Ei aina tarvita ohjetta (mutta joskus se olisi hyvä olla)

Yleensä ennen uuden Montessori-välineen esittelemistä selvitän itselleni, kuinka väline tulisi esitellä lapselle. Netistä löytyy hyvin englanninkielisiä ohjeita ja videoita. Joitakin ruotskinkielisiäkin olen löytänyt, en vain tiedä useimpien materiaalien nimiä ruotsiksi, suorat käännökset kun eivät onnistu. Esimerkiksi nämä värilliset lieriöt ovat englanniksi knobless cylinders ja ruotsiksi färgcylindrarna. Kokeilkaapa hakea näillä kolmella erikielisellä hakusanalla Googlesta. Eipä löydy suomeksi aiheesta kuin meidän tuotesivu.

 

Mutta värilliset lieriöt tulivat meillä käyttöön ilman ohjetta. Oli vähän tilanne päällä ja pikkukiukuttelu uhkasi muuttua raivariksi. Interventiona sai toimia värilliset lieriöt. Nämä olisi tarkoitus esitellä tietyssä järjestyksessä, mutta Emppa sai nyt valita, missä järjestyksessä laatikot avataan.

 

 

 

Lieriöistä tehtiin muureja ja torneja lisäämällä rakennelmaan aina jäljelläolevista paksuin tai korkein. Muureista totesimme, että punaisista tuli tasainen moottoritie, kun taas vihreä, keltainen ja sininen muuri olivat portaita.Torneja emme huomanneet vertailla, mutta ihmetellään niiden mahdollisia korkeuseroja sitten seuraavalla kerralla.a. Porras-muureista oli helppo tarkistaa, ovatko lieriöt oikeassa järjestyksessä. Sormi hyppii rappusia pitkin aina ylös-ylös-ylös tai alas-alas-alas, eikä koskaan alas-ylös.

 

 

Seuraavaksi teimme monivärisiä muureja. Kun laittoi keltaiset ja vihreät portaat päällekkäin, saikin aikaiseksi tasaisin moottoritien. Tai ensimmäisessä versiossa oli vähän kuoppia ja mäkiä, mutta Emppa korjasi asian.

 

Seuraavalle kerralle olin hankkinut Montessori Print Shopista lisätehtäviä. Tilasin tämän setin, jossa on 28 mallia värillisille lieriöille. Hinta (alle 5 taalaa) on mielestäni ihan kohtuullinen. Ilmaisia kun ei netistä juurikaan löydy ja itse tekemiseen menisi aika paljon aikaa. Maksettuani ostokset sähköpostiin tuli samantien latauslinkki. PDF-tiedosto auki ja printteri käyttöön, siinä se. Ainakin meidän värilliset lieriöt sopivat pohjille suoraan ilman mitään sovitteluja. Siihenkin oli ohjeet, mutta en siis tarvinnut niitä. Sivuilta olisi löytynyt ohjeet myös siihen, miten nämä kannattaisi esitellä, mutta en viitsinyt perehtyä aiheeseen, koska ilman ohjeita meni viimeksikin niin hienosti.

 

Nytkin homma alkoi lupaavasti. Emppa otti lieriöitä innokkaasti pois laatikosta, teki oma-aloitteisesti torneja ja muureja ja tarkisti, menikö oikein. Virheiden tekeminen näytti olevan osa huvia. "Katsos nyt äiti, onko oikein. Ylös-ylös-ylös-hups alas-ylös. Pitää varmaan korjata" oli aika usein toistuva kommentti.

 

 

Mutta asettelu hienoihin tulosteisiin ei kiinnostanut. Ei sitten yhtään. Tein sitten itse asetelmia papereille kahdella värillä samalla kun Emppa teki kahdella muulla omiaan. Tykkäsin kyllä kovasti. Emppa ei ilmeisesti halunnut tehdä valmiin mallin ja ohjeen mukaan, hyvinhän se sujui ilmankin.  Lopulta lahjoin Empan kokeilemaan yhtä mallia lupaamalla, että tehdään sitten yhdessä kaksivärinen torni. Ei tarttunut innostus mallin tekemiseen, joten luovutin ja teimme sen tornin. Emppa teki alun ja minä Kansasin huipun, kun Empan pituus ei enää riittänyt. Kivaa oli sekin, mutta seuraavaa kertaa varten etsin kyllä ohjeen, että miten Empan saisi tekemään ohjeiden ja mallin mukaan. Ne kun on niin hienoja.