Siirryin vähän kauemmaksi ja pyysin Emppaa tuomaan minulle kaksi punaista. Hän lastasi kaikki viisi punaista rengasta peräkärryyn ja toi ne minulle. Sanoin pyytäneeni vain kaksi, mihin pikkuisäntä totesi, että toi ne kaikki viisi kun kerran kärryyn mahtui. Eipä siinä ollut äidillä paljon sanottavaa. Emppa latoi renkaat tolppaan ja tarkastettiin samalla, että olihan niitä viisi. Loput renkaat pikkuisäntä sai kärrätä, kuten halusi. Renkaat saapuivat väri kerrallaan, ja hyvin kuski tiesi, montako rengasta ja minkä värisiä kyydissä oli. Joka kerran kuorma purettiin tolppiin ja suoritettiin tarkastuslaskennat.
Kun renkaat olivat pylväissä, kuopus alkoi hermostua ja halusi mukaan leikkimään. Artza otti renkaita pylväistä, maisteli niitä ja huitoi. Emppa yritti opettaa Artzalle, miten renkaita laitetaan pylväisiin, mutta ei pikkuinen ihan vielä oppinut. Sama Montessori-väline käy siis vauvalle ja taaperolle. Ja vähän isommallekin lapselle, koska tämän avulla voi harjoitella myös yhteen ja vähennyslaskua.
Illemmalla lukumääriä kerrattiin vielä syntymäpäiväkakun merkeissä. Meillä kenelläkään ei ole tänään syntymäpäivä, mutta juhlittiin silti. Vauvauinti oli peruttu ja saimme tietää siitä vasta paikanpäällä. Taapero murtui täysin. Yritin ehdottaa vaikka mitä korvaavaa toimintaa, jotta saisin itkun loppumaan. Lopulta Emppa itse ehdotti, että synttärikakun leipominen auttaisi. Siinä hommassa olikin laskettavaa: 6 kananmunaa, 2 dl sokeria, 3 dl jauhoja ja 1 tl leivinjauhetta. Mittaaminen, laskeminen ja vispaaminen on Empan mielestä kivaa. Aikuiselta vaatii aika hurjaa sotkun sietokykyä. Täytteeksi laitettiin vadelmia ja ananasta ja päälle kermavaahtoa ja nonparelleja. Kun kakku oli valmis, kaivettiin kaapista kynttilät kakun päälle. Kynttilöitä oli viisi, yksi kullekin perheenjäsenelle (kissa mukaanlukien). Sitten laulettiin paljon onnea meille, puhallettiin kynttilät ja syötiin kakkua iltapalaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti