tosi tyytyväinen, kun torni kiinnosti enemmän kuin etukäteen arvelin. Tämän avulla ehdin vielä kuoria perunat ainakin pariin keittoon!

Fröbelin pallot

Timo on oppinut muutaman värin. Taas kaivettiin ihanat Fröbelin pallot esiin. Käytiin ensin läpi mitä värejä laatikosta löytyi. Palloissa on pää- ja välivärit, kaksi palloa/väri.

Sitten etsittiin väripareja.

Lopuksi palloja tietysti heiteltiin joka paikkaan, mutta nämä ovat onneksi niin pehmeitä, etteivät aiheuta vahinkoa.

Pallot ovat olleet avuksi myös ruoanlaitossa. Parien toiset osapuolet viedään olohuoneen sohvalle odottamaan ja toiset ovat keittiössä. Valitaan keittiössä yksi pallo ja sitten Timo saa hakea sille parin olohuoneesta. Tulevaisuudessa parit voisi ehkä vielä piilottaa, jotta ehtisin paremmin laittaa ruokaa. Toistaiseksi mallipallo on ollut mukana hakureissulla. Vaikeammassa versiossa paria haetaan vain muistin perusteella.

Lisää kivaa puuhaa pallojen kanssa löytyy Living Montessori Now -blogista.

Rakennuskilpailu värillisillä lieriöillä

Pidimme Empan kanssa rakennuskilpailun värillisillä lieriöillä. Tehtäviä oli neljä: korkein yksivärinen torni, pisin yksivärinen muuri, korkein kaksivärinen torni, pisin kaksivärinen muuri. Ilmoitin tehtävän ja annoin Empan valita, minkävärisillä kumpikin sai rakentaa. Emppa voitti kilpailun. Ajattelin, että voisimme kilpailla aina silloin tällöin uudestaan. Minua nimittäin kiinnostaa tietää, koska Emppa hoksaa, että värin valinnalla on ratkaiseva merkitys kilpailun lopputulokseen.

Pisin kaksivärinen torni -tehtävä päätyi tasapeliin. Molempien tornit kaatuivat.

Pisin kaksivärinen muuri, voittaja Emppa

Lopuksi rakensimme linnan. Tai siis Emppa rakensi, minä olin lähinnä assistenttina. Värillisillä lieriöillä linnan rakentaminen on ihan omanlaistaan, lieriöt kun ovat erikorkuisia. Emppakin joutui ihan tosissaan miettimään ja kokeilemaan, miten homma toimii. Sorminäppäryyttäkin tarvitaan enemmän kuin esimerkiksi Duplojen kanssa.

Lopuksi piti vielä kokeilla, saako linnan puhallettua nurin.

Aikaisemmat touhut värillisillä lieriöillä löytyvät täältä.

Kosmo-päivä

Meillä odotetaan erityisesti tiistain Pikku Kakkosta. Tiistaisin tulee Kosmo. Kuussa asuva lapsi seikkailee aurikokunnan planeetoilla. Kosmo-sarja taitaa tulla jo toista kertaa peräkkäin, planeettoja ja sitä myöten jaksoja kun on melko rajallinen määrä. Kaikki avaruusjutut ovat meillä suosittuja. Itse tiedän, että voisimme askarrella hienon ja ison aurinkokuntamallin päällystämällä ilmapalloja paperimassalla, mutta tähän projektiin en ole jaksanut lähteä. Eero tutkii ja opettelee planeettoja puisesta aurinkokuntamallista.

Timo käyttää samaa mallia, mutta Timon kanssa puhutaan eri väreistä ja eri kokoisista plaaneitoista.

Ensi viikolla päästään vierailemaan ihan oikealle tähtitornille, sitä pojat jo odottavat kovasti.

Ensimmäinen ihan oikea viikonloppu

Palasin töihin maanantaina ja lapset menivät päiväkotiin. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, minä ja mieheni teemme molemmat 80 % työaikaa (nelipäiväinen viikko) ja lapsilla on 15 pvä/kk hoitosopimus. Ja lapset siis menivät ruotsinkieliseen päiväkotiin, mikäli ette surkeasta ruotsinkielestäni postauksessa Språkbad sitä saaneet selville.

Elämä muuttui aikalailla. Suurin muutos on se, että nyt lasten kanssa viettämäni aika on vapaa-aikaa, kun aikaisemmin ajattelin sen olevan työtäni. Tämä ensimmäisen työviikon jälkeinen viikonloppu tuntuu ihan oikeasti viikonlopulta, eikä vain päiviltä päivien joukossa. Ja mikä parasta, osittaisen hoitovapaan ansiosta viikonloppu alkoi jo torstaina.

Viikonloput ja illat ovat nyt lapsillakin vapaa-aikaa. Päiväkodissa on niin paljon liikkumista ja kehittävää tekemistä, että iltaisin kotona voi hyvällä omallatunnolla vain olla. Emppa on katsonut niin paljon Seikkailija Doraa telkkarista, että oppi laskemaan englanniksi. Vähän ihmettelin, kun hän laski legotornin palikoita one, two, three, four, five. Emppa kertoi, että osaisi laskea pitemmällekin, mutta tornissa on vain five eli viisi.

Kun olen saanut olla töissä ja tehdä aikuisten juttuja, on viikonloppuna ihan uutta intoa puuhailla lasten kanssa. Olemme leikkineet erilaisia roolileikkejä, kuten lääkärin vastaanottoa ja eläinten pelastamista Diegon ja Doran malliin. Eilen leivoimme sämpylöitä. Artza taisi olla meistä innokkain leipuri. Hän muotoili moneen kertaan jo pellille laitettuja sämpylöitä.

Illalla saunan jälkeen tutustuimme Empan kanssa Oivalluksen Minun kehoni -palapeliin. Ensin vain kasasimme palapelin. Artzakin kävi osallistumassa (eli sotkemassa). Tätä hän kuulemma tekee päiväkodissakin mielellään. Aina kun joku isommista lapsista ottaa jonkin pelin esiin, Artza on kärppänä paikalla.

Minun kehoni -palapelissä on mukana myös ohjeet kolmeen erilaiseen pelitapaan. Me kokeilimme Empan kanssa niistä ensimmäistä. Isoista paloista muodustuva ihminen koottiin ja pikkupalat laitettiin laatikkoon kuvapuoli alaspäin. Sitten valittiin puolet. Emppa otti oikean ja minä sain vasemman. Sitten otettiin yksitellen pikkupaloja ja se kumman puoli tuli ensin valmiiksi, voitti (minä).

Myöhemmin Emppa vielä kasaili palapeliä itsekseen. Näyttää siltä, että päiväkodin myötä tarve rauhalliseen itsekseen puuhailuun kotona on lisääntynyt. Kiva, että sama tuote toimii sekä yksin että yhdessä. Bonuksena vielä se, että kehon osat tulevat tutuksi ja kaikki palapelit tekevät tietysti hyvää motoriikalle sekä hahmottamiskyvylle. Yhdessä pelatessa kielikin kehittyy. Ehkä tätä voisi kokeilla myös ruotsiksi tai englanniksi, kunhan olen ensin itse opetellut tarvittavat sanat.

Minä Itse -joululahjavinkit

Minä Itse - tuotteista puhutaan meillä kotona erikoisleluina. Montessori-välineet eivät virallisesti ole leluja, mutta meillä niitä käytetään leluina ja niillä saa leikkiä kuten haluaa. Ne ovat kuitenkin erityisiä, eikä niitä laiteta lelukoreihin muiden sekaan. Osa erikoisleluista on esillä jatkuvasti, osa taas on kaapissa ja ne saa leikkeihin pyytämällä tai minun ehdotuksestani. Tämä siksi, että osaan tuotteista tarvitaan työrauha. Esimerkiksi omenapuupeliä ei voi pelata, jos Artza paikalla. Pelistä ei vaan tule mitään, kun yksivuotias yrittää jatkuvasti napata pelinappuloita suuhunsa.

Kysyin tänä aamuna Empalta, mikä on hänen mielestään paras erikoislelu. "Värilliset lieriöt." - kuului epäröimätön vastaus. Postaukseni tuotteesta löytyy täältä. Värilliset lieriöt on siitä hauska, että sitä voi tutkia yhdessä lapsen kanssa tai antaa lapsen tutkia itsekseen. Samalla tuotteella saa siis sekä yhteistä puuhaa että äidille aikaa vaikka ruuanlaittoon. Värilliset lieriöt on meillä katsottu työrauhan vaativaksi erikoisleluksi. Suosittelen värillisiä lieriöitä joululahjaksi yli kolmevuotiaalle. Vanhemmatkin lapset varmasti pitävät tuotteesta, mutta kaksivuotiaille ja nuoremmille suosittelisin jotain muuta.

Artza ei vielä suosikkiaan osaa nimetä, mutta käyttäytymisen perusteella veikkaisin pallolaatikkoa. Tämä erikoislelu on aina esillä, sillä koska tahansa voi olla hyvä hetki availla laatikkoa ja tiputella palloa koloon. Postaus pallolaatikosta löytyy täältä.

Oma suositukseni koko perheelle on tasapainolauta käsille. Tuote on tarkoitettu käytettäväksi niin, että kahdella kädellä pidetään lautaa ja kallistellaan niin, että kuula kulkee urassa. Lauta on kuitenkin niin iso ja painava, ettei Emppa vielä jaksa leikkiä näin yksin. Pienemmän lapsen kanssa voikin tasapainoilla yhdessä tai tehdä kuten Emppa ja Artza ja laittaa lauta pehmeälle alustalle. Painamalla lauta kallistuu ja kuula liikkuu. Ja kädelläkin voi auttaa. Kivaa puuhaa vaikka välipäiviksi tai uudenvuodenbileisiin. Tasapainolauta on 25 % alennuksessa vuoden loppuun asti. Sen saa omaksi hintaan 16,50 euroa ja 2 kk vuokraus maksaa 4,50 euroa.

Jouluksi tuotteet saa varmasti kun tilaa viimeistään huomenna maanantaina 16.12.

Ja muistattehan osallistua laskusauvojen arvontaan!

Tasapainolautaa voi käyttää yhdessä aikuisen kanssa.

 

Mukana on 2 kuulaa, joten 2 lasta voi leikkiä yhdessä.

 

Kun lautaan nojaa, kuula liikkuu.

 

ARVONTA ja laskusauvoista

Saimme Montessori Print Shopista tutustumista varten Sovelluksia laskusauvoille. Nämä sovellukset on varsinaisesti tarkoitettu isoille laskusauvoille ja punaisille sauvoille, mutta me tehtiin näitä pienillä laskusauvoilla. Pienissä laskusauvoissa on kaksi settiä sauvoja 1-10 sekä numerolaatat.

Tässä pari asettelumallia.
Aina suosiossa oleva spiraali.

Sovelluksissa on malleja sekä tasossa, että kolmiulotteisina. Tämän kokosin itse :)

Annoin molemmille pojille sauvat 1-5. Timo etsi suurinta tai pienintä.

Eero teki meidän perheen. Isä, äiti, Eero, Timo ja Topi-koira.

Eerolle ja Timolle Eero laittoi vielä urheilukilpailusarjat. Kesällä Eero kävi kilpailemassa sarjassa P7, Timon sarja on yksi-vuotiaat.

Eero piti kovasti laskusauvoilla puuhailusta, varmaan kaivetaan ne esiin tänään vielä uudestaan.

Montessori Print Shop on luvannut lahjoittaa Sovelluksia laskusauvoille  -tehtävät yhdelle onnekkaalle. Lisäksi meiltä tulee mukaan pienet laskusauvat! Tästä paketista riittää iloa pitkään! Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tämä postausta viimeistään 16 joulukuuta.

Kun hälytyksen Sami saa...

Meillä katsotaan melko usein Palomies Samia. Siinä hälytykset tulevat paloasemalle faksin näköisellä laitteella. Meillä hälytyslaitteena on Minä Itse -tuote nimeltä pankki ja hälytykset luetaan pelikorteista, jotka ovat juuri sopivia vedettäväksi ulos pankin aukosta.

"Hälytys! Takka on tulessa. Äkkiä sammutustöihin Palomies Sami ja Elvis"

Ei aina tarvita ohjetta (mutta joskus se olisi hyvä olla)

Yleensä ennen uuden Montessori-välineen esittelemistä selvitän itselleni, kuinka väline tulisi esitellä lapselle. Netistä löytyy hyvin englanninkielisiä ohjeita ja videoita. Joitakin ruotskinkielisiäkin olen löytänyt, en vain tiedä useimpien materiaalien nimiä ruotsiksi, suorat käännökset kun eivät onnistu. Esimerkiksi nämä värilliset lieriöt ovat englanniksi knobless cylinders ja ruotsiksi färgcylindrarna. Kokeilkaapa hakea näillä kolmella erikielisellä hakusanalla Googlesta. Eipä löydy suomeksi aiheesta kuin meidän tuotesivu.

 

Mutta värilliset lieriöt tulivat meillä käyttöön ilman ohjetta. Oli vähän tilanne päällä ja pikkukiukuttelu uhkasi muuttua raivariksi. Interventiona sai toimia värilliset lieriöt. Nämä olisi tarkoitus esitellä tietyssä järjestyksessä, mutta Emppa sai nyt valita, missä järjestyksessä laatikot avataan.

 

 

 

Lieriöistä tehtiin muureja ja torneja lisäämällä rakennelmaan aina jäljelläolevista paksuin tai korkein. Muureista totesimme, että punaisista tuli tasainen moottoritie, kun taas vihreä, keltainen ja sininen muuri olivat portaita.Torneja emme huomanneet vertailla, mutta ihmetellään niiden mahdollisia korkeuseroja sitten seuraavalla kerralla.a. Porras-muureista oli helppo tarkistaa, ovatko lieriöt oikeassa järjestyksessä. Sormi hyppii rappusia pitkin aina ylös-ylös-ylös tai alas-alas-alas, eikä koskaan alas-ylös.

 

 

Seuraavaksi teimme monivärisiä muureja. Kun laittoi keltaiset ja vihreät portaat päällekkäin, saikin aikaiseksi tasaisin moottoritien. Tai ensimmäisessä versiossa oli vähän kuoppia ja mäkiä, mutta Emppa korjasi asian.

 

Seuraavalle kerralle olin hankkinut Montessori Print Shopista lisätehtäviä. Tilasin tämän setin, jossa on 28 mallia värillisille lieriöille. Hinta (alle 5 taalaa) on mielestäni ihan kohtuullinen. Ilmaisia kun ei netistä juurikaan löydy ja itse tekemiseen menisi aika paljon aikaa. Maksettuani ostokset sähköpostiin tuli samantien latauslinkki. PDF-tiedosto auki ja printteri käyttöön, siinä se. Ainakin meidän värilliset lieriöt sopivat pohjille suoraan ilman mitään sovitteluja. Siihenkin oli ohjeet, mutta en siis tarvinnut niitä. Sivuilta olisi löytynyt ohjeet myös siihen, miten nämä kannattaisi esitellä, mutta en viitsinyt perehtyä aiheeseen, koska ilman ohjeita meni viimeksikin niin hienosti.

 

Nytkin homma alkoi lupaavasti. Emppa otti lieriöitä innokkaasti pois laatikosta, teki oma-aloitteisesti torneja ja muureja ja tarkisti, menikö oikein. Virheiden tekeminen näytti olevan osa huvia. "Katsos nyt äiti, onko oikein. Ylös-ylös-ylös-hups alas-ylös. Pitää varmaan korjata" oli aika usein toistuva kommentti.

 

 

Mutta asettelu hienoihin tulosteisiin ei kiinnostanut. Ei sitten yhtään. Tein sitten itse asetelmia papereille kahdella värillä samalla kun Emppa teki kahdella muulla omiaan. Tykkäsin kyllä kovasti. Emppa ei ilmeisesti halunnut tehdä valmiin mallin ja ohjeen mukaan, hyvinhän se sujui ilmankin.  Lopulta lahjoin Empan kokeilemaan yhtä mallia lupaamalla, että tehdään sitten yhdessä kaksivärinen torni. Ei tarttunut innostus mallin tekemiseen, joten luovutin ja teimme sen tornin. Emppa teki alun ja minä Kansasin huipun, kun Empan pituus ei enää riittänyt. Kivaa oli sekin, mutta seuraavaa kertaa varten etsin kyllä ohjeen, että miten Empan saisi tekemään ohjeiden ja mallin mukaan. Ne kun on niin hienoja.

 

 

 

Hyvää isänpäivää! (sisältää lahjapaljastuksia)

Meidän Isi-mies herätettiin laululla ja lahjoilla. Aamupala on syöty ja nyt on isin ja Empan laatuajan vuoro. Emppa halusi pelata isin kanssa omenapuupeliä.

Emppa antoi lahjaksi isille itse kerhossa tekemänsä rannekorun, joka on kuvassa isin ranteessa. Minä annoin lasteni isälle kaksi lippua ensi kesän heavyfestareille. Toivottavasti hän ottaa minut mukaan. Artza ei vielä lahjoja osaa antaa, mutta hengaili hengessä mukana. Lasten papat saavat elektroniset valokuvakehykset ja muistitikulle lastenlasten kuvia. Mutta papat eivät ole vielä saaneet lahjojaan, joten hys, hys. :)

Tuhannen helmen ketju

Sadan helmen ketju oli pitkään Eeron suosikki. Nyt meille tuli tuhannen helmen ketju. Ensin tulostin netistä nuolet ketjua varten täältä kohdasta 100 Bead Chain Arrows löytyy nuolet tuhanteen asti.

Laminointi on aina suosikki hommia. Ja onneksi meillä on niin huono laminointikone, että laminoitavat jutut pitää laittaa kahteen kertaan koneen läpi :)

Ketju selviteltiin ja suoristeltiin. Tuli muuten äidillekin todella konkreettisesti näkyviin ero sadan ja tuhannen välillä. Sataketju on kuitenkin suht lyhyt, mutta tuhannen helmen ketju ei edes mahtunut olohuoneeseen vaan jatkoi vielä eteiseen.

Sitten äiti aloitti leikkaamisurakan ja samalla Eero laitteli numeroita. Tämä on viimeinen kuva, mikä otettiin, koska pian tämän jälkeen pikkuveli heräsi päiväunilta ja ketju täytyi siivota pois odottamaan seuraavaa kertaa.

Poikien ja tyttöjen leikit, miesten ja naisten työt

Molemmat lapseni ovat poikia. En ole pyrkinyt sukupuolineutraaliin kasvatukseen, mutten koe olevan tarpeen kuuluttaa tai korostaa heidän sukupuoltaan. Erityisesti olen pyrkinyt siihen, ettei heidän sukupuolensa rajoita heitä. Pojatkin saavat leikkiä nukeilla. Emppa ihastui juuri televisiomainokseen, jossa esitellään nukkea, joka on kipeä ja "tarvitsee aina apuasi". Lupasin, että haetaan hänelle joku äidin nukke hoidettavaksi. Tähän mennessä hoidettavana ovat olleet pehmolelut. Yhtä pehmolelua Emppa on monesti "imettänytkin".

Lelukuvastoissa, joita taas alkaa postilaatikkoon ilmestyä, sukupuoliroolit ovat olleet aika selkeästi esillä. Jos kuvastossa on kuvattuna lapsia leikkimässä, aika usein pojat ovat leikkineet autoilla yms. ja tytöt taas nukeilla. Pientä edistystä tässä on tosin havaittavissa. Kokkailuja ja kotitöitä voi jo leikkiä kuvastossakin poika. Koskakohan tytöt kuvataan leikkityökalujen kanssa?

Emppaa korkkiruuvikiharoineen on luultu muutaman kerran tytöksi, mutta ei se haittaa. Vähän kyllä hymyilyttää, että eipä ole kovin tarkkanäköinen ihminen. Suhtautuisin samoin, jos joku luulisi minua mieheksi tai miestäni naiseksi. Jälkimmäistä sattui muutaman kerran, kun miehelläni vielä oli pitkä tukka. Poikieni vaatteet ovat aika poikamaisia. Mekkoja tai hameita lapsillani ei ole. Sukkahousuja ja punaista kyllä löytyy. Punainen on itseasiassa Empan lempiväri ja melkein aina, kun näen punaisen Empalle sopivan vaatteen (sopivan kokoinen eikä liian tyttömäinen), sellaisen ostan. Pidän eniten vaatteista, jotka sopivat niin tytöille kuin pojillekin. Esimerkiksi Noshilta löytyy paljon kivoja. Viimeksi ostin raidallisia paitoja ja punaiset housut molemmille lapsilleni.

Ihan kuten vaatteissa, myös leluissa, suosikkejani ovat sellaiset, jotka on tarkoitettu kummallekin sukupuolelle. Minä Itse-tuotteissa ei ole erikseen tyttöjen ja poikien osastoja. Vaaleanpunainen tornikin on vaaleanpunaisesta väristä huolimatta aika "poikamainen". Rakentamisen kun usein ajatellaan olevan poikien juttu. Tai entäs sitten siniset kolmiot? Poikien väri, mutta asettelu on kai aika tyttömäistä? Mutta on löytyy muitakin sukupuolineutraaleja leluja: legot (osittain), keittiölelut, kassakone, lääkäritarvikkeet nyt ainakin.

Tytöille?

 

Pojille?

Ennen lapsia minä ja mieheni teimme kotitöitä suurinpiirtein yhtä paljon ja kumpikin pystyi tekemään kaikkia töitä. Paitsi pyykkikoneen täyttäminen ja käynnistäminen oli ainoastaan minulla. Siitä eteenpäin pyykkihuoltoakin pystyi hoitamaan kumpi tahansa. Osaan vaihtaa autoon renkaat ja olen sen tehnytkin. Yleensä tosin hoidimme homman yhdessä. Ajattelin, että jos joskus saamme lapsia, olen vain ihan lyhyesti äitiyslomalla ja sitten mieheni saa jäädä kotiin. Mieheni matkusteli työnsä vuoksi paljon, joten arki rullaisi helpommin, jos hän jäisi kotiin.

Jo ensimmäisen raskauteni aikana roolimme kotitöiden suhteen alkoivat kääntyä siihen perinteiseen malliin. Supistelujen vuoksi en voinut tehdä mitään raskaampia hommia, kuten lumitöitä ja hormonit vetivät pesänrakennukseen ja vauvan vaatteiden puoleen. Kun esikoiseni sitten syntyi, hurahdin äitiyteen täysin. En todellakaan halunnut olla erossa lapsestani ja ajatuskin töihinpaluusta vauvavuoden aikana tuntui mahdottomalta. Emppa oli vähän yli yksi, kun palasin töihin. Minä tein lyhennettynä työviikkoa ja mieheni jatkoi matkatöitä ja alkoi siinä sivussa myös viljelemään maata, joten kotityöt säilyivät pääosin minun vastuullani.

Kun tulin uudelleen raskaaksi ja jäin äitiyslomalle, oli selvää, että kodin ja lastenhoito siirtyi vielä enemmän vastuulleni. Olemme siirtyneet entistä enemmän perinteiseen työnjakoon. Artzan syntymän jälkeen en ole kertaakaan pessyt autoja ja ajanut nurmikkoa. Lastenhoito on taas vastuullani siinä määrin, että flamencotunneille päästäkseni olen pyytänyt kummityttömme vakituiseksi lapsenvahdiksi. Eipä tulis mieleen hankkia lapsenvahtia miehen harrastusten ajaksi. Mielestäni meillä kyllä ollaan tasa-arvoisia, kun katsotaan työn kokonaismäärää. Tai voi olla, että minä pääsen helpommalla, sillä lasten kanssa touhuamista en oikein voi laskea työksi (hyvänä päivänä ainakaan). Mutta pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että kummatkin tekevät kumpiakin töitä. Ettei jää lapsille sellainen käsitys, että naiset eivät aja nurmikkoa ja miehet eivät tee ruokaa.