Tänään oli ihan tavallinen sunnuntai. Mitään ihmeellistä ei tehty, mutta monenlaista kuitenkin.
Aamupäivällä päätimme yllättäen lähteä veneelle. Vähän omenoita ja ruislastuja evääksi, niin ei haitannut, vaikka lounas siirtyi vähän tavallista myöhäisemmäksi. Lounasta poikkesimme syömään tuttuun rantaravintolaan.
Paluumatkalla minä ja pojat nukahdimme veneeseen. Vene on kyllä ihan paras paikka päiväunille. Raitista ilmaa ja keinutusta. Mieheni herätti minut vähän ennen kuin saavuimme kotilaituriin. Samantien kun moottori sammui, molemmat lapsetkin heräsivät. Artza kuitenkin nukahti vielä uudestaan. Meillä kun ei ollut kiire minnekään, päätimme antaa pienimmän nukkua ja jäimme hengailemaan kotisatamaan.
Kotilaiturissa ei olekaan tullut koskaan vietettyä aikaa. Aina pitää mennä jonnekin toiseen paikkaan, kiinnittää vene laituriin ja hengailla sitten siellä. Toiset taas lähtevät omista kodeistaan viettämään aikaansa meidän kotisataamme. Oli kyllä mukavan leppoisaa. Mieheni nukahti vuorostaan, Emppa pesi venettä ja minä vain olin. Aika harvoin tulee oltua tekemättä mitään. Ihan mielenkiintoista vaihtelua.
Kotiin palattuamme touhuilimme pihalla. Lapset kävivät vähän pyöräilemässäkin. Artza tosin suuttui, kun piti kääntyä takaisin kotiin ja marssi naapurin autokatokseen, eikä meinannut tulla sieltä sitten millään. Ei, vaikka naapurintäti ihaili Artzan pyörää ja ihmetteli, että "ihanko totta osaat sillä ajaa?". Lopulta Emppa kyllästyi odottamaan pikkuveljeään ja lähti kotiin. Artzaa piti kantaa ensin muutama metri, mutta onneksi hän sitten halusikin pyöräillä kotiin. En varmaan olisi saanutkaan kannettua sekä lasta että pyörää kotiin saakka. Eli lyhyinä on syytä pitää pyöräreissut jatkossakin. Kotikatu saa riittää ainakin Artzalle.
Päivällisen jälkeen mies ja lapset ajoivat vielä nurmikon. Artzalle ei tosin riittänyt leikkuria, mutta hyvin toimii kottikärrytkin. Minäkin olisin halunnut nurmikonleikkuuseen (vähän hyötyliikuntaa), mutta se ei käynyt Artzalle. Heti, kun tartuin ruohonleikkuriin, Artza tarttui siihen myös ja roikkui sitkeästi mukana. Maanitteluista huolimatta hän ei irrottanut ennenkuin minä irrotin. Kun isi tarttui taas ruohonleikkuriin, Artza tarttui kotikärryihinsä ja seurasi sopivan välimatkan päässä perässä. Minun ei auttanut muu kuin alkaa repiä rikkaruohoja. Ei kai sitä nyt kahta kertaa saman päivän aikana voi olla tekemättä mitään. :)
Aamupäivällä päätimme yllättäen lähteä veneelle. Vähän omenoita ja ruislastuja evääksi, niin ei haitannut, vaikka lounas siirtyi vähän tavallista myöhäisemmäksi. Lounasta poikkesimme syömään tuttuun rantaravintolaan.
Paluumatkalla minä ja pojat nukahdimme veneeseen. Vene on kyllä ihan paras paikka päiväunille. Raitista ilmaa ja keinutusta. Mieheni herätti minut vähän ennen kuin saavuimme kotilaituriin. Samantien kun moottori sammui, molemmat lapsetkin heräsivät. Artza kuitenkin nukahti vielä uudestaan. Meillä kun ei ollut kiire minnekään, päätimme antaa pienimmän nukkua ja jäimme hengailemaan kotisatamaan.
Kotilaiturissa ei olekaan tullut koskaan vietettyä aikaa. Aina pitää mennä jonnekin toiseen paikkaan, kiinnittää vene laituriin ja hengailla sitten siellä. Toiset taas lähtevät omista kodeistaan viettämään aikaansa meidän kotisataamme. Oli kyllä mukavan leppoisaa. Mieheni nukahti vuorostaan, Emppa pesi venettä ja minä vain olin. Aika harvoin tulee oltua tekemättä mitään. Ihan mielenkiintoista vaihtelua.
Kotiin palattuamme touhuilimme pihalla. Lapset kävivät vähän pyöräilemässäkin. Artza tosin suuttui, kun piti kääntyä takaisin kotiin ja marssi naapurin autokatokseen, eikä meinannut tulla sieltä sitten millään. Ei, vaikka naapurintäti ihaili Artzan pyörää ja ihmetteli, että "ihanko totta osaat sillä ajaa?". Lopulta Emppa kyllästyi odottamaan pikkuveljeään ja lähti kotiin. Artzaa piti kantaa ensin muutama metri, mutta onneksi hän sitten halusikin pyöräillä kotiin. En varmaan olisi saanutkaan kannettua sekä lasta että pyörää kotiin saakka. Eli lyhyinä on syytä pitää pyöräreissut jatkossakin. Kotikatu saa riittää ainakin Artzalle.
 |
| Kohta 4-vuotiaalla Empalla on polkupyörä apupyörillä ja melkein 2-vuotias Artza potkupyöräilee. |
Päivällisen jälkeen mies ja lapset ajoivat vielä nurmikon. Artzalle ei tosin riittänyt leikkuria, mutta hyvin toimii kottikärrytkin. Minäkin olisin halunnut nurmikonleikkuuseen (vähän hyötyliikuntaa), mutta se ei käynyt Artzalle. Heti, kun tartuin ruohonleikkuriin, Artza tarttui siihen myös ja roikkui sitkeästi mukana. Maanitteluista huolimatta hän ei irrottanut ennenkuin minä irrotin. Kun isi tarttui taas ruohonleikkuriin, Artza tarttui kotikärryihinsä ja seurasi sopivan välimatkan päässä perässä. Minun ei auttanut muu kuin alkaa repiä rikkaruohoja. Ei kai sitä nyt kahta kertaa saman päivän aikana voi olla tekemättä mitään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti